Kun ei ole yhtään kaveria

Minulla on muutama "kaveri" josta on esimerkiksi kahviseuraksi mutta en saa niistä suhteista mitään, siis hyviä kavereita kaipaan.

On mies ja lapsia, ja heidän kauttaan olen tutustunut uusiin ihmisiin, mutta ei ole ketään jonka kanssa puhuisin samalla aaltopituudella. Minulla on aina ollut pari hyvä kaveri mutta kun muutin uudelle paikkakunnalle viisi vuotta sitten en ole löytänyt ketään. Se on minulle yhtä yksinäistä kuin yksin oleminen.

Itsellä aika samankaltainen tilanne, ikää jo 42v. Kaipaisin niin semmoista ystävää, jonka seurassa voisi olla oma itsensä ilman itsensä tarkkailua ja jännittämistä. Semmoista,  joka piipahtaessaann käymään ei odottaisi seitsemää eri sorttia kahvileipää, vaan söisi tyytyväisenä mun kanssa hapankorppuja. Ihmistä, jonka kanssa voisi tuntea yhteenkuuluvuutta ja jota haluaisi tsempata ilman kateutta. 

Siis tarkoitan, että ystävä olisi mulle niin tärkeä, että osaisin iloita hänen menestyksestään ja haluaisin tsempata häntä aina parempiin suorituksiin  t 15

Noh, minä kun ihan ystävällisesti yritän tutustua ihmisiin vastaus on "painu vittuun horo" en kyllä käsitä mistä Se horo tulee ku en siltä näytä... Mut lopetan yrittämisen.. T.19v

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:36"]On valhetta ettei aikuisena saa en ystäviä. Itse olen saanut. Kokeile kaikkia kanavia, harrastuksia, lasten kautta yhdistystoimintaa ja vaikka netti-ilmoitusta jossa etsit kaveria tai ystävää.

[/quote]

Ongelmana on, että jos laittaisin netti-ilmoituksen, jossa etsin ystävää, saisin siihen vastauksia lähinnä seksiseuraa etsiviltä homomiehiltä. Jos taas lähestyisin asiallani naisia, he luulisivat minulla olevan taka-ajatuksia.

Ehkäpä pitäisi aloittaa joku uusi harrastus.

[/quote]

Niin pitää olla jokin juttu, mikä "yhdistää". Ehkä voisit tehdä jonkinlaista ajatuskarttaa siitä, mitkä asiat kiinnostavat sinua tai ovat sinulle tärkeitä. Esimerkiksi urheilu, luonto, historia, tietotekniikka, politiikka, ruuanlaitto, elokuvat,valokuvaus, musiikki,matkailu, autot...tai mikä nyt ikinä. Tärkeää olla ehdottoman rehellinen itselleen. Sitