Missä teidän vanhemmat nukkuu?

Isä tapaa nukkua olohuoneen lattialla patjalla. Tuo kuulostaa tylsältä, jos pitää olla joka sekunti seurustelemassa.

Lasten huoneessa on vuodesohva, joten lastenhuoneen saa käyttöönsä ja me otetaan lapset viereen.

Jep, olisi tosiaan helpompaa, jos olisi jotain omaa aikaakin, vaikka äitini olisi meillä yötä. Mutta se viikonloppu on pakko viettää kuin paita ja peppu. Jos vaikka menen makuuhuoneeseen ja suljeb oven perässäni, että voisin lukea rauhassa, niin kohta äitini tulee perässä että diipadaapa blablablaa ja koko ajan suu käy, vaikka koitan pyytää häntä jättämään rauhaan.

Paloina jätesäkeissä verannalla

Anoppi nukkuu olohuoneen hyvällä sohvalla.

Vaikka meillä olisi takkahuone, missä kunnon vuodesohva. Ei kelpaa anopille, kun siellä ei ole telkkaria.........arggh.

Ja anoppia on viihdytettävä joka hetki, muutoin mielenosoituksellisesti käy nukkumaan vaikka klo 18.

Tästä mainitessa vetoaa siihen, että hänellä on syöpä. Anoppi on leikattu 4v sitten ja siitä lähtien todettu terveeksi joka tarkastuksessa.

Oletteko koskaan miettineet, että kun lapsenlapset menevät yökylään mummolaan, pitää heidän kanssaan olla 24/7 eli ei omaa rauhaa oikeastaan lainkaan, ei edes päiväuniaikaan. Silloinkin täytyy pitää korvat höröllä.

Siksi minusta on OK, että vanhempien vierailut lapsillaan on samanlaisia eli aidosti rasittavia. Ehkä myöhemmin miettii kahdesti, vaatiiko vauvalleen yökyläilyoikeutta vai ei.

Meillä vanhemmat nukkuvat ns. vierastalossa eli meillä on erillinen saunamökki + kaksio pihapiirissä.

No joo, voihan se olla väsyttävää kun äiti ja anoppi hössäävät liisterinä siinä vieressä, mutta miettikää miten kovasti hän on odottanut tapaamistanne ja haluaa siksi jakaa joka hetken kanssanne sen lyhyen ajan kun näkee teitä. Jos he muuten ovat siedettäviä ja ok, niin antakaa se ilo heille niin kauan vielä kun elävät ja huokaiskaa vaikka helpotuksesta kun kuolevat pois, mutta kuitenkin iloisina siitä että jaksoitte tapaamisilla antaa heille aikaanne. Se on iso palvelus pienellä vaivannäöllä, monilla ikääntyvillä kun ei ole enää omassa elämässä paljoakaan innostavia asioita, ovat yksinäisiä ja elämä voisi olla suorastaan tyhjää ilman lapsia ja heidän perheitään. Näin on minulle moni mummeli sanonut. 

Jos ovat molemmat yhtä aikaa kylässä, nukkuvat makuuhuoneessa ja minä olkkarissa. Muuten äiti yleensä nukkuu olkkarin sohvalla (ei mikään vuodesohva) ja isä vieraspatjalla.

Käyvät niin harvoin, että jaksan pitää seuraa. Muuten kyllä välillä äidin puheliaisuus ja halu olla jatkuvasti huomion keskipisteenä rasittavat.

Äiti nukkuu vanhimman pojan huoneessa, lapset sulloutuvat tiiviimmin kahteen muuhun huoneeseen. Hän viipyy yleensä viikon, ja valmistaudun siihen että se on "äidin aikaa". Kuskaan häntä autolla minne hän haluaa, jätän omat rutiinini vähemmälle. Kun kaipaan oikeasti vähän aikaa nukkua, sanon siitä: menen nyt kahdeksi tunniksi makkariin, heräilen viideltä.

Molemmat nukkuvat mullan alla.

Olisi heitä täällä meillä ollut kiva nähdä enemmänkin.

Harvemmin tulevat käymään yhdessä, varmaan ainoastaan jouluna jolloin yöpyvät hotellissa. Muutoin jompi kumpi käydessään nukkuu tytärpuoleni huoneessa (hän on meillä yötä tosi harvoin kun asuu niin lähellä).

Äiti nukkuu sängyssä makuuhuoneessa. Isä ollut mullan alla muutamia vuosia.

Meillä on kaksio ja vieraat nukkuu minun vieressäni olohuoneessa, teinin huoneeseen ei kukaan vieras mene (vielä). Vanhempani eivät käy yökylässä, joku serkku ja kavereita ja sukulaislapsia toisinaan. Jos on useampi nukkuja, niin sitten tehdään olohuoneen lattialle lisää petejä.