Lue keskustelun säännöt.
Ollaanko tien päässä?
05.07.2014 |
Mies: Elämäntapayrittäjä/ työnarkomaani johtavassa asemassa, nykyään hemmetin ärtyisä, usein hankaamassa riitaa, lukkiutunut, ei pysty keskustelemaan yhtään esim. erosta, viettää töissä aikaa 6-7 päivää viikossa, seksi ei kiinnosta, kodin laittaminen, auton huoltaminen tai muukaan ns. miesten työt eivät kiinnosta, ajatukset harhailevat, ei ole useinkaan läsnä, loukkaantuu helposti ja lähtee töihin, jos vähänkään pyytää, että voisiko jonkun asian tehdä, ei kiinnostu viettämään kahdenkeskeistä aikaa (esim. lahjaksi saadut lahjakortit meille jäävät käyttämättä, jos en niitä jakele pois). Joskus "innostuu" tsemppaamaan ja olemaan rennompi, tällöin usein alkoholin vaikutuksen alainen. Päästänyt itsensä repsahtamaan (lihominen, ulkonäöstään ei välitä eikä pukeutumisestaan tai parran ajosta).
Minä: Kurja fiilis tästä kaikesta ja yrittänyt kaikkeni, että perheellä olisi hyvä olla. Yrittänyt puhua rakentavasti, mutta mies "unohtaa" aika äkkiä keskustelumme. Puhuu minulle aliarvioivaan sävyyn (tulee tunne, että anteeksi kun olen olemassa juuri tässä ja nyt). Olen hyvin koulutettu ja pidän todella hyvän huolen itsestäni (liikunta, ravinto, vaatetus jne.). Olen miettinyt, että olenko miehelleni liian "iso haaste", eikä hän saa minuun enää oikeaa otetta? Tunteeko alemmuuden tunnetta? Toisten ihmisten seurassa kiillottaa keulaansa ja kotona on valitettavasti täysi mätä. En ole perheessäni edes ainoa, joka on todennut miehen muuttuneeen negatiiviseen suuntaaan. Hirveätä sanoa näin, mutta kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa. Olen haeskellut mielessäni jo monta kertaa salaista suhdetta, kun tätä helvettiä ei kestä. En tiedä, milloinka on aika ryhtyä ajatuksien tasolta toteutukseen.
Kommentit (14)
no tuo sinun otsikko vastasikin jo sinulle. Jos yleensäkin ajattelee jotain tollee, niin se on aina oikea vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan relusti vaan hommaat seksisuhteen ja nussit kuin kaniini. Sitten kestää paremmin sitä paskaa arkea. Niin minäkin teen.
No suosittelen, että nyt töksäytät miehellesi mahd. lyhyesti ja helppotajuisesti, että alkaa olla suhteen kalkkiviivat käsillä. Päättäköön joko itse tai yhdessä sun kanssa, haluaako jatkaa (ehtona ps-terapia) vai erota. Ei nää vesselit muuten tajua. Been there, vaihtamalla parani. Lasten puolesta vain surkuttelen edelleen eroa...
Ehkä tässä muuten kituuttaisi, kunnes lapset ovat isompia (apua), mutta ilman seksiä/ läheisyyttä ei voi elää paria vuotta kauemmin :(
Kun yritän puhua käytännössä erosta, niin ei saa mitään vastausta, tai torjuu asian pahimmassa tapauksessa.
-ap
Miten puhut miehelle?
Kokeeko myös mies itse että kotona sinä tuijotat vieressä takakireänä ja arvostelet?
Mitä jos ottaisit puheeksi vaikka niin että kysyt miten sinä voisit auttaa miestä? Mitä mies kaipaa ja mitä tahtoisi tehdä?
Kerro että olette huomanneet miehen väsymyksen ja stressin ja tahtoisitte auttaa ja olla hänelle hyödyksi.
Jos miehellä menee hyvin työssä niin ehkä sen näkee myös lompakossa, joten voisiko kotiin palkata jonkun tekemään niitä rästitöitä tai entä jos soittaisit vaikka johonkin sopivaan väliin kun mies on poissa kotoa sukulaisista ja ystävistä porukan ja teette miehen yllätykseksi jonkun projektin? Kun mies tulee kotiin niin on sitten sauna lämpösenä, grilliruokaa remppaporukalla höystettynä?
Mitä jos koittaisit kääntää tilanteen negatiivisen junnaamisen teidän hyödyksi?
Jos miehellä on kova kiire työssä niin ei kai häneltä voi odottaa kotona panostusta myös remontteihinKIN? Sen sijaan voisi olla luova asian suhteen ja hoitaa homma jotenkin toisin: suunnitelkaa miten joku olisi mukava tehdä ja sitten hommaat välineet ja työntekijät jollekin aikavälille. Tai remonttireiska.
Tai annat niiden remonttien odottaa sitä että mies niitä oikeasti jaksaa pohtia eikä oma koti ja ainoa oikea rauhallinen paikka muutu työleiriksi.
Auttakaa sitä miestä. Ja jos mies voi todella huonosti niin voisiko hakea jotain muuta työtä vaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:47"]
No suosittelen, että nyt töksäytät miehellesi mahd. lyhyesti ja helppotajuisesti, että alkaa olla suhteen kalkkiviivat käsillä. Päättäköön joko itse tai yhdessä sun kanssa, haluaako jatkaa (ehtona ps-terapia) vai erota. Ei nää vesselit muuten tajua. Been there, vaihtamalla parani. Lasten puolesta vain surkuttelen edelleen eroa...
[/quote]
Kiitti vastauksesta, mutta nuo mainitsemasi olenkin jo kokeillut. Terapiassa psykiatri totesi, että tuulimyllyä vastaan on mahdoton taistellla. No joo, olisi tietenkin jo siinä vaiheessa pitänyt lähteä menemään. Ajattelin silloin vielä, että olisi toivoa, tyhmä minä kun olin.
-ap
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:50"]
Miten puhut miehelle?
Kokeeko myös mies itse että kotona sinä tuijotat vieressä takakireänä ja arvostelet?
Mitä jos ottaisit puheeksi vaikka niin että kysyt miten sinä voisit auttaa miestä? Mitä mies kaipaa ja mitä tahtoisi tehdä?
Kerro että olette huomanneet miehen väsymyksen ja stressin ja tahtoisitte auttaa ja olla hänelle hyödyksi.
Jos miehellä menee hyvin työssä niin ehkä sen näkee myös lompakossa, joten voisiko kotiin palkata jonkun tekemään niitä rästitöitä tai entä jos soittaisit vaikka johonkin sopivaan väliin kun mies on poissa kotoa sukulaisista ja ystävistä porukan ja teette miehen yllätykseksi jonkun projektin? Kun mies tulee kotiin niin on sitten sauna lämpösenä, grilliruokaa remppaporukalla höystettynä?
Mitä jos koittaisit kääntää tilanteen negatiivisen junnaamisen teidän hyödyksi?
Jos miehellä on kova kiire työssä niin ei kai häneltä voi odottaa kotona panostusta myös remontteihinKIN? Sen sijaan voisi olla luova asian suhteen ja hoitaa homma jotenkin toisin: suunnitelkaa miten joku olisi mukava tehdä ja sitten hommaat välineet ja työntekijät jollekin aikavälille. Tai remonttireiska.
Tai annat niiden remonttien odottaa sitä että mies niitä oikeasti jaksaa pohtia eikä oma koti ja ainoa oikea rauhallinen paikka muutu työleiriksi.
Auttakaa sitä miestä. Ja jos mies voi todella huonosti niin voisiko hakea jotain muuta työtä vaikka?
[/quote]
No ei tässä ole ongelmana vain ja ainoastaan se, miten mies voi vaan miten voi hänen puolisonsa ja ilmeisesti myös muut perheenjäsenensä. Ja se, että aikuinen mies ei yritä itse parantaa tilannettaan eikä edes keskustele vaimonsa kanssa, osoittaa että avioliitto ja perhe ei ehkä ole kovin korkealla hänen arvoasteikossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:50"]
Miten puhut miehelle?
Kokeeko myös mies itse että kotona sinä tuijotat vieressä takakireänä ja arvostelet?
Mitä jos ottaisit puheeksi vaikka niin että kysyt miten sinä voisit auttaa miestä? Mitä mies kaipaa ja mitä tahtoisi tehdä?
Kerro että olette huomanneet miehen väsymyksen ja stressin ja tahtoisitte auttaa ja olla hänelle hyödyksi.
Jos miehellä menee hyvin työssä niin ehkä sen näkee myös lompakossa, joten voisiko kotiin palkata jonkun tekemään niitä rästitöitä tai entä jos soittaisit vaikka johonkin sopivaan väliin kun mies on poissa kotoa sukulaisista ja ystävistä porukan ja teette miehen yllätykseksi jonkun projektin? Kun mies tulee kotiin niin on sitten sauna lämpösenä, grilliruokaa remppaporukalla höystettynä?
Mitä jos koittaisit kääntää tilanteen negatiivisen junnaamisen teidän hyödyksi?
Jos miehellä on kova kiire työssä niin ei kai häneltä voi odottaa kotona panostusta myös remontteihinKIN? Sen sijaan voisi olla luova asian suhteen ja hoitaa homma jotenkin toisin: suunnitelkaa miten joku olisi mukava tehdä ja sitten hommaat välineet ja työntekijät jollekin aikavälille. Tai remonttireiska.
Tai annat niiden remonttien odottaa sitä että mies niitä oikeasti jaksaa pohtia eikä oma koti ja ainoa oikea rauhallinen paikka muutu työleiriksi.
Auttakaa sitä miestä. Ja jos mies voi todella huonosti niin voisiko hakea jotain muuta työtä vaikka?
[/quote]
Olen yrittänyt puhua asioista ihan rennosti ja järjen kanssa, että mieheen saisi yhteyden, mutta eipä kauaakaan kun asiat unohtuu ja akuuteimmatkin asiat jää tekemättä. Joudun itse sitten aloittamaan kaikki hommat. nytkin suunnittelin näin lomalla, että ryhtyisin remppaamaan kotiamme, kun miehestä ei ole aloitteen tekijäksi. Kohteet kaipaa kunnostamista. En ole mikään tiukkapipo toisia kohtaan, vaikka itseltäni vaadinkin joskus paljon.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:50"]
Miten puhut miehelle?
Kokeeko myös mies itse että kotona sinä tuijotat vieressä takakireänä ja arvostelet?
Mitä jos ottaisit puheeksi vaikka niin että kysyt miten sinä voisit auttaa miestä? Mitä mies kaipaa ja mitä tahtoisi tehdä?
Kerro että olette huomanneet miehen väsymyksen ja stressin ja tahtoisitte auttaa ja olla hänelle hyödyksi.
Jos miehellä menee hyvin työssä niin ehkä sen näkee myös lompakossa, joten voisiko kotiin palkata jonkun tekemään niitä rästitöitä tai entä jos soittaisit vaikka johonkin sopivaan väliin kun mies on poissa kotoa sukulaisista ja ystävistä porukan ja teette miehen yllätykseksi jonkun projektin? Kun mies tulee kotiin niin on sitten sauna lämpösenä, grilliruokaa remppaporukalla höystettynä?
Mitä jos koittaisit kääntää tilanteen negatiivisen junnaamisen teidän hyödyksi?
Jos miehellä on kova kiire työssä niin ei kai häneltä voi odottaa kotona panostusta myös remontteihinKIN? Sen sijaan voisi olla luova asian suhteen ja hoitaa homma jotenkin toisin: suunnitelkaa miten joku olisi mukava tehdä ja sitten hommaat välineet ja työntekijät jollekin aikavälille. Tai remonttireiska.
Tai annat niiden remonttien odottaa sitä että mies niitä oikeasti jaksaa pohtia eikä oma koti ja ainoa oikea rauhallinen paikka muutu työleiriksi.
Auttakaa sitä miestä. Ja jos mies voi todella huonosti niin voisiko hakea jotain muuta työtä vaikka?
[/quote]
No ei tässä ole ongelmana vain ja ainoastaan se, miten mies voi vaan miten voi hänen puolisonsa ja ilmeisesti myös muut perheenjäsenensä. Ja se, että aikuinen mies ei yritä itse parantaa tilannettaan eikä edes keskustele vaimonsa kanssa, osoittaa että avioliitto ja perhe ei ehkä ole kovin korkealla hänen arvoasteikossaan.
[/quote]
Tätä olen juurikin ajatellut, mikä on jäätävän kylmä totuus meidän liitosta :(
Liekö tullut malli sieltä isäukoltaan aikanaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei salasuhdetta, sillä sen jälkeen et arvosta enää itseäsikään.
Kauanko siitä on aikaa, kun kävitte terapiassa?
[quote author="melba" time="05.07.2014 klo 21:20"]
Ei salasuhdetta, sillä sen jälkeen et arvosta enää itseäsikään.
Kauanko siitä on aikaa, kun kävitte terapiassa?
[/quote]
Nyt on mennyt jo useampi vuosi siitä. Tiedän tällä haavaa, että olen yrittänyt "epätoivoisesti" korjata suhdetta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei mies halua erota. Ei ota eroa koskaan puheeksi. Nyt on sekin, että ei halaile, seksi ei kiinnosta. Sanoo kuitenkin, että hän on valmis vaikka heti. Tämä on niitä puheita, mitä lämpimikseen sanoo. Tunnen, ettei hän arvosta minua eikä lapsia niin kuin pitäisi puolison tehdä. Vaikka olen lukenut ihminen ja omat arvot kohdallaan, niin usko alkaa horjua tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene yksin terapiaan. Siellä näet varmaan asiat selvemmin.
Salasuhde vie ojasta allikkoon pitemmän päälle.