Lue keskustelun säännöt.
Tuloista puhuminen ystävien kesken...
26.01.2006 |
Onko teillä muilla jotain periaatetta tai ajatusta siitä, minkä verran juttelette ystävien kanssa tulotasosta? Siis palkasta, paljoko on lainaa, mitä meinaatte hankkia ja tarvitsetteko siihen uuteen hankintaan lainaa jne.
Olemme mieheni kanssa ihan ok toimeentulevia. Emme tosin edes keskipalkkaisia, sillä yhdessä tienaamme bruttona vähän alle 4000 euroa. Mutta se riittää meille ihan hyvin ja elämä on ihan mallillaan. Molemmat olemme opiskelleet, minä maisteri ja miehellä amk-tutkinto. Työpaikkmme olemme hankkineet " itse" , ei siis suhteita tai hyvä veli-verkostoja ole ollut. Samoin opiskeluaikana jouduimme kovalla työllä hankkimaan kesätyöt, jopa asumaan eri paikkakunnilla kesäisin töiden takia. Olemme siis äskettäin siirtyneet työelämään ja hankkineet ensimmäisen oman asunnon sekä perheauton, sillä lapsikin meille on siunaantunut :) Lainaa on siis reilusti otettuna...
Minulla on yksi hyvä ystävä, joka on sitten vähän eri lähtökohdista. Kesätyöt on opiskeluaikana tullut suhteilla hänelle ja miehelleen. Ikinä ei heillä ole ollut tilannetta, jossa töitä ei olisi ollut tarjolla silloin kun ovat tarvinneet rahaa. Eli ovat esim. tiukan paikan tullen voineet soittaa kesätyöpaikkaan, että hei, tulen nyt tekemään pari päivää töitä, kun rahat on loppu... Valmistumisen jälkeen saivat heti (suhteilla, siis ei omilla vaan vanhempien) töitä ja tienaavat yhteensä noin 7000 euroa/brutto.
Tämä ystäväni mainostaa kovin sitä, että heillä on rahaa millä mällätä. Asuntolainaa on, mutta siihen tehdään miehen bonusten perusteella paljon ylimääräisiä lyhennyksiä. Mies tekee ihan hirveästi töitä ja toki se työmäärä näkyy palkassa sitten... Mutta siis tämä ystävä kehuu sillä, että he ovat päättäneet nyt takoa rahaa ja tehdä mahdollisimman pitkää päivää molemmat. Ja kertoo (kysymättä), paljonko saa palkkaa ja milloin on tiedossa palkankorotus. Ja että meinaavat lähteä pitkälle lomamatkalle ja tehdä tosi isoja hankintoja " eikä tarvitse ottaa yhtään lainaa" . Uusi autokin tietysti hankittiin ihan käteisellä.
Siis ok, kyllä minäkin kertoisin ystävälleni, jos olisimme menossa matkalle. Mutta en sanoisi sitä niin, että: " Meillä on nyt kivasti ylimääräistä ja päätimme lähteä kahdeksi viikoksi Thaimaahan, kun siihen autoon ei mennytkään kaikkia säästöjä, tilillä olikin yllättävän paljon rahaa. Niin ja sitä rahaa siis jäi vielä matkankin jälkeen!" Sanoisitteko itse asiasta tuolla tavalla? Minä en IKINÄ.
En ole tavallisesti kateellinen, mutta jotenkin tuollainen ainainen kehuminen ja sen varakkuuden korostaminen saa pienen pirun olkapäälle kuiskimaan ikäviä juttuja... Että kyllä meillekin se helppo raha kelpaisi...
Huoh. Harmittaa, kun tuo ystävä on muuten niin mukava. Mutta en JAKSA enkä HALUA kuunnella, miten helkutisti heillä on rahaa!!! Olen usein ollut tosi onnellinen ja tyytyväinen omaan tilanteeseemme, mutta sitten tuo ystävä taas omilla puheillaan saa kaikki meidän saavutukset tuntumaan niin naurettavan pieniltä. Höh. Olen kai vaan kateellinen paska :(
Kommentit (11)
Ovat työkyvyttömiä ja eläkkeellä vaikka nuoria ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en siis IKINÄ mainosta, että paljonko tienaan enkä kysy keneltäkään, että mitä saavat palkkaa. Mitäs se mulle kuuluu! Olen kiinnostunut vain omista raha-asioistani, enkä halua niitä muille levitellä enkä muiden asioista tietää.
t.ap
sehän näkyy, kun tuhlataan. Ystäville vipataan jos tarve vaatii. Meillä vaan sattuu molemmilla olemaan ammatit, joissa tienaa hyvin. Vanhemmat eivät ole rikkaita ja työpaikkoja on aina meidän aloilla ollut ilman suhteitakin.
