Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmetellyt miksi kaverini ei ole ottanut mitään yhteyttä moneen kuukauteen
10.06.2014 |
Nyt huomasinkin fb:n kautta, että sillä onkin paljon muitakin kavereita minun lisäksi... En ole tiennytkään. Me siis nähdään harvoin välimatkan takia.
Olen nyt kamalan kateellinen ja mustasukkainen ja surullinen, kun tuo on mun ainoa kaveri, mutta hänkin näyttää pikkuhilijaa häipyvän... Millainen mun pitäisi oikein olla? Kukaan ei koskaan pidä mua "ykköskaverina" ja mun seuraan ei hinguta. Tuntuu jo välillä, etten uskalla tehdä/sanoa mitään kenellekään, etten vain sano/tee väärin. Nytkään en uskalla laittaa tuolle kaverille mitään viestiä, kun jos vaikka kirjoitankin väärin jotain ja hän "jättää" mut lopullisesti. Sitten ei ole sitäkään kaveria... Vaikka ei tuo kaverilta nytkään tunnu, kun ei koskaan mitään sieltä kuulu.
Mulla on ihan paska elämä, kun ei ole kavereita. :(
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 23:48"]
Oot siis kuukausitolkulla vaan oottanut kaverin yhteydenottoa? Mistä hänen pitäisi tietää, että ylipäätään haluat pitää yhteyttä.
[/quote]
No olen, koska mä olen aina ollut se, joka yhteyttä ottaa ja nyt silloin kuukausia sitten laitoin jopa kysymyksiä. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun jättää kysymykseen vastaamatta. En viitsi TAAS olla se, joka yhteyttä ottaa, kun alkaa kohta vaikuttaa roikkumiselta...
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti kaverin mielestä roikutkin. Anna hänen olla ja jatka elämääsi eteenpäin. Kyllä sinulle vielä matkan varrella tarttuu sellaisia ihmisiä, jotka haluavat olla kanssasi. Tätä ennen kannattaa kasvattaa itsetuntoa sen verran, ettet enää koskaan ajattele että "ei se kuitenkaan vastaa" ja opettele löytämään omia vahvuuksias.
Pois FB:sta ja heti. Ei ole enää "kavereita" kyttäiltävänä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 23:59"]
Pois FB:sta ja heti. Ei ole enää "kavereita" kyttäiltävänä.
[/quote]
Lähtisin, mutta sitten en pääse pelaamaan niitä pelejä mitä siellä aina ajankulukseni pelaan.
ap.
Sama täällä. Kerran mentiin yhteen tilaisuuteen yhdessä. Se keräs tosi monelta puh.nroita.
Mulla ei ollut väliä.
Kavereita on ties kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen sinä sitten olet, jos ihmiset eivät viihdy seurassasi?
Minulla on paljon uusia kavereita, mutta itse kaipaan eniten niiden vanhojen, luotettavien kavereiden seuraa ja aikaa, jotka tietävät minun historiastani paljon ja minä heidän. En kuitenkaan osaa ottaa yhteyttä heihin kun pelkään, että häiritsen heidän arkeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 00:01"]
Millainen sinä sitten olet, jos ihmiset eivät viihdy seurassasi?
[/quote]
En mä tiedä, ihan normaali? Mulla vaan ei ole ympärilläni sitä isoa sosiaalista joukkoa, olen vain tällainen perus 30v äiti. Ei mitään glamouria ja hohtoa ympärillä, joka viehättäisi.
Olen kyllä ehkä hiukan liian avoin. Olen miettinyt, että pelästyttääkö se ihmiset, kun kerron niin avoimesti itsestäni. En tiedä... nuorena mulla oli paljonkin kavereita.
ap.
Ymmärrän sinua, en vain osaa antaa mitään vinkkejä, miten toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 00:01"]
Millainen sinä sitten olet, jos ihmiset eivät viihdy seurassasi?
[/quote]
En mä tiedä, ihan normaali? Mulla vaan ei ole ympärilläni sitä isoa sosiaalista joukkoa, olen vain tällainen perus 30v äiti. Ei mitään glamouria ja hohtoa ympärillä, joka viehättäisi.
Olen kyllä ehkä hiukan liian avoin. Olen miettinyt, että pelästyttääkö se ihmiset, kun kerron niin avoimesti itsestäni. En tiedä... nuorena mulla oli paljonkin kavereita.
ap.
[/quote]
missä päin asut? Pohjanmaalla ilmeisesti ollaan avoimempia, mutta esim. Itäsuomalaiset ja turkulaiset vain kiertelevät ja kaartelevat, kyllä mina ainakin hiukan hirvittää pohjanmaalaisen kaverini suoruus vaikka rakas onkin!
Kannattaiskohan tapailla niitä ihmisiä ihan livenä, eikä kyyhöttää kotona kyttäämässä facebookia. Tuskin kukaan kovin seurallisena pitää, jos yhteydenpito on pelkkää netissä roikkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat liialla avoimuudella? Sitäkö, että kaadat kavereille estottomasti suolistosairaudet, masennusjaksot, psykiatrin sanomiset, avio-ongelmat, seksielämän? Se on kuule kiusallista, jos ei ole minkäänlaista hienotunteisuutta ja yksityisyyttä.
Siis mitä, olet mustasukkainen, kun kaverillasi on muitakin kavereita??!! Ja vielä paljon! En tiennytkään, että jossain on joku sääntökirja, että ihmisellä saa olla vain yksi ystävä tai hyvä kaveri.
ehkä sun ihan oikeasti kannattaisi alkaa hankkia myös muita kavereita ja elämää tämän yhden ja ainoan lisäksi. Muuten kuormitat kohtuuttomasti yhtä ihmistä liikaa odotuksillasi ja toiveillasi. Aloita joku harrastus, mene mammakerhoon tms.!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 08:54"]
Mitä tarkoitat liialla avoimuudella? Sitäkö, että kaadat kavereille estottomasti suolistosairaudet, masennusjaksot, psykiatrin sanomiset, avio-ongelmat, seksielämän? Se on kuule kiusallista, jos ei ole minkäänlaista hienotunteisuutta ja yksityisyyttä.
[/quote]
Tai sitten AP voi olla sellainen, joka puhuu paljon itsestään, lapsestaan/lapsistaan, miehestään, työstään jne mutta ei osaa vastavuoroisesti kysellä kaveriltaan asioita eli tehdä kunnollista keskustelua. Minussa on vähän tuota vikaa (tiedostan onneksi itse).
Ensinnäkin, on ihan normaalia, että et ole ystäväsi ainoa ystävä. jotenkin outoa edes odottaa sellaista.
Jos sä et uskalla sanoa tai tehdä mitään, koska pelkäät, että teet jotain väärin, niin ehkä se on just se sun ongelma. Mitä sä pelkäät? Virheitä ja mokia? Opettele olemaan oma itsesi ja opettele rohkeasti avaamaan suusi. Yleensä ihmisiä ei haittaa se, että joku sanoo jotain "tyhmää" tai "yhdentekevää" tai vähän mokaa jotain. Mutta monia voi häiritä, jos toinen ei sano mitään tai on jotenkin liian varovainen koko ajan.
Jos haluat tavata ystävääsi, ota yhteyttä ja ehdota tapaamista. Rohkeasti. Jos se ei käy tai hän ei halua tavata, niin sitten ei. Jos säkään et ota yhteyttä tai ehdota tapaamsita, ystävä voi ajatella, että ei suakaan kiinnosta tavata.
Minkä ikäisiä lapsia sulla on? Lasten kavereiden vanhemmista voisi helposti saada kavereita, heillä on sama elämäntilanne ja lapset yhdistää. Ehdota rohkeasti jonkun lapsen kaverin äidille, että mennäänkö huomenna porukalla uimarannalle tai Lintsille tai piknikille tms.
Hetkinen. Siis olet järkyttynyt, koska paljastui kaverillasi onkin enemmän kuin yksi ihmiskontakti, toisin kuin sinulla? Ongelma on kyllä siinä tapauksessa sinun eikä kaverisi; yritä nyt vähän luoda enemmän ihmiskontakteja - sellaisella kevyellä otteella. Jos olet ihan hirmuisen tarvitseva ja roikkuva - jolta nyt pahasti kuulostaa - niin kyllähän ne ihmiset sitä pelästyvät. Ei kukaan halua olla hukkuvan viimeinen oljenkorsi kaverisuhteissaan. Vähän off topic mutta vain Suomessa voi edes noin olla, että ihmisellä on vain yksi ihmiskontakti, ja muut pitävät sitä edes jotakinkaan normaalina...
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 23:48"]
Oot siis kuukausitolkulla vaan oottanut kaverin yhteydenottoa? Mistä hänen pitäisi tietää, että ylipäätään haluat pitää yhteyttä.
[/quote]
No olen, koska mä olen aina ollut se, joka yhteyttä ottaa ja nyt silloin kuukausia sitten laitoin jopa kysymyksiä. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun jättää kysymykseen vastaamatta. En viitsi TAAS olla se, joka yhteyttä ottaa, kun alkaa kohta vaikuttaa roikkumiselta...
ap.
[/quote]
Mitä ihmeen "kysymyksiä" sä olet laittanut? Jos keskityt omaa elämääsi, niin sinustakin tulee mielenkiintoisempi, etkä ole ripustautuva ja siksi välteltävä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 08:54"]
Mitä tarkoitat liialla avoimuudella? Sitäkö, että kaadat kavereille estottomasti suolistosairaudet, masennusjaksot, psykiatrin sanomiset, avio-ongelmat, seksielämän? Se on kuule kiusallista, jos ei ole minkäänlaista hienotunteisuutta ja yksityisyyttä.
[/quote]
Mulla oli yksi tällainen "kaveri" eli lapsen muskariryhmäläisen vanhempi. Kävimme joskus kahvilla muskarin aikana. Sain kuulla kaiken synnytyksistä ja muista ongelmista. Olen tällaisista kyllä tietoinen ja en järkyty helpolla, mutta silti en halunnut kuulla hänen katkeroitunutta elämäänsä...
Takertuminen ei ole hyväksi kaveruussuhteissakaan. Kyllä sitä kavahtaa, jos joku takertuu ja alkaa vaikuttaa mustasukkaiselta. Olen tällaiseen kaveriin ottanut etäisyyttä. Kysyi, että enhän tapaile muita ihmisiä enemmän kuin häntä. Yllätti kyllä moinen kommentti ja olen jälkikäteen miettinyt, ettei se edes hänelle kuului. Silloin en tapaillut. Emme edes olleet mitään "parhaita kavereita", jotka olivat toistensa perseissä kiinni. Halusin nähdä häntä ehkä kerran pari kuukaudessa. Ilmeisesti tulkitsi väärin, kun kerran näimme kolme kertaa viikossa, että tästä on tulossa nyt sitten tapa. En vain jaksa nähdä ihmisiä monta kertaa viikossa. Voin olla vaikka 1-3 kk näkemättä ketään opiskeluiden ja töiden ulkopuolella. Ei ymmärtänyt. Kuvitteli, että olen masentunut. Lopulta meni sitten välit, kun hän ei kestänyt "epäreilua käytöstäni".
Mikäli haluat säilyttää ystävyytenne, suosittelen muidenkin ihmissuhteiden hankkimista. Älä missään nimessä takerru vaan elä omaa elämääsi. Yritä päästä yli siitä pettymyksen tunteesta. Se vain myrkyttää ilmapiiriä.
Oot siis kuukausitolkulla vaan oottanut kaverin yhteydenottoa? Mistä hänen pitäisi tietää, että ylipäätään haluat pitää yhteyttä.