Pelkkää ilmaa ystäville?

Minulla on nuoruuden ajoilta ystäväporukka, joka edelleen kokoontuu kerran pari vuodessa yhteen, vaikka kaikki asuvat eri puolilla maapalloa. Yleensä tietenkin sovitaan aika ja paikka, joka sopii mahdollisimman monelle. Vuosikausia minusta on kuitenkin tuntunut, että porukassa on jonkinlainen kirjoittamaton laki ihmisten tärkeysjärjestyksestä. Jos pari tiettyä ihmistä ei pääsekään, koko tapaaminen perutaan. Tuntuu myös, ettei minun mahdollinen estyneisyyteni järin suuresti liikuta ketään. Näin on ollut jo kauan. Eli minullekin kutsu lähetetään ja saan tulla paikalle, jos pystyn sovittamaan oman aikatauluni sopivaksi. Mutta kukaan ei edes harmittele, kun en ole pariin vuoteen päässyt paikalle lainkaan. Eikä ehdotuksiani toisesta ajankohdasta/paikasta edes noteerata. Näistä kutsuista tuleekin nykyisin lähinnä vain paha mieli. Melkein tekisi mieli " irtisanoa jäsenyys" koko porukasta...



Löytyykö kohtalotovereita?