Lue keskustelun säännöt.
mitä ihmettä lapsi voi pelätä omassa huoneessaan?!
12.06.2014 |
on saanut valita mieleiset verhot & tauluja seinälle, on yövalo mutta siitä huolimatta haluaa tulla viereeni nukkumaan . valittaa, että on "outo olo " ja ja välillä joku on verhon takana.. entisessä asunnossa ei esiintynyt mitään tuollaista! eikä myöskään käyttäydy noin isänsä luona. on 8v, pelokkuus alkoi kun muutimme nykyiseen asuntoon (80-luvulla valmistunut rivitalo) viime syksynä. alan nyt olla itsekkin vauhkona, että kummitteleeko täällä! tällä hetkellä tyttö nukkuu patjalla makuuhuoneeni lattialla
Kommentit (16)
Meillä myös 8v kuulee "ihme ääniä" yöllä ja kipittelee välillä viereen tai lattialle sänkymme viereen nukkumaan. Ei ihan ole selvinnyt mitä nää ihmeäänet on mutta ehkä antenni heiluu katolla, puuvajan ovi narisee tuulessa yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, vaikka mitä! Ei tarvitse todellakaan miettiä mitään kummitteluja, tuollainen käytös on todella tavallista.
Hö, way to go, hösäämällä aiheutat kunnon trauman :( jospa vaan antaisit nukkua kanssasi kunnes menee ohi. Lapsilla nyt on näitä vaiheita ja varmasti olet huomannut että pelko on pahentunut mitä enemmän olet "selvittänyt" asiaa ja "ratkaissut ongelmaa".
Annat pikkusormen niin ottaa koko käden.
Opeta lapselle että oma huone ja sänky on turvallisia paikkoja kuin otat viereen ja ruokit omiakin pelkojasi samalla. Mene terapiaan jos sinua pelottaa.
on vain outoa, että lapsi joka vanhassa asunnossamme nukkui tyytyväisenä suljetun oven takana pimeässä (tai no verhojen läpi tietysti kajasti vähän valoa) alkoi pian muutettuamme pelätä nukkumista, pelätä pimeää..! on jopa kerran pissanut sänkyynsä , mitä tapahtui edellisen kerran 5-vuotiaana..
ajattelin, että on jotain muuttostressiä ja menee ohi, mutta ei mennyt. tykkää kuulemma asunnosta muuten, mutta pelkää huoneessaan.. olen miettinyt, auttaisiko jotain jos vaihtaisimme huoneet?
!ap"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkä ikä, anna nukkua kanssasi, menee kyllä ohi. Meidän tytöllä oli aikanaan sama juttu, tosin tuli karhu ikkunasta.
Selvästi kummittelee! Nyt teidän täytyy muuttaa äkkiä muualle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö yhtään muista, mitä itse lapsena pelkäsit?
Minä pelkäsin avonaisia kaapinovia, ne piti olla kinni. Siellä avonaisessa voisi olla mörkö tai joku muu uhka. En tarkkaan muista, mitä siinä pelkäsin, mutta koska tämän asian kuitenkin muistan, en voinut olla mikään taapero. Ne mustat aukot näytti kamalilta. Ovet piti olla suljettuna. Mulla oli sellainen neljän komeron rivi omassa huoneessa vstapäätä sänkyä.
Yhdessä vaiheessa pelkäsin, että vessanpötön kautta meille on uinut Boa, joka on majoittunut sänkyni alle ja hyökkää yöllä kimppuun. Olisko ollut just uutisia näistä karanneista käärmeistä tms.
Lisäksi pelkäsin unia. Jossain vaiheessa näin paljon sellaisia unia, että putoan jostain. Ja onneton luin varmaan jostain mökin vessassa olleesta Avusta, että jos putoaa unessa maaha asti, kuolee oikeasti, koska saa sydän pysähtyy säikähdyksestä (joo, 70-luvulla oltiin...). Kun ihminenhän aina käytännössä herää kesken sen putoamisen.
Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että ihan nyt 40-vuotiaana nukahtaminen on välillä vaikeaa, varsinkin jos stressaan jostain asiasta. Ja sitten kun taipuu sille "nuku, nuku, nuku" -polulle, eikä uni vaan tule ja ajatukset kääntyy kaikkiin pikkumurheisiin, niin yöllä vähäpätöisetkin asiat saa ihan hölmöt mittasuhteet. Aikuisena osaan keksiä keinot tähän, luen vaikka vielä hetken kirjaa ja laitan valot sammuksiin vasta kun kirja putoaa suunnilleen naamalleni. Valvoisin kuitenkin ajatusteni kanssa.
Lapsi taas jää just miettimään sitä boaa siellä sängyn alla ja ainoa keino on turvautua vanhemman viereen. En kyllä rajoittaisi, koska se yöahdistus on ihan oikeata.
Ja mulla ei siis ole edes mitään traumaa, aina pääsi myös vanhempien sänkyyn nukkumaan, mikään pakko ei ollut maata yksin omassa huoneessa pelkäämässä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 19:34"]Selvästi kummittelee! Nyt teidän täytyy muuttaa äkkiä muualle!
[/quote] Ei auta enää, nyt kummitus on jo kiintynyt tyttöön ja seuraa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 19:34"]Selvästi kummittelee! Nyt teidän täytyy muuttaa äkkiä muualle!
[/quote]
Niinpä. Kummituksista ei pääse eroon kuin muuttamalla pois. Jossakin Ghostbusters -elokuvissa voidaan kummituksia hävittää pölynimurilla, mutta tosielämässä tuo ei onnistu.
Menkää yhdessä nukkumaan sinne lapsen huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapsethan pelkäävät jossakin vaiheessa pimeää! Muistan vieläkin, miten pelkäsin turvallisessa huoneessani kaikenlaista. Pelkäsin, että kaapista tai sängyn alta tulee mörkö, tai että tuolilla oleva päiväpeittokasa onkin mörkö, tai että ikkunasta tulee kummitus. Pelkäsin vaikka mitä, eikä meillä todellakaan kummitellut :)
Minä aloin nukkua vanhempieni makuuhuoneessa kun yksi ilta näin huoneeni ovella leijuvat kasvontapaiset. Ne puhuivat minulle jotain, muistaakseni sanoivat että jos metelöin, tulevat takaisin. Sen jälkeen en ole nähnyt mitään yliluonnollista ikinä. Uuteen taloon muutettaessa tein huoneeni kellarikerrokseen koska oma rauha.
Mutta ei tämä tarkoita että lapsesi näkisi haamuja. Hänellä saattaa olla menossa ihan normaali vaihe lapsuudessa kun haahuillaan sillä välillä ettei ole enää pikku taapero joka aina äidin sylissä, muttei myöskään vielä "iso". Se saattaa olla hyvinkin ahdistavaa ja ilmetä kaikenlaisina pelkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeän pelko on täysin luonnollinen asia, joka toisilla menee ohi. Itselläni ei ole mennyt, mutta se johtunee traumaattisesta lapsuudesta.
Miksi et voi antaa hänen nukkua valot päällä jonkin aikaa, auttaako se?
Mun poika pelkäsi ikkunankarmissa olevia reikiä joista avataan ikkuna esim. pestessä.
Sit se pelkäs sulaketaulua.
Jos olet itse pelokas, niin lapsikin pelkää. Koita rauhoittua.
Uskon että henkivallat on todellisia, mutta Jumala suojelee meitä kaikelta pahalta. Eiköhän ne hirviöt ole yleensä ihan mielikuvituksen tuotetta, ja pelkästään muutto on lapselle niin iso muutos että voi aiheuttaa pelkoja.
Kai se on parempi vaihtoehto että lapsi nukkuu teidän kanssa kuin pelkää, mutta ehkä asialle voisi tehdä jotain. Meidän 5v poikakin joskus pelkää, yövalon tuomia varjoja jne. Yleensä auttaa kun menen ja sanon että ne ovat vain varjoja, joskus luen pojan kanssa Isä meidän rukouksen tai laulan esim.virttä 503.