Lue keskustelun säännöt.
Olen 21v - olisinko valmis äidiksi.
29.05.2014 |
Olen siis 21-vuotias. Seurustellut olen 4 vuotta, kihloissa yhden vuoden. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa.
Pelkäsin olevani raskaana (ehkäisy pettänyt?), valvoin öitä miettien sitä, pelkäsin ja huolehdin. Ja sitten ne kuukautiset tulivatkin, pari päivää myöhässä. Jotenkin mieltäisin itseni vielä niin nuoreksi, vaikka enhän toki mikään teiniäiti enää olisikaan. Kai ajatus lähtee perheestä, jossa ajatuksena on opiskella ensin monia vuosia ja sitten vasta edes ajatella lapsia.
Tuon pelon jälkeen jostain syystä ajattelin asioita uudestaan, mietin rauhassa. Olen aina halunnut lapsia, mutta pelko on ollut se, selvitäänkö me? Ollaanko me oikeasti valmiita kantamaan vastuu, mitä jos ei osata kaikkia asioita? Tiedän sen, että tekisimme kaikkemme lapsen hyvinvoinnin eteen.
Olen vastuuntuntoinen, huolehtivainen, maksan aina laskut ajoissa, elän varojeni mukaan. En edes jaksa baareissa käydä enää. Kihlattuni on samanlainen.
Emme suunnittele raskautta vielä tai yritä sitä. Mutta olen ajatellut, jos joskus oikeasti olisi tilanne, että tulisin raskaaksi ehkäisystä huolimatta.
Loppujen lopuksi taitaa olla ihan normaalia ensin pelätä jotain uutta, täysin elämää muuttavaa asiaa (mutta tietysti ihanaa).
Kommentit (14)
Ja edellinen siis ap! Unohtui laittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on valmis kun se tuntuu jossain sisällä oikealta ratkaisulta. Minusta lapsia ei "tehdä" koska niin kuuluu tehdä, koska sisarus tai koska nyt on oikea ikä tai mistäkään muustakaan syystä kuin siitä, että tuntuu siltä että meidän perheestä puuttuu joku. Itselleni tämä tunne tuli 20-vuotiaana ja esikoinen syntyi ennen kuin täytin 21v. Takana yhteisiä vuosia oli tuolloin reilu neljä ja taloudellinen puoli elämästä hyvällä mallilla. Edelleen pyyhkii ihan kivasti yli 3v pojankoltiaisen äitinä ;)
Oma mielipiteeni on ,että odota ainakin, ,että olet 30 v .
Sit ku saat lapsen ,et pääsekkään enää hetken mielijohteesta minne vain, vaan joudut aina miettimään vauvan kannalta parasta vaihtoehtoa.
Kannattaa nauttia ja elää pitkä nuoruus. Niin tein minäkin ja tyytyväinen olen. Nyt on lapsia ja elämä työntäyteistä.
Muistan nuoruudessani kun eräs ystäväni kerran sanoi ,että on sinulla ihanan helppoa ku saat mennä ja opiskella. Ja totta puhui.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 19:45"]Sitten on valmis kun se tuntuu jossain sisällä oikealta ratkaisulta. Minusta lapsia ei "tehdä" koska niin kuuluu tehdä, koska sisarus tai koska nyt on oikea ikä tai mistäkään muustakaan syystä kuin siitä, että tuntuu siltä että meidän perheestä puuttuu joku. Itselleni tämä tunne tuli 20-vuotiaana ja esikoinen syntyi ennen kuin täytin 21v. Takana yhteisiä vuosia oli tuolloin reilu neljä ja taloudellinen puoli elämästä hyvällä mallilla. Edelleen pyyhkii ihan kivasti yli 3v pojankoltiaisen äitinä ;)
[/quote]
Yllätyin oikeastaan tosi paljon näistä tunteista, mitkä tulivat sen pelon jälkeen. Sen panikoimisen "mitä jos olenkin raskaana?". Ihan kuin yhtäkkiä olisinkin herännyt todellisuuteen ja ajatellut, ettei tarvitse pelätä tällä tavalla. Meillä on kihlatun kanssa hyvin paljon rakkaita ihmisiä lähellä, sellaisia jotka varmasti auttaisivat kaikilla tavoilla. :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 19:53"]
Oma mielipiteeni on ,että odota ainakin, ,että olet 30 v .
Sit ku saat lapsen ,et pääsekkään enää hetken mielijohteesta minne vain, vaan joudut aina miettimään vauvan kannalta parasta vaihtoehtoa.
Kannattaa nauttia ja elää pitkä nuoruus. Niin tein minäkin ja tyytyväinen olen. Nyt on lapsia ja elämä työntäyteistä.
Muistan nuoruudessani kun eräs ystäväni kerran sanoi ,että on sinulla ihanan helppoa ku saat mennä ja opiskella. Ja totta puhui.
[/quote]
Ihmiset arvostaa erilaisia asioita. En ikimaailmassa olisi voinut odottaa 30 vuotiaaksi saakka että saan lapsen, kun se (oma perhe, mies ja lapsi) on ollut aina minulle tärkeämpää kuin oma vapaus, matkustelu, työskentely tai kouluttauttautuminen (ja näitä kaikkia on ollut myös lapsen kanssa). Nyt olen 24v ja siihen kolmeenkymppiin on vielä kuusi!! vuotta. Onneksi yksi lapsi on jo, toisen aika ehkä muutaman vuoden päästä. Esikoisen sain siis piirua vaille 21-vuotiaana ja todella onnellinen olen hänestä ja perhe-elämästä ollut. Tässä on ehkä vaan parasta kuunnella sydäntään :) Kaikille ei tietty sovi. Itsekään en halua useampi lapsia tällä hetkellä ja yksi on hyvä. Se hyvä puoli nuoressa iässä on, että on aidosti aikaa odotella ja pohtia sitä, milloin perhettään haluaa kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 19:53"]Oma mielipiteeni on ,että odota ainakin, ,että olet 30 v .
Sit ku saat lapsen ,et pääsekkään enää hetken mielijohteesta minne vain, vaan joudut aina miettimään vauvan kannalta parasta vaihtoehtoa.
Kannattaa nauttia ja elää pitkä nuoruus. Niin tein minäkin ja tyytyväinen olen. Nyt on lapsia ja elämä työntäyteistä.
Muistan nuoruudessani kun eräs ystäväni kerran sanoi ,että on sinulla ihanan helppoa ku saat mennä ja opiskella. Ja totta puhui.
[/quote]
Ja se on aina hyvä muistaa,että niitä lapsia ei tehdä! Voi kuinka paljon on näitä tarinoita: ensin opiskelin,ostin asunnon,kävin töissä,säästin rahaa..yms Sitten päätin tehdä lapsen! Eipä onnistunutkaan!
Joten aika typerä vastaus tämä....
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 19:53"]Oma mielipiteeni on ,että odota ainakin, ,että olet 30 v .
Sit ku saat lapsen ,et pääsekkään enää hetken mielijohteesta minne vain, vaan joudut aina miettimään vauvan kannalta parasta vaihtoehtoa.
Kannattaa nauttia ja elää pitkä nuoruus. Niin tein minäkin ja tyytyväinen olen. Nyt on lapsia ja elämä työntäyteistä.
Muistan nuoruudessani kun eräs ystäväni kerran sanoi ,että on sinulla ihanan helppoa ku saat mennä ja opiskella. Ja totta puhui.
[/quote]
Ymmärrän kyllä myös tuon puolen. Mutta ovathan ihmisetkin erilaisia, ei mun ole oikeastaan koskaan ollut tarvetta jollain tietyllä tapaa elää nuoruuttani. En usko, että jäisin kaipaamaan baareilua tai hirveää "menemistä", kun en sitä nytkään harrasta. :) enkä sano, että vauvan kanssa olisi helppoa, ei tietenkään. Olisin takuulla väsynyt ja opettelisin paljon uusia asioita. Niin kuin muutkin vauvan saaneet.
Eihän me tosiaan olla ehkäisyä pois jättämässä, joten voihan se olla niin, että saadaan vauva vasta kolmikymppisinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun pitää kysyä että oletko valmis, niin vastaus on ei.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:29"]Jos sinun pitää kysyä että oletko valmis, niin vastaus on ei.
[/quote]
Mä käsitin, että tuo otsakkeen lause on retorinen kysymys, eihän ap ole tekstin mukaan edes vielä hankkimassa niitä lapsia? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet valmis äidiksi vasta sitten kun ymmärrät ettei av-palstalla kannata kysyä mitään järkevää.
Uskoisin aika monen naisen miettivän monesti sitä asiaa, olisiko valmis äidiksi! Niin myös minä, joka sai esikoisen 35-vuotiaana :-) järkevämpää se on miettiä kuin vaan hankkia ajattelematta asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:29"]Jos sinun pitää kysyä että oletko valmis, niin vastaus on ei.
[/quote] Ei pidä paikkaansa. Sitä pohtinee jokainen vähääkään vastuuntuntoinen ensiodottaja, oli ikää sitten 20 tai 40. Sehän sitä vastuuseen kasvamista nimenomaan on, että mietitään onko minusta todella tähän? Ap vaikuttaa hyvinkin kypsältä nuorelta naiselta. Ei nuorena äidiksi tulo elämää pilaa, kaikki on omasta asenteesta kiinni. :-)
T: äiti 36 v, jolla lapset 18, 16, 10 ja 2.
Et ole valmis kun kyselet. Opiskele ensiksi loppuun, kestänee n. 6 v mikäli oot huippu niin puolet menee. Onko suhde vakaalla pohjalla? Onko poikaystävä sellainen että voisit ajatella isäksi ja ottaa myös vastuun. Kanttaa olla myös työssä jos sitä saa jotta saa paremman äitiysrahan. Ehtii sitä. Itse ehdin yli 40 v ja olen nyt töissä.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:29"]Jos sinun pitää kysyä että oletko valmis, niin vastaus on ei.
[/quote] Ei pidä paikkaansa. Sitä pohtinee jokainen vähääkään vastuuntuntoinen ensiodottaja, oli ikää sitten 20 tai 40. Sehän sitä vastuuseen kasvamista nimenomaan on, että mietitään onko minusta todella tähän? Ap vaikuttaa hyvinkin kypsältä nuorelta naiselta. Ei nuorena äidiksi tulo elämää pilaa, kaikki on omasta asenteesta kiinni. :-)
T: äiti 36 v, jolla lapset 18, 16, 10 ja 2.
[/quote]
Kiitos sinulle. :) mukava vastaus! Ja juurikin sen takia olen asioita pohdiskellut: on kumminkin hyvin iso asia tulla vanhemmaksi. Sitten joskus kun sen aika on. Mutta jos tulisinkin suunnittelematta raskaaksi, tiedän että olisin onneni kukkuloilla.