"testasin" ystäviäni ja tajusin kamalan asian!

Tiedän tunteen... Päätin myös testata... Vuoden verran olen yhteydenottoa odotellut :D

Mitäs lähdit testaamaan. Nyt voit sitten pitää ite heihin taas yhteyttä tai jäädä pyörimään siihen suuttumukseesi ja itseaiheutettuun yksinäisyyteen. Ja jos ne muut ystävät käy jossain keskenään, niin kyllähän niistäkin aina joku sen aloitteen tekee.

Minulla sama testaus..viimeksi joulunu halusi kaveri tavata että saa lahjat..ja tammikuun lopulla olin viimeksi yhteydessä.
Edellispäivänä kaveri kysyi naamakirjassa haluanko tilata Dermosil tuotteita..ilmeisesti halusi saada pisteitä että saa ilmaisia tuotteita.. :/
Kiva kun olen muuttamassa toiselle puolelle Suomea ja kaveri ei tiedä tästä mitään.. :D

Hohhoijaa. Tiedän nämä testaajat. Mun yks kaveri tekee jotain fb-testejä (jos en tykkää sen ja sen päivityksistä tai sen ja sen kuvista niin mitenhän se ja se sitten..) ja testejä miehelleen. Ihme huomion kalastaja joka on sitten tietysti koko ajan suuttunut jollekin!

Toi on kova paikka. Itse en ole varsinaisesti testannut, mutta tulipa hetki, etten jaksa olla itse niin aloitteellinen. Tuntuu ettei ketään kiinnosta. Ekaa kertaa elämässä alan ymmärtää myös facebookin nurjan puolen, kun hiljattain on ollut niin monta hauskaa tapahtumaa, joihin mua ei ole kutsuttu. En ole mikään sosiaalisesti parasta seuraa, en ole hauska tai tilanteisiin heittäytyvä vaan enempi ujo ja vetäytyvä loppupelissä (vaikka aina ihmettelevät ihmiset kun sanon olevani ujo), joten ymmärrän, etten välttämättä ole kenenkään ykkösvaihtoehto, mutta kuitenkin niitä ystäviä on aika paljonkin ja porukassa menen hyvin muiden mukana :-)

Kyllähän se jonkin verran kipeää tekee, varsinkin kun olen se, joka on monen tukena ollut niinä vaikeina hetkinä - kyllä mun puoleen käännytään, kun jossain tarvitaan apua... 

Itsekin lopetin yhteydenpidon yhteen kaveriin ja katson, että ottaako se enää yhteyttä. Yleensä se olen nykyään minä joka olen pyytänyt kahville ja ollaan tunnettu 16 vuotta. Neljään kuukauteen ei ole ainakaan mitään kuulunut. En vaan jaksa enää kysyä ja pyydellä tekemään jotain, kun hän ei koslaan ehdi muuta kuin nopeasti nähdä kahvilla, muiden kavereidensa kanssa kyllä käy laivalla, bilettämässä, ulkomailla. Joten luulen että tämä oli tässä. Sääli sinänsä näin monen vuoden jälkeen.

Juuri tätä olen itsekin viimeaikoina alkanut pohtimaan. Jännä että löytyi tämä topic aiheesta. Minä olen omassa kaveripiirissä se, joka haluaa nähdä, pyytelen käymään, pidän yhteyttä. En harrasta tuollaista testaamista, mutta on aikoja, jolloin en ole aktiivinen, ja huomaan hyvin pian, että menisi varmasti useita kuukausia ennekuin kukaan kyselisi minun perään. Se on äärimmäisen surullista. Varsinkin, kun en ole mikään paska-ystävä. Osaan keskustella muustakin kuin itsestäni, lohduttaa vaikeissa elämäntilanteissa, muutenkin elämässä olen ns. Mukavana pidetty ihminen, mutta näemmä kun ystäviä jaettiin, sain huonommat kortit kuin muut. Eikä tässä ole kyse yhdestä tai kahdesta ihmisestä, vaan lähestulkoon kahdestakymmenretä! Haluaisin tietää mikä on, se syö minua ihan hirveästi. 

Ja ystävät samalla miettivät, että mikähän sinulla nyt on, kun olet niin hiljentynyt. Että oletko suuttunut jostakin vai onko elämässäsi jokin raskas vaihe menossa.

Ihmiset eivät aina kehtaa kysyä, vaikka pohtivat sitten itsekseen noita asioita.

Mun elämä helpottui hirveästi, kun karsin kaveripiiriä. Yksinkertaisesti juuri noin, että lopetin mäkin pitämästä väkisin yhteyttä. Nyt ympärilläni on ihmisiä, joita oikeasti kiinnostaa mun seura eivätkä ole kanssani vain koska itse tungen seuraan. 

Kyllähän se henkinen muutos otti voimille ja myös aikaa, kun tajusi, että ei merkkaa valtaosalle niistä ihmisistä mitään, joita on itse pitänyt kaverinaan ja jopa ystävinään.

Minä olen myös kokenut tämän, jopa sukulaisteni osalta. Kavereihin pidin yhteyttä ja yritin aina järjestää tapaamisen, jos jään odottelemaan monestakaan ei kuulu mitään. Mietin elävätkö ihmiset tosi perhekeskeistä elämää mihin ei muuta mahdu? Minulla ikää jo relusti yli 40v., mutta paljon miettinyt "ystävä-asioita" viime vuosina.