En puhu rahasta ystävien kanssa. Muuta kuin yleisellä tasolla tietenkin. Mielestäni raha-asiat ovat henkilökohtaisia. Tietenkin SAA puhua, jos haluaa, ei se minua häiritse. Mutta en koskaan ota puheeksi itse, sillä vaikea arvioida kuka haluaa ko. asioista puhua ja kuka ei.
Normaalituloiset tuhlaa, köyhät/rikkaat ovat nuukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi tarkkaankin, muiden sitten vain ylimalkaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että pätee tähänkin asiaan. Puutteena en tarkoita välttämättä sellaista välitöntä puutetta (että joku näkisi nälkää tms) vaan sitä miten itse kokee asioita. Jos joku tienaa 7000 mutta haluaisi saada vaikkapa 10000 niin silloinhan sillä tavallaan on omasta mielestään " puute" . Eli ne joita raha kiinnostaa ja jotka haluaisivat enemmän myös puhuvat siitä. Harvemmin kai ihmiset jotka eivät koe arha-asiat ongelmaksi siitä kauheasti puhuvat tai mainostavat.
Sillä jos brassailee tuloilla tai varallisuudella, sehän tarkoittaa oikeasti usein sitä että on epävarma jostain ja haluaa sitten korostaa että " ongelmaa" ei ole. vaikka siis ongelma saattaa nimenoman silloin olla olemassa.
Jotenkin vaikea uskoa, että KUKAAN, edes nousukasmainen hölmö menisi suoraan latelemaan tuollaisia lauseita. Eri juttu sitten, jos sinä siihen väliin olet kommentoinut jotakin tyyliin " kannattaako se pankkitili kerralla tyhjentää" tai " eikös ne ole kamalan kalliita ne matkat" .
Vierailija:
Siis ok, kyllä minäkin kertoisin ystävälleni, jos olisimme menossa matkalle. Mutta en sanoisi sitä niin, että: " Meillä on nyt kivasti ylimääräistä ja päätimme lähteä kahdeksi viikoksi Thaimaahan, kun siihen autoon ei mennytkään kaikkia säästöjä, tilillä olikin yllättävän paljon rahaa. Niin ja sitä rahaa siis jäi vielä matkankin jälkeen!" Sanoisitteko itse asiasta tuolla tavalla? Minä en IKINÄ.
Ja tuo yrityksesi glorifioida itseäsi sen takia, että et ole voinut hyödyntää vanhempiesi suhteita työurasi alussa on aika ontto. Moni on jossakin elämänvaiheessa hyötynyt siitä, kenet vanhemmat ovat tunteneet. Mutta (jos nyt ei suoraan ole isipapan firmassa duunissa) ei se silti merkitse sitä, etteikö se ihminen ole ammatissaan hyvä tai ansainnut ylennyksiä/työpaikkojaan.
JOS sinua noin kaverisi rahapuheet harmittavat, niin SANO nyt ihmeessä hänelle, että " minua harmittaa kuunnella, kun selität raha-asioitasi, se kuulostaa ikävästi leuhkimiselta, mitä et varmastikaan tarkoita. Voitaisko siis jättää sellaiset jutut vähemmälle?"
Jos hän siitä loukkaantuu, niin anna loukkaantua. Kyllä oikea ystävyys nätin kritiikinkin kestää, mieluummin kuin selän takana nyrpistelyn (jota nyt harrastat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ystävistäni työskentelevät samalla alalla, samanlaisissa työtehtävissä, samalla koulutuksella ja suht samanlaisella työkokemuksella. Minusta olisi järkevää, että puhuisimme avoimemmin palkoistamme - näin saisimme jokainen paremman käsityksen saammeko suurinpiirtein oikean summan palkkaa ja osaisimme/uskaltaisimme pyytää lisää, jos palkka ei ole kohdallaan.
Palkka taitaa olla Suomessa vielä tabu keskustelunaihe, ainakin ystävistäni olen aistivinani, etteivät halua puhua palkoistaan. Keneltäkään en ole suoraan kysynyt palkkaa, mutta yhden palkka tuli joskus sivulauseessa ilmi ja töitä hakiessani mietimme myös yhdessä, mitä laittaisin palkkatoiveeksi.
Useampi ystäväni on ostanut asunnon lähiaikoina, ja lainoista olemme kyllä jutelleet aika paljonkin, mutta ei kukaan omia lainojaan pennilleen kerro.
ne ovat minun ja mieheni välisiä asioita. Mieheni sisko on kovasti utelias, kun ei tiedä onko meillä rahaa vai. Pari viikkoa sitten sain perinnön (ei mitenkään iso) ja voi kun siskoa nakotti kun en summaa kertonut. Kyseli että menikö jako hyvin, mitäs meinaat rahoilla ostaa jne jne. Raha-asiat eivät kuulu muille. Minuakin yököttää sellaiset ihmiset jotka sepittelevät raha-asioitaan.