Onko tässä tilanteessa ero ainoa ratkaisu vai jäädäkö suhteeseen?

En enää tiedä tunteistani. En tiedä rakastanko miestäni enää. Ongelmia ollut, henkistä väkivaltaa näinä "huonoina päivinä". Huomasin että en pidä häntä enää hyvännäköisenä, en kasvoiltaan ja on tukevoitunut :/ Riitoihin tarvitaan aina kaksi (tiedän), enkä ole nyt miestäni tässä haukkumassa, itse olen myös tyhmä. Meillä yhteiset pienet pojat, olisin muutoin lähtenyt. Mies saattaa olla "ylimielinen" tyttärilleni (edellisestä suhteestani) miten hän on täällä pomo jne. Äähhh tuntuu että olisin avioliiton sijaan jotenkin "vaikeasti selitettävässä suhteessa". Suuttuessaan mies viskoo sormustaan, hänen mielestään minä ja lapset emme osaa käyttäytyä. Joo tota...eihän koti ole armeija eihän? Ei nyt sentään ikkunoita rikota. Tunteeni ovat muuttuneet ajan kuluessa :'( Osaako joku sanoa, suosiolla ero vai "väkisin suhteessa"? En kaipaa haukkuja....