Lähes kaksivuotias repii kirjoja.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:56"]Laita tärkeät paperisivuiset kirjat ylähyllylle niin, että luette niitä vain yhdessä. Ehkä lapsi nimenomaan kaipaakin siinä äidin syliä ja yhteistä lukuhetkeä. Repimisvimmaan anna vanhoja sanomalehtiä. Tarkkaile, ettei lapsi pistä silppua suuhunsa, siihen meinaan voi tukehtua. Lapsi repii sivuja, koska ääni on kiva ja suikaleiden muoto kiinnostaa. Lapsi siinä tutkii ympäristöä. Älä tukahduta lapsen luovuutta rankaisemalla.

[/quote]

juuri näin, tässä se on kiteytettynä. Ota ne kirjat pois ja sano että ei, kirjoja ei rikota! Ei se kasvatustyö niin vaikeata ole, täytyy vaan uskaltaa ottaa vastuu ja ajatella niillä omilla aivosilla ; )

Eihän tuon ikäisen käsiin anneta kuin pahvisivuisia pienten kirjoja joita on hyvin vaikea repiä, mitä oikein kuvittelet? Minulla ei tosin esikoinen koskenut koskaan minun kirjoihini, mutta en silti antanut hänelle omia paperisivuisia kirjoja kuin vasta sitten kun hän oli tarpeeksi vanha ymmärtämään miten niitä käsitellään.

Haha! Varmasti kaikkien tenavat on joskus repiny kirjoja tai rikkonu jotain. Pitää jaksaa selittää monta kertaa, että tavaroita ei rikota. Ei se puhuttelu varmasti kerrasta auta. Anna sille niitä paksusivusia vauvakirjoja ite luettavaks ja laita tosiaan ne heikompaa tekoo olevat lapsen ulottumattomiin. 

Aivan kuten muutkin jo sanoivat: tuon ikäiselle ei anneta paperikirjoja, vaan paksusivuisia pahvi- ja pehmokirjoja. Jos hän saa joskus vahingossa tavallisen kirjan käsiinsä ja repii, otat kirjan pois ja sanot, että kirjoja ei saa repiä. Jos lapsi tykkää repimisestä, voit antaa hänen valvotusti repiä vanhoja sanomalehtiä, mainoksia, pakkauspaperia jne. On ihan turhaa ja tyhmää alkaa rankaisemaan 2-vuotiasta asiasta, josta hän ei ymmärrä (juuri) mitään.

Kolmivuotias poikani lukee nyt paperisivuisia kirjoja ongelmitta, kun ollaan menty ylläkuvatun periaatteen mukaan. Vuosi on pitkä aika pikkulapsen elämässä.

Varsinkin pehmokirjat rapisevine sivuineen ja eri materiaaleineen ovat hyvä tapa ihan pienelle tutustua kirjoihin, sillä niitä voi puristella, heitellä ja laittaa suuhun ja katsella kuvia yhdessä aikuisen kanssa. Ne kehittävät hienomotoriikkaa, suun ja käsien yhteispeliä, lapsen sanavarastoa ja ovat hauska tapa viettää aikaa ja leikkiä.

Niin, muitten muksut repii ja hajoittaa, oma kokeilee ja on kiinnostunut.

Kuten aina: lapset tekee virheitä tietämättömyyttään ja koska joku on kivaa. Ihan sama mikä nopeus teolla. Se on väärin ja parivuotiaan voi laittaa nurkkaan. Se on toistoa vaan ja lapsi tietää että on väärin repiä kirjaa.

Pelkkä puhuttelu ei auta. Isommallekin lapselle voi asettaa vaikka kotiarestia. Nyt on hyvä aika miettiä pienelle lapselle sopivia rajoja ja rangaistuksia. Koska loputtomiin ei riitä pieni puhuttelu koska lapsesihan vaan tutustuu eikä ole ilkeä, vaan hajoittaminen on aina hajoittamista. Eikö? Kannattaa sisäistää tämä ennenkö lapsesi alkaa potkimaan kavereitten pyöriä yms ja ikinä ei tee sitä pahana, saattaa meinaan tulla järkytyksenä se että miten pahoja muitten muksut on ja omasi on vaan niin ihana, mutta joku juttu siinä sitten on miksi lapsesi nähdään kiusaajana ja tuhoajana? Mutta ehkä sinä löydät kaveripiiristä jonkun lapsen jonka syyksi voit sitten asiat siirtää? Ja uskon että sinä kelpuutat lapsesi selityksetkin, siinä sinun lapsi varmaan tulee olemaan hyvä? :D

Mitä ihmettä selität? Pyysin apua siihen, minkälaisen rangaistuksen voin antaa tuon ikäiselle, että oppisi ettei hajota kirjoja. Lapsi HAJOTTAA kirjoja, mutta niinkuin itsekin sanoit hänen tekevän sen sen takia ettei ole ilkeä, ei vaan osaa. Niinhän minä kirjoitin?

Ap

Laita tärkeät paperisivuiset kirjat ylähyllylle niin, että luette niitä vain yhdessä. Ehkä lapsi nimenomaan kaipaakin siinä äidin syliä ja yhteistä lukuhetkeä. Repimisvimmaan anna vanhoja sanomalehtiä. Tarkkaile, ettei lapsi pistä silppua suuhunsa, siihen meinaan voi tukehtua. Lapsi repii sivuja, koska ääni on kiva ja suikaleiden muoto kiinnostaa. Lapsi siinä tutkii ympäristöä. Älä tukahduta lapsen luovuutta rankaisemalla.