Apua epätoivoiselle?

Mitähän tässä sanoisi, mistä lähtisi, kuitenkin lyhyesti. Olen täysin

neuvoton.... Itkettää,oksettaa, tekisi mieli mennä nukkumaan, se tosin ei ratkaise yhtään mitään. Kunhan tämän saan kirjoitettua, niin menen kokkaamaan, jos sillä saisi surua&ahdistusta pois.

Onko kellään neuvoa jotain hyvää kirjaa, tai auttavaa puhelin numeroa, mihin voisi soittaa? Tykkään lukea köökkipsykologia kirjoja, nyt vaan ei ole sellasta kirjaa, mistä löytäsin lohtua.

Asia siis tässä, olen täysin neuvoton valehtelevan puolison kanssa.

En yhtään ihmettele eropiikkiä kesälomien päätyttyä( ! ;( ) .

Olen niin kypsä tilanteeseen, ett' käyttäydyn hölmösti, epäilen, en

luota, arvostelen, yritän saada "totuutta" ulos ilman läpinäkyviä

valkoisia valheita. Tiedän, että teen väärin, ja siksi jos joku osaisi

neuvoa, niin olisin hyvin kiitollinen! Haluiaisi neuoja tämän tunteen

ja tilanteen käsittelyyn. Olen mielelläni neuvonut muita täällä, linkittänyt kirjoja, ja hienoa huomata, että niistä on ollut apua. Nyt

en vaan tiedä miten auttaa itseäni, ja se tuntuu hölmöltä. Ja tunnen

myös suurta toivottómuutta, aliarvioimista, epäkunnioitusta, surua, petetyksi tulemisen tunnetta (olen tähän asti luullut, ettei puoliso minulle valehtele, kuten valehtelee vanhemmilleen, ja nyt melkein 20v liiton jälkeen se on järkyttävä tunne kun huomaa eläneensä ihmisen kanssa, kuka valehtelee uskomattoman pienistä asioista.)

Olen huomannut, kuinka hän valehtelee vanhemmilleen, enkä sinänsä ihmettele, 2 ylitarkkaa ihmistä. Eikä mies uskalla vieläkään  keski-ikäiseä sanoa vastaan oikeastaan, vaan myötäilee, ja tekee asiat kuten vanhemmat sanoo. Tilanne on hankala senkin takia, että itse olen 1kk joutunut pahan flunssan kouriin, ja pinna senkin takia kireällä, mistä olen useamman kerran pyytänyt anteeksi puolisolta ja lapselta, ja sanonut, että senkin takia on pinna kireällä.

Puolisn vanhemmat riitelevät ja väittelevät joka ikinen päivä, toinen syyttää toista jostain, johon toinen laittaa vastasyyöksen ("jospa se onkin sinun syysi, eikä minun?"), tai ärsyttää&piikittelee "huumorilla" tahallaan takaisn ("etkös nyt huumoria ymmärrä?!"), mitään riitoja ei olla tämän melkein 20v vuoden aikana kunnolla selvitetty, vaan samat asiat on tapetilla vieläkin. Appiukko valhetelee anopille, (samanlaisia typeriä valkosia

valheita, mitä puoliso minulle), antaan periksi, "joojoo, tein tein" , vaikkei olisi aiheuttanut ko. asiaa. Noh,noita esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, eikä niiden mainitseminen tilannetta korjaa, selitin siksi, että kun se selvittää osittain tätä tilannetta, koska kaikkihan me ollaan vanhempiemme kasvatuksen tulos. Olen pääni puhki miettinyt

tässä matkan varrella omaa luonnetta juuri tuosta syystä, ei johda mihinkään vian näkeminen vain toisessa. (Tässä sitä kyllä juuri teen, pattitilanne kun on).

Olen todella väsynyt tähän, etenkin kun teinimme on "perinyt" saman kaavan, vuoden sisällä olen huomannut, kuinka pienistä asioista hän valehtelee, ja kun siitä aloin puhumaan, ja mainitsin myös , että onhan kummankin asia puuttua valehtelemiseen, niin silloin alkoi hermostumaan. En voi  muuta päätellä, kuin että puoliso osittain valehtelee tietoisesti ja osittain ei tietoisesti.

Tuntuu, että kotona on2 teini-ikäistä, ja kuulemma se niin kaiketi menee, jos murrosikää ei ole saanut purkaa kotona, se tulee purkautumaan avioliitossa tai töissä tms. En jaksa sitä vastuuttomuutta "no mitä nyt tein?"  " mitä nyt?"... "aina tulee jotain"... Suutin oikein kunnolla pitkästä aikaa , muutama viikko sitten, ja vasta silloin jos suutun kunnolla, puoliso pystyy ehkä vähän jotain huonoja puolia tai mokia myöntää. Tai jos vetää kännit :(

Muuten ei. Hänen isänsä vähättelee vaimoaan jatkuvasti, ja meille on tullut sama malli, nyt myös lapsen puolelta , tai nuoren. Saanu mallia isältään.

Eli jos joku osaisi neuvoa jonkun kirjan tms, koska en halua kesälomareissun menevän pilalle, minne appivanhemmatkin on tulossa mukaan.