Miksi kyllästyit baareihin ja bilettämiseen

Musta tuli lässyttävä äiti.

En onneksi vielä ole kyllästynyt. Kesälomalla biletys ei ole sama asia kuin opiskelujen aikana, syksyllä jatkuu.

Kaverit alkoivat seurustelemaan eivätkä enää poistu neljän seinän sisältä. Itse en ole kyllästynyt.

no en koskaan erityisesti ole edes tykännyt baareista js bilettämisestä. Mutta nuorena kävin, kun se oli ainoa sosiaalisuuden muoto kaveripiirissä

Joskus 16 vuotiaana oli jännää kun ei kysytty papereita ja pääsi juomaan sinistä enkeliä. Ryyppääminen ei ole koskaan innostanut, joskus oli kiva käydä kavereiden kanssa juttelemassa ja tanssimassa diskossa, mutta se on jäänyt, ei sitä oikein jaksa siellä melussa olla ja katsella humalaisia. En usko että koskaan innostun humalaisten seurasta.

- en jaksa sitä meteliä

- en tykkää tanssia

- en tykkää enää juoda perseitä

- valvomisen jälkeen usean päivän väsymys, ei kiitos

10 vuoden aikana olen käynyt bilettämässä n. 5 kertaa ja joka kerta tulee fiilis että ei ole minun juttuni.

En varsinaisesti kyllästynyt. Musta tuli vaan niin vanha, etten saatana jaksa valvoa enää ku kymmeneen max. yhteentoista.

samat naamat joka puolella

Tätäkin kirjoitan sängystä :D

Silloin kun en enää näyttänyt siltä miltä miesten mielestä piti näyttää, eli lihoin. Kun baari-illat alkoivat olemaan sitä, että miehet työntyvät kavereideni ja mun väliin iskemään frendejäni ja aloin saamaan epäasiallisia kommentteja miehiltä, joiden esteettistä silmää loukkasin, päätin itsesuojelusyistä lopettaa pintapaikoissa bilettämisen. Kotibileet ja rennot pubit ovat edelleen ihan kivoja tutussa porukassa.

En ole kyllästynyt, mutta vähentänyt reippaasti. Hyvä seura on käynyt harvemmaksi enkä jaksa niitä järkyttäviä darroja, jonka takia 1 päivä menee ihan puolikoomassa. Paljon rahaahan siihen menee myös.

Ehkä vielä joskus tulee vedettyä iltoja pidemmän kaavan mukaan kera hauskan seuran. Olen kuitenkin vasta 22 :)

Yhdestä biletysillasta seuraava krapula kestää nykyään 3 päivää - ei ole sen arvoista.

En oo teini enää. Baareissa on tultu roikuttua tarpeeksi, ja mun mielestä sohvalla makoilu kuulostaa paljon paremmalta kuin bilettäminen. :D Ja joo myönnän, seurustelun myötä ei houkuta mennä sinne lähentelijöiden joukkoon.

Alkoi ärsyttää täyteen ahdetuissa baareissa se känniläisten töniminen, musiikin yli huutaminen ja juomien läikyttäminen. Mulla mene nykyään herkästi hermot ruuhkaisissa paikoissa, jossa on helvetillinen älämölö ja örvellys päällänsä. En myöskään siedä massatapahtumia.

Yritän mahdollisuuksian mukaan välttää ko. tilanteita kuin ruttoa..

Kun vakioyökerhossani ei enää näkynyt tuttuja, kaikki olikin mua huomattavasti nuorempia (palasin "äitiyslomalta" [raskaus+imetys] bilemaailmaan )

Kun vakiobaarihousuni eivät enää menneet mun päälleni

Kun krapula alkoi kestää sen kolme päivää

Kun väsymys iski jo puoliltaöin

Lapseni tekivät sen suurimman muutoksen, oon kai niin henkeen ja vereen äiti etten osaa enää ryypätäkkään. Ja ennen en todellakaan sylkenyt lasiin, olin parasta baariseuraa ikinä; jaksoin aina jatkoille mukaan, tarjosin juotavia, olin aina valmis tanssilattialle. Nykyään olen alkuillasta vieläkin oma vanha itseni, täynnä intoa ja energiaa. Kun siirrytään baariin, hyydyn täysin.

Koska se maailma oli niin nopeasti nähty. Paljon hauskempaa on ottaa kavereiden kanssa kuppia jonkun kotona tai mökillä.

Lopetin aikoinaan siksi, että kotona oli parempaa seuraa joka tapauksessa. Tanssi-illan jälkeen vaatteet haisivat karsealle eikä se tupakansavun hengittäminen tuntitolkulla ollut kovin terveellistä. Kun korvatkin alkoivat vähitellen antamaan merkkejä tinnituksesta niin oli pakko ottaa korvatulpat käyttöön.

Jossakin vaiheessa sitten totesin, että korvatulpat päässä tunkeminen tupakansavun ja örseltävien ihmisten joukkoon tanssimaan ei enää tuntunut hauskalta. Ehkä se oli myöhäistä aikuistumista.

En ole koskaan erityisemmin pitänytkään. Siellä ei kestä missään nimessä olla selvinpäin ja krapula on ikävä (itse reagoin väsymykseen todella vahvasti, mm. oksentelemalla vaikka en olisi juonutkaan). Olen läpi elämäni käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti yöelämässä, muutaman kerran vuodessa. Sama kaava jatkui kun lapsi syntyi. Eniten olen tykännyt istua iltaa tyttökavereiden kanssa jonkun kotona hyvän viinin parissa, tai sitten pubissa juomassa hyvää siideriä. Ja ikäähän on nyt 24v.

Joo useimpien yllä olevien tekstit voisivat olla mun kirjoittamia. Ei vaan jaksa enää "bilettää", vaikka esim. valvoa jaksankin. Olen lähes 40v., joten en edes tiedä olisiko järkevää/kovinkaan hienoa lähteä ryypiskelemään ja örveltämään Clubeihin/Diskoihin. Ja täytyy mainita vielä, että on niin kallistakin nykyään juominen ravintoloissa, että ei kiitos. Ja vielä sekin, että tunsi olevansa arvostelun alaisena koko ajan miesten puolelta ja nuorempien ja hehkeiden naistenkin. Koti-illat TV:n/tietokoneen/teen kanssa riittävät mulle. Nyt vielä kun oma poika on aloittanut bilettämisen, niin olishan aika noloa tavata samassa ravintolassa ja kummatkin yhtä humalassa :D

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:26"]

Lopetin aikoinaan siksi, että kotona oli parempaa seuraa joka tapauksessa. Tanssi-illan jälkeen vaatteet haisivat karsealle eikä se tupakansavun hengittäminen tuntitolkulla ollut kovin terveellistä. Kun korvatkin alkoivat vähitellen antamaan merkkejä tinnituksesta niin oli pakko ottaa korvatulpat käyttöön.

Jossakin vaiheessa sitten totesin, että korvatulpat päässä tunkeminen tupakansavun ja örseltävien ihmisten joukkoon tanssimaan ei enää tuntunut hauskalta. Ehkä se oli myöhäistä aikuistumista.

[/quote]

... enkä näe aloittavani tuota uudelleen, vaikka minusta tulisi sinkku. Satunnaisesti olen ollut liikkeellä ravintoloissa iltaisin edelleenkin. Tanssi- tai edes kuuntelukelpoista musiikkia tulee sen verran harvakseltaan että ajanhukkaa tuo olisi.

Uusiin ihmisiin tutustuu paremmin muualla.