Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos on kahdeksan vuotta sairastanut bulimiaa

Vierailija
13.06.2014 |

joka ei näy missään, ei tunnu missään ja pysyy hoikkana ja saa syödä mitä huvittaa ni miksi lopettaisin? Hampaat okei, verikokeissa ei koskaan mitään, sydän okei, jaksaminen okei, urheilen paljon jne. Ei edes huvita lopettaa. En osaa edes ajatella tilannetta, että joutuisin miettimään mitä suuhuni laitan tai laskemaan jotain kaloreita. Ja siis huom, en ahmi vaan syön vaan välillä paljon, mutta oksennan kaiken. Aina mietin et samaahan sitä tehtiin jo antiikin aikoina. :)

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
13.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niissä hampaissa se kyllä sitten ihan varmasti alkaa iän myötä näkyä. Se vaan voi kestää pitkäänkin. Minäkin ajattelin kuten sinä, näin oksentamisen vain rationaalisena keinona poistaa liikakalorit joita syntyy ruoasta nautiskelusta, enkä kokentu että bulimiasta on minulle mitään haittaa. 

 

Kunnes sitten 35-vuotiaana hammaslääkäri totesi että on sen verran pahoja kiillevaurioita hampaissa että pitäiisi alkaa kuoria laittamaan. Siitä sitten iloiseen 700 e/hammas maksavaan operaatioon joka muutenkin hammaslääkäripelkoiselle oli kyllä kauhistus...

Vierailija
2/3 |
13.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hampaat alkavat kärsiä jossain vaiheessa melko varmasti.. Muista käydä säännöllisesti hammaslääkäri.
Ruokatorvi ei tule kestämään tuollaista hapotusta kovin kauaa...krooninen esofagiitti, barret...ruokatorvensyöpä..
MalloryWeiss-repeämä todennäköinen.
Vitamiinivarastot alkavat hiljalleen hiipua..rauta, folaatti, B12-vitamiini..monet ravinto- ja hivenaineet imeytyvät vasta ohutsuolen loppuosista.
Paksusuoli ja muukin suolisto kärsii ruokamassan puutteesta mikä altistaa kolorektaalisyövälle..

Tietenkin jos oksannat vain esim. kerran viikossa, näitä oireita kehittyy vasta vuosikymmenien varrella..

Mutta mielenterveysoireilu yleensä etenee, ja myöhemmin tavasta on ehkä muutenkin vaikea päästä eroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
13.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ennen pelkäsin ja ahdistuin tästä sairaudesta niin paljon, että halusinkin pitää itseni ihan "uutispimennossa". Aivan kauheiltahan noi kolmosen luettelemat asiat kuulostaa. Mutta mistä motivaatio kun on aivan terve vielä? Teen lähinnä niin, että oksennan "huonot" ruoat, joita joutuu sosiaalisissa tilanteissa syömään ja jos taas voin syödä vaikka kevyttä salaattia, niin ajattelen saavani siitä enemmän hyötyä kuin oksentamisesta.

Siis mutta kahdeksan vuotta! Luulisi edes ruokatorven oireilevan tai jonkun? Kuinka kauan tätä voi kestää ilman oireita siis ihan konkreettisesti? Sisäelinjuttuja pelkään enemmän kuin hampaitteni puolesta, tuntuu, että ne saa aina kuitenkin korjattua. Rahalla.

ap