Loppuuko eron katuminen koskaan?

Ap, oletko jäänyt sinkuksi? Kuulostaa aika pahalta että tuolla lailla haikaillaan jos olet jo pistänyt hynttyyt yhteen jonkun pahaa-aavistamattoman naisen kanssa.

Hui, nro.5 pisti aika pahan.

Vaikutat hyvin "vihaiselta" ex-kumppanillesi.

Ero taisi kuitenkin hieman vihlaista.

Minulla sama tilanne.

Aika kultaa muistot ja yritän ajatella niitä seikkoja, jotka olivat ne syyt miksi halusin erota. Välillä ottaa koville.

Miksi erosit? Mieti niitä syitä, tuskin haluat miestä oikeasti takaisin.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 16:02"]Miksi erosit? Mieti niitä syitä, tuskin haluat miestä oikeasti takaisin.

[/quote]

Erosin omien ongelmieni vuoksi. Kumppanissa ei ollut mitään vikaa, minä vain luulin haluavani jotain muuta ja olin väärässä.

Ehkä tästä ei toivu koskaan.

Voisit olla minun exäni; hän ei ole edelleenkään sinut eromme eikä itsensä kanssa. Toipumista edistää, jos ei valehtele itselleen eron syistä ja tapahtumien kulusta. Varmasti on raskasta ripustautua loppuelämäkseen jättäjän statukseen vaikka olisi tosiasiassa itse se, joka ei ollut tarpeeksi hyvä. Varmasti on myös raskasta vuodesta toiseen yrittää uskotella itselleen, että menettämälläsi ihmisellä olisi ollut jotain ihmeellisiä vikoja, jotka tosiasiassa ovat olemassa vain omien korviesi välissä ja projektiota omista epäonnistumisistasi. Heikko houkka ei uskalla koskaan kohdata ja myöntää sitä, miten hienon ja arvokkaan ihmisen oikeasti menetti. Normaalisti tuollainen kyvyttömyys ja reppanuus herättäisi minussa empatiaa, mutta kun kyseessä on sadismilla itseään pönkittävä kroonisesti onneton kaunasäkki-exäni, hän ei parempaa ansaitsekaan kuin ikuisen surkeassa itsepetoksessa tarpomisen.