Mulla on vain kaksi kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä puolin ja toisin. Täytyy silti sanoa, että perheeni (mies, sisko, äiti ja isä) on ainoita ihmisiä, joihin luotan ja joiden tiedän aidosti olevan tukenani ja turvanani aina. Kaverit tulee ja menee elämäntilanteen mukaan, vaikka sillä hetkellä saattaisivat tuntua läheisiltä. Kaverisuhteiden varaan ei kuitenkaan voi elämäänsä rakentaa.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:55"]

Itsekin lopetin yhteydenpidon yhteen kaveriin ja katson, että ottaako se enää yhteyttä. Yleensä se olen nykyään minä joka olen pyytänyt kahville ja ollaan tunnettu 16 vuotta. Neljään kuukauteen ei ole ainakaan mitään kuulunut. En vaan jaksa enää kysyä ja pyydellä tekemään jotain, kun hän ei koslaan ehdi muuta kuin nopeasti nähdä kahvilla, muiden kavereidensa kanssa kyllä käy laivalla, bilettämässä, ulkomailla. Joten luulen että tämä oli tässä. Sääli sinänsä näin monen vuoden jälkeen.

[/quote]

Jos toinen ei halua pitää yhteyttä, miksi roikutte näissä ja ruinaatte matkaan ja vollotatte sitten, jos ei kuulu pyyntöä takaisin. Eikö se ole aika selvää, että kaikkia ihmisiä ei jaksa roikottaa koko ikäänsä matkassaan

Ja mitäpä jos kaverikaan ei ota yhteyttä kun et sinäkään ota?

Ja onko sillä niin väliä, että kuka yhteyttä pitää aloitteellisemmin? Jos on kuitenkin kavereita, sehän on tärkeämpää kuin se kuka kysyy ensin.

Jotkut muuten ovat vieläpä kauhean huonoja ottamaan yhteyttä vaikka haluaisivatkin tietää kuulumisia ja käydä vaikka kahvilla.

Ja 7, kannattaako noin pitkäaikaista kaveruutta tuhota vain jos toinen tahtoo käydä kanssasi kahvilla eikä Prahassa? Oletko kysynyt häntä ulkomaanmatkalle jos se on niin kovin tärkeää?

Jaa te olettekin näitä passiivisia elämäntapaloukkaantujia, jotka ei itse pidä yhteyttä mutta odottaa sitä muilta.

Mä olen se, joka ei koskaan soita kenellekään ja harvoin pyytää ketään minnekään. Olen introvertti, tykkään olla itsekseni tai oman perheen kesken eikä mulle yksinkertaisesti yleensä tule mieleen tai tarvetta ottaa yhteyttä.

Suostun yleensä aina kun joku jonnekin pyytää ja mulla on kivaa ja kiva nähdä ystäviä, mutta en siis yleensä ole luontaisesti aloitteellinen.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 11:06"]

Jaa te olettekin näitä passiivisia elämäntapaloukkaantujia, jotka ei itse pidä yhteyttä mutta odottaa sitä muilta.

No kun ei olla, lue alkuperäinen viesti! Ollaan just niitä, jotka on vuosikausia yrittäneet pitää yhteyttä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 11:06"]

Mä olen se, joka ei koskaan soita kenellekään ja harvoin pyytää ketään minnekään. Olen introvertti, tykkään olla itsekseni tai oman perheen kesken eikä mulle yksinkertaisesti yleensä tule mieleen tai tarvetta ottaa yhteyttä.

Suostun yleensä aina kun joku jonnekin pyytää ja mulla on kivaa ja kiva nähdä ystäviä, mutta en siis yleensä ole luontaisesti aloitteellinen.

[/quote]

Mulla on myös pari kaltaistasi kaveria, se on ihan ok, kun ovat ihan avoimesti ja suoraan kertoneet, että ovat tuollaisia ja ovat pyytäneet, että voisinko olla se aloitteellisempi, koska kuitenkin viihtyvät seurassani.

-10-

Tuttu juttu. Aloin myös huomata, että minä olin aina se, joka otti yhteyttä joihinkin entisiin opiskelu- ja työkavereihin. Päätin sitten katsoa, tuleeko esim. joulukortti, ellen ensin itse lähetä. Muutama tuli, mutta yhtä moni jätti lähettämättä. Vuosi vuodelta korttilista on lyhentynyt. Lähinnä huvittaa, kun joskus törmätään kaupungilla ja kaveri kyselee, mitä kuuluu, kun ei ole kuulunut mitään. Ei näytä kaverilla tulevan mieleen, että hänkin voisi olla se aktiivinen osapuoli. Aika yleinen tekosyy olla ottamatta yhteyttä on väittää, ettei tiedä, missä nykyään asun. Elävän ihmisen osoitetiedot ja puhelinnumero (ellei salainen) löytyy netistä kädenkäänteessä. Ja matkapuhelinnumerohan yleensä säilyy, vaikka vaihtaisi operaattoria tai muuttaisi toiselle paikkakunnalle.

Testaajille on ihan oikein, että jäätte yksin. Maailma pyörii muuallakin kuin teidän navan ympärillä.

Ihmiset ovat itsekkäitä paskiaisia, yksinkertaista.

Jättäisivät varmaan kuolemaankin, jos se heitä jollain kympillä hyödyttäisi.