Näin painajaista, jossa synnytin RUMAN vauvan...

Minun äitini uni kävi toteen myös. Kasvattiäitini oli ihan mukava. Parikymppisenä olin hetken aikaa ihan siedettävän näköinen, nyt iän myötä on alkanut peili kirkumaan.

Mutta eipähän ole tarvinnut kaksin käsin huitoa hännystelijöitä etäämmälle. Tuo yksi tuossa pyörii ja luulee pelkästään kuulossaan olevan vikaa.

Minä näin raskaana noita unia aivan jatkuvasti. Siis synnytin aivan susiruman lapsen aina unissani. Muistan vieläkin kun kerran keskellä yötä heräsin tuollaiseen uneen, se oli oikeasti painajainen: lapsi oli todella ruma ja jostain syystä en häntä kyennyt rakastamaan. Herätin miehen itkien, että mitä jos mä en voi rakastaa meidän lasta jos se on ruma! :D

kyllä tuo jo nykyään naurattaa ja ihan varmasti en omaa lastani rumana pitäisi ja rakastaisin, olipa vaikka kymmenkätinen ja yksisilmäinen, mutta jostain syystä nuo unet vaan oli ihan kamalia.

Minä olen molempien raskauksien aikana nähnyt  myös ihmeellisiä, ahdistavia synnytysunia. Yleensä niissä en synnyttäntyt edes ihmislasta vaan sieltä tuli esim. jauhelihaa tai skorpioneja tai jonkinlaisia kammottavia avaruushirviöitä jotka hyökkäsivät kätilön kurkkuun heti ulos tultuaan. Olin aina herättyäni tosi ahdistunut koska jotenkin pelotti onko unet enne siitä ettei lapsi ole terve vaan on pahasti epämuodostunut tms. Ihan terveitä on lapset onneksi olleet silti. Kai ne unet vaan heijasti omia pelkoja ja epävarmuuksia.

Mun esikoinen oli ja on edelleen tosi kaunis lapsi. Oli jo ultrakuvissa tosi kauniin näköinen. Kuopus taas näytti ultrakuvassa aika rumalta (ja oli myös sitä synnyttyään). Mä oon molempien lasten raskausaikana ollut hirveän huolissani siitä, kykenenkö rakastamaan lapsiani, ja kuopusta odottaessani mietin, voinko rakastaa vauvaa, kun se ei olekaan niin söpö - haloo! Mutta tällaisia asioita mietin.

No, pystyin rakastamaan kuopustakin, joka muuten nyt 2 kk iässä on söpö :) Synnyttyään ei ollut nätti kuin naapurin tädin mielestä, mun mielestä näytti pieneltä ukolta, joka tietenkin oli musta hellyttävää.

Että ihan ihmeellisiä juttuja sitä voi raskausaikana miettiä. Enkä todellakaan ole mikään pinnallinen ihminen!

Minun uneni kävi toteen ja annoin sen sitten pois.

Mulla oli sama juttu ja kun synnytyksen aika tuli, niin seimeen sen sitten punnersin ja ruma oli kuin piru. Ihan tuli Polanski Rosemaryn painajainen siinä mieleen. Niin vietiin se sitten isäukon (ja samalla vauvan isän) kanssa se saunan taakse ja poljettiin se tunkioon. Huh.

Eilen puolestaan ruma ihminen kulki n. metrin päässä minusta. Kyllä oli hirveä järkytys, hyperventiloin vielä kotonakin. Tarkistin kyllä peilistä, että oliko sitä rumuutta päässyt tarttumaan, mut ei ainakaan vielä oireita näkynyt. Kyl tää maailma on nykyään niin turvaton ja kauhea, ei saa olla edes rauhassa kaunis.

Tervetuloa todellisuuteen!

Ei kaikki vauvat ole kauniit!