Millainen äiti on huono äiti?
Mietin vain miksi esikoisen kanssa on niin usein huono äiti -olo. Nytkin itkettää... Meillä on suht säännölliset rytmit, kunnon ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet, rajoja ja rakkautta ja lisäksi teen lasten kanssa paljon asioita yhdessä, kokkaillaan, siivoillaqn, vien uimaan, mökille, kalaan, metsäretkille ja milloin minnekin. Olen läsnä ja kuuntelen jos lapsella on asiaa. Hassuttelen heidän kanssa ja tietenkin välillä riidelläänkin.
Toisen lapsen kanssa en näitä tunteita koe... Tuntuu vain että olen surkea äiti esikoiselle...
Onko muilla tällaista?
Kerron vielä sen verran että omat vanhempani olivat aika surkeita vanhempia, pelottavia suorastaan. Lapsuuteni oli hirveä...
Kommentit (10)
Tuo kaikki minkä teet on erinomaista. Siihen lisäksi suukottelut, halailut, raivoamiset, kilarit ja olet täydellinen äiti lapsillesi. Sinä mietit näitä ja olet siksi vielä vähän parempi..=)
Minäkään en tee kaikkea tuota ja kuitenkin tiedän olevani hyvä äiti noille kaikkine puutteineni. Rakastan niitä vaikka ne välillä v....ttaakin.
Kuulostaa tutulta. Jostain syystä vaadin itseltäni täydellisyyttä oman huonon lapsuuteni vuoksi. Heti jos koen negatiivisia tunteita, ajattelen olevani huono äiti. Lapsen syntymä sai muutenkin hirveästi ajattelemaan omaa lapsuutta ja nosti sieltä ns. mörköjä esiin. Kuulostat loistavalta äidiltä. <3
Huono äiti on sellainen, joka tietoisesti laiminlyö lastaan eikä asialle tee mitään. Esimerkiksi masennusta sairastava äiti ei ole huono, vaikka hän sairautensa kourissa olisi tilapäisesti "poissa", mikäli hän kuitenkin pyrkii tilannetta parantamaan.
Kuulostat mielestäni hyvältä äidiltä :) minullekin tulee huono äiti -oloja välillä, uskoisin että sellainen kyseenalaistaminen on ainoastaan vahvuutta; niin äitiydessä kun muissakin asioissa voi aina olla parempi, kyseenalaistaminen terveellä tavalla antaa uusia näkökulmia ja mikäli ei, voikin todeta olevansa jo aivan riittävän hyvä äiti omalle lapselleen.
Hyvän äitiyden todiste on mielestäni myös se, että lapsen on hyvä olla äidin kanssa, lapsi on rento ja tyytyväinen, ei jännittynyt ja pelokas. Että hän viihtyy, hänen eleistään paistaa rakkaus.
Mulla kanssa sama ja ihana lukea, että jollakin muullakin. Rakastan molempia lapsiani yhtä paljon, mutta esikoisen pärjääminen huolestuttaa, joten vaadin häneltä välillä ehkä liikaa. Tiedän, että olen ihan hyvä äiti, mutta pitäisi ehkä relata vähän lisää ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja lapsista tulee hienoja ihmisiä vähemmälläkin häsläyksellä.
Todella paljon suukotellaan ja halaillaan myös, huudetaan (tätä inhaoan itsessäni) ja taas sovitaan. Pakko sen on olla tuo oma lapsuus mikä saa minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi ja koko ajan toimin täysin erilailla kuin omat vanhempani. Omen myös erittäin tarkka lapsistani, ilman mitään curling-hommeleita kkuitenkaan.
Tälläisista asioista harvemmin tulee puhuneeksi kenellekään.
Ap
Äitiys on aika kova pesti eikä siinä ole taukoja. Ei se ole ihme että kokee riittämättömyyden tunteita ja varsinkin tällä aikakaudella kun vaatimuksia satelee joka suunnasta. Yritetään nauttia noista pikkusista ja stressata vähemmän <3
Nostelen vielä, josko olisi muitakin näin tuntevia.
Ap
Huono äiti on sellainen nainen, joka ei arvosta minua. Hänen muilla ominaisuuksillaan ei ole asiassa merkitystä. t. mies
Esikoinen on aina harjoituskappale. Seuraavien lasten kanssa on helpompaa ja välittömämpää. Jokainen äiti tuntee huonouden tunteita, vaikka yrittää parhaansa. Lapsipsykologi Winnicot kirjoitti aikoinaan, että kyllin hyvä vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla täydellinen.
En ole itsekään yhtä läheinen esikoisen kanssa. toisaalta lapset itsekin ovat erilaisia ja esikoinen on haastavampi meillä. Tietää kyllä että on rakas meille yhtä lailla.