Kokemuksia: puolisot samassa työpaikassa?

Olen ollut, mutta olimme täysin eri osastoilla ja puoliso reissasikin paljon, niin olimme aika vähän tekemisissä. Työpaikka on vaipunut historiaan, eli sitä ei enää ole. Mä pääsin sinne puolisoni kautta, suhteilla, kun olin työtön. Siksi ottivat, kun uhkasin, että jos ei parissa viikossa löydy töitä, muutan paikkakunnalta pois.  Puolisoni puhui minut tällä perusteella sisään, että joutuu varmaan itse lähtemään, jos mulle ei ala löytyä töitä. Hänen alallaan oli siihen aikaan työvoimapula, ja hyvistä piodettiin kiinni. 

Lähinnä kuljimme työmatkat yhdessä ja näimme ohimennen, ruokiksella sitten syötiin eväitä yhdessä, jos puoliso oli paikalla. Mutta oli mulle jollain tapaa helpotus, kun sain muualta töitä. Meillä oli säännöllinen päivätyö, joten vuoroista en osaa sanoa mitään. Miehellä liukuva ja mulla 7-15.30, joten mies kulki minun työaikojen mukaan. Ko työpaikalla oli paljon myös pomon sukulaisia töissä ja poikkeuksellisen paljon pariskuntia. Siihen jollain tapaa totuttiin. 

Kiitos tarinastasi.

Tutustuttiin töissä ja päädyttiin yhteen.

työmatkat kuljettiin yhdessä ja ruokatunti pidettiin yleensä samaan aikaan eväitä syöden.

meillä ei mitään haittaa tästä tai joskus tuli puhuttua työasioista kotonakin. Toki firman juhlissa ym oli kiva käydä yhdessä.

tämä ilo loppui lukon jäin äitiyslomalle.

Kakkonen voi lisätä, että kyseessä oli automaatioalan yritys, jossa oli sekä tuotanto- että suunnittelupuoli. Mieheni oli suunnittelussa ja minä tuotannossa, joskin olin siihen hommaan aivan liian ylikoulutettu. Olimme siis päivät eri puolilla taloakin, kun mieheni ei paljon tuotannnon kanssa ollut tekemisissä. Tämä oli yleinen yhtälö, että mies suunnittelijana ja töitä vailla ollut puoliso oli sitten tuotannossa. 

Tuleeko työasioita puhuttua vapaalla? Onko se rasittavaa? Vai kivaa kun toinen tietää mistä puhutaan?

Me ollaan samassa työpaikassa. Minä toimistossa ja mies "kentällä". Joskus puhutaan työasioista. Harvoin töissä näemme toisiamme. Emme myöskään syö lounasta yhdessä vaikka välillä se olisi mahdollista. Kahvit joskus juomme toimistolla.

Olimme olleet noin vuoden naimisissa kun tulin samaan paikkaan, missä miehenikin on. Kuljemme yhdesä työmatkat, käymme lounaalla yhdesä muttemme juurikaan tee yhdessä töitä. Työasioista saatetaan purkaa paineita kotimatkalla, mutta kotona ei töistä puhuta kuin ihan poikkeustapauksissa, ei ole tarvetta siihen. 

Me ollaan samassa työpaikassa, ei tosin asuta yhdessä. Tavattiin siis töissä ja tehdään ihan oikeasti samaa työtä ja välillä yhdessä. Työasioita puhutaan kyllä vapaa-ajalla.

1,5 vuotta oltu yhdessä ja kivaahan tämä on. Me ei läheskään joka päivä syödä yhdessä, molemmilla on muitakin hyviä työkavereita, joiden kanssa on kiva lounastaa. Kahvipöydässä ei myöskään ole tarve istua vierekkäin.