Mikä auttaisi puolison raivokohtauksiin?
Puolisoni saa kamalia raivokohtauksia aivan pienistä syistä ja toisinaan alkaa rikkoa tavaroitani ja heittää niitä roskikseen jne. Exäni oli siinä suhteessa samanlainen, joten sen vuoksi erosinkin hänestä. Auttaisiko jotkut tietyt lääkkeet tai terapia? Uskaltaako häntä kannustaa hakemaan apua vai voiko siitä olla jotain negatiivisia seuraamuksia hänelle itselleen tai minulle?
Kommentit (18)
Jätä se. Jos impulssikontrolli puuttuu, niin ei sellaisen kanssa ole turvallista elää.
Avioero. Pelasta itsesi ja hanki terapiaa. Olet yksi surullinen esimerkki siitä, että hankkiudut sairaisiin ihmissuhteisiin toistamiseen, eräänlainen riippuvuus siis. Vastaavaa on monella naisella eli hakeutuu ties monennenko kertaa liittoon alkoholistin kanssa. Miksei voi elää yksin.
Voisko sitä impulssikontrollia jotenkin säädellä joillain lääkkeillä? Hänen itsensäkin kannalta se olisi järkevää. En jaksaisi erota jatkuvasti, kun aluksi lauhkealta vaikuttava puoliso muuttuukin äkkiarvaamatta raivokkaaksi ja äkkipikaiseksi -- tai no siis exäni oli ehkä vieläkin pahempi, mutta aivan kuin oisin jokin raivopäämagneetti. Myös ihmetyttää, mistä hän on sen perinyt, sillä hänen vanhempansa ovat rauhallisempia.
Lueskelin netistä, että ns. "rajatilapersoonallisuudet" ovat tuollaisia, mutta ei niissäkään kaikki kohdat täsmää. Ja onko sellaisia lääkkeitä, jotka auttaisivat ko. persoonallisuushäiriöön? Ehkä hänellä on "vain" impulssikontrollin häiriö. Oon aika kyllästynyt moiseen raivoamiseen ja haluaisin oikeasti erota -- toisaalta haluaisin saada puolison muuttumaan normaalimmaksi. T. Ap
Säilytät häntä kellarissa ja päästät satunnaisesti ulkoilemaan.
Säilytät häntä kellarissa ja päästät satunnaisesti ulkoilemaan.
Puhutko nyt miehestä vai naisesta? Toiset tekee hulluksi testosteroni.
En kyllä tietoisesti hakeudu raivopäiden seuraan ja mulla on ollut aivan pari suhdetta muutenkin koko elämäni aikana. En pidä sellaisista flegmaattisen rauhallisista miehistä, mutta en tosiaan raivokkaistakaan. Exän jälkeen olin erityisen varovainen, mutta puoliso paljastukim samantyyppiseksi. :( Haluaisin, että puoliso olisi tasapainoinen ja normaali.
Kehtaisikohan hän laittaa tutkimuksia/hoitoa vireille työterveyslääkärinsä kautta vai menisikö siitä tieto työnantajalle? Minkäniminen lääke voisi auttaa? Jotenkin tänään meni överiksi se hänen raivoamisensa, joten mun mielestäni hänen on pakko hakea apua tai mun on pakko erota hänestä. En kestä tuollaista käytöstä enää. :( t. A
Moi ap, olen epävakaa ja saan tuontyylisiä raivareita.
Rehellisesti: niihin ei auta mikään. On lääkityksiä, esim. neuroleptejä (antipsykoottiset) jotka auttavat antamalla reagoimisaikaa eikä raivareita tule yhtä usein tai samalla voimakkuudella...mutta toimivan lääkityksen löytäminen voi olla mahdotonta tai hidasta, usein jompaa kumpaa pers.häiriön tapauksessa. Ja luuletko, että miehesi suostuisi ottamaan ensin jonkun diagnoosin ja sitten lääkkeet? Harva suostuu...ja miehillä ymmärretään liikaa tuota aggressiivisuutta.
Et tule saamaan toimivaa lääkettä sormiasi napsauttamalla etkä myöskään terapiaa miehellesi. Suomessa pakkohoitoon laitetaan ne, jotka eivät ymmärrä ympäröivästä maailmasta mitään, muut saavat pärjätä omillaan.
Paha ruveta neuvomaan, kun ei asiasta enempää tiedä. Teen itse töitä psykalla, jossa vastaavia tapauksia jatkuvasti, mutta ehdottomasti tarvitaan enemmän tausta tietoa ihan koko elämänhistoriasta yleensä, ennen kuin voidaan mitään diagnosoida. Ehdottomasti ehdotan yhteydenottoa lääkäriin, jota kautta sitten tutkimuksiin ja arvioitavaksi.
Ei lääkket auta.
Oletko tietoinen, käyttääkö huumeita?
Onko stressiä?
Terapia auttaa, mutta sinne on mentävä ihan itse paikanpäälle.
Myös koira auttaa!! Niitä käytetään
Traumaperäinen stressihäiriön hoidossa.
mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaper%C3%A4inen_stressih%C3%A4iri%C3%B6
http://www.ptsd.va.gov/public/treatment/cope/dogs_and_ptsd.asp
Miten mies itse aikoo hoitaa tilanteen niin, ettet joudu eroamaan hänestä? Kysypä. Hänhän on vastuussa omasta käytöksestään ja hoitoon hakeutumisestaan, ei sinun tuollaisia tarvi pohdiskella.
Fakta numero 1: sinä et pysty miestä parantamaan. Joko mies itse hakee apua tai alistut elämään tilanteessa tai lähdet pois.
Kysymys: mikä saa sinut elämään tuollaisessa suhteessa? Pelkäätkö olla yksin vai etkö arvosta itseäsi?
Korjausehdotus: kerro miehelle, kuinka koet tilanteen. Ellei mies näe mitään korjattavaa itsessään, hanki oma elämä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:47"]
En kyllä tietoisesti hakeudu raivopäiden seuraan ja mulla on ollut aivan pari suhdetta muutenkin koko elämäni aikana. En pidä sellaisista flegmaattisen rauhallisista miehistä, mutta en tosiaan raivokkaistakaan. Exän jälkeen olin erityisen varovainen, mutta puoliso paljastukim samantyyppiseksi. :( Haluaisin, että puoliso olisi tasapainoinen ja normaali.
[/quote]
Hmm. Et pysty tasapainottamaan tai normalisoimaan ketään. Korkeintaan itsesi jossain määrin.
Huhuu? Oisko ideoita?