Mies sanoo(!) rakastavansa ja että mun kanssa on hyvä olla...

... mutta silti ei ole mun kanssa. On kotonaan yksin, vaikka voisi olla mun luona, JOS haluaisi. Ei siis ilmeisestikään halua.

Turha kuvitella tästä mitään seurustelusuhdetta kummempaa, kun viihtyy monta päivää ilman minua. Minä sen sijaan haluaisin olla hänen kanssaan aina kun mahdollista ja olenkin hänen luonaan aina kun voin. Mutta kun mun on oltava kotona, ei hänkään vaivaudu tänne. Paitsi todella harvoin.

Tästä voinee vetää johtopäätöksiä hyvinkin tehokkaasti. Ja ei, en minä lapsilleni isää etsi, niillä on jo, enkä tarvi elättäjääkään. Mutta haluan kumppanin jakamaan elämän ja arjen, kaiken ja kokonaan enkä pelkkää seurustelusuhdetta.

Mitä tehdä, kun kuitenkin rakastan miestä tosi paljon ja hän minua varmastikin, muttei vaan halua ilmeisestikään yhteistä elämää....vaikka meillä on tosi hyvä yhdessä, kahdestaan ja lasten kanssakin.

Enemmän tämä on avautumista ja omien ajatusten järjestelyä, kiviä ei tarvi heitellä, tiedän itsekin, miten urpolta kuulostan...