Lue keskustelun säännöt.
Olinpa taas hyvä lähimmäinen. :(
02.07.2014 |
Olin kävelemässä töistä kotiin, kun vastaani tuli itseään pyörätuolissa lykkivä mies. Näin hänet jo kaukaa ja sodin itseni kanssa, avaanko suuni ja kysyn, tarvitseeko hän apua. Hän vilkaisi minua, ja minulla meni pupu pöksyyn!! Vihaan tätä piirrettä itsessäni - pelkään, että ventovieras loukkaantuu tai pahastuu, jos tarjoaa apua, joten olen hiljaa!
Minua niin ahdistaa. Ulkona sataa tihuutti, ja kun pääsin kotiin, sade yltyi pahemmaksi. :( Milläs pitelet sateenvarjoa, kun toinen jalka puuttuu ja siksi pitää elää pyörätuolissa...
Vinkkejä tai kokemuksia tulla rohkeammaksi kanssaihmiseksi?
Kommentit (5)
Hieno piirre ihmisessä, että haluaa auttaa. On sitä mullekkin käynyt vähän vastaava tilanne ja jälkeenpäin harmittanu.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olisit voinut tehdä? Pidellyt sateenvarjoa koko hänen kotimatkansa?
Ehkä hänellä oli sadetakki matkassa mutta ei viitsinyt tihkusateen vuoksi sitä laittaa.
Kyllä pyörätuolissa oleva ihminen osaa pyytää apua jos sitä tarvitsee.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 16:01"]
Miksi hän apua olisi tarvinnut? Kaiketi osaa mennä eteenpäin itsekkin. Onhan pyörätuoli urheilijoitakin joilla varmasti käsivoimaa enemmän kuin sinulla.
[/quote]
Niin, olet oikeassa, varmasti on enemmän voimaa... mutta kovin hitaanpuoleisesti hän silti eteni siinä sateessa, näytti vähän laitapuolen kulkijalta. Olen monesti nähnyt hänet aurinkoisina päivinä vain istuskelemassa lähikaupan edessä yksikseen.
Juuri tuota minä pelkään: että olisinkin vain astunut tuntemattoman varpaille tarjoamalla apua ja loukannut hänen ylpeyttään. :/ Itse kyllä ilahtuisin, mutta ihmiset ovat erilaisia ja sitä pitää kunnioittaa.
Ap
Miksi hän apua olisi tarvinnut? Kaiketi osaa mennä eteenpäin itsekkin. Onhan pyörätuoli urheilijoitakin joilla varmasti käsivoimaa enemmän kuin sinulla.