Tupakoitsija, miksi aloitit?

Silloinen poikaystävä haukku rumaks, hakkas ja petti mua. Joku kerta sit päätin hakea hermosavut ja siit se lähti.

Olin super cool ylä asteel. Nyt asia hävettää ja naurattaa :D

Tupakkaan tutustuminen alkoin -80 luvulla, kun vanhemmat polttivat sisällä ja kokeilin polttaa jämiä. olin 13 v. Tupakkaa oli helposti pöydällä saatavilla ja muutenkin joka paikassa jo leijui sankka tupakankatku.

Hyvä kysymys. Olen tosin ollut kohta jo kuusi vuotta polttamatta ja samaa suosittelen kaikille muillekin. Jostain syystä se kiehtoi silloin suunnilleen viisitoistavuotiaana. Silloin ikäraja oli 16 v. Mitään sosiaalista näyttämisen tarvetta se ei ollut, koska aloitin sen yksinäni salaa. Ehkä se näytti "siistiltä" ja aikuismaiselta ja tietenkin myös tuntui jännältä, kun ekoilla kerroilla nousi päähän. Sittemmin on tullut ajateltua, että eipä ole mitään lapsellisemman ja naurettavamman näköistä kuin alaikäiset teinit sätkä huulessa kovistelemassa. Syyt lopettamiselle muistan paljon paremmin. Terveys menee, kunto huononee rapatasolle, tulee ryppyjä, rumentaa, haisee aina pahalle ja muutenkin huonona esimerkkinä oleminen alkoi kyllästyttämään. Ei tee mieli enää pätkääkään, eikä lopettaminenkaan tehnyt edes tiukkaa, toisin kuin usein väitetään.

Huvikseni.

Tarviiko siihen syytä?

Miksi joku aloitti kahvin juonnin? Entä miksi joku aloitti suklaan syönnin?

Kahvin juonnin aloitin siksi koska sitä tyrkytettiin joka paikassa. Muistan vieläkin, miten jo joskus alle kymmenvuotiaana sukulaisämmät ihmettelivät jokaisessa kyläpaikassa, että etkö sinä oo vieläkään oppinut kahvia juomaan? Siitä se sitten lähti. Tupakan suhteen tällaista tuskin ainakaan kovin yleisesti tapahtuu. En tosin ole mikään maailman suurin kahvin ystävä vielä tänäkään päivänä. Juon sitä yleensä vain silloin kun sitä joskus jossain tarjotaan ja työpaikalla hereillä pysyäkseni.

Meni vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta menköön!

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:55"]Kahvin juonnin aloitin siksi koska sitä tyrkytettiin joka paikassa. Muistan vieläkin, miten jo joskus alle kymmenvuotiaana sukulaisämmät ihmettelivät jokaisessa kyläpaikassa, että etkö sinä oo vieläkään oppinut kahvia juomaan? Siitä se sitten lähti. Tupakan suhteen tällaista tuskin ainakaan kovin yleisesti tapahtuu. En tosin ole mikään maailman suurin kahvin ystävä vielä tänäkään päivänä. Juon sitä yleensä vain silloin kun sitä joskus jossain tarjotaan ja työpaikalla hereillä pysyäkseni.

Meni vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta menköön!

[/quote]

Eipä kukaan sinua ole pakottamut kahvia juomaan.

Alkuun meinasin tukehtua ja mietin, että hyi vittu mitä paskaa samalla kun köhin savua suusta pihalle.

Myöhemmin sain kuitenkin parin oluen jälkeen kiskaistua pari henkosta keuhkoihin asti ja koin uskomattoman rentouttavan fiiliksen.  Siitä hetkestä alkoholi ja tupaka ovat kulkeneet käsi kädessä minun bileiltoinani.

Tätä on nyt takana 7 vuotta, enkä selvinpäin tunne mitään riippuvuutta tupakkiin. Voin seurassa polttaa tupakan jos muutkin polttavat, tai voin yhtä hyvin olla polttamatta.