Miksi tulen aina surulliseksi haikeasta musiikista?

Siinä missä kaverit kuuntelevat mielellään Juha Tapion Ohikiitävää niin minä välttelen kyseistä biisiä koska tulen siitä niin alakuloiseksi ja alkaa itkettää. Samoin monista muista kappaleista.. esim. Caravan on yksi yli muiden jolloin itken kuin vesiputous :( Ja moni muu... Miksi minä reagoin niin voimakkaasti musiikkiin? Jo lapsena olin tällainen. Myös haikeat lastenlaulut saavat minut kyyneliin yhä edelleen näin aikuisenakin. Ja joskus kun jää päähän soimaan joku haikea laulu niin masentaa suorastaan! :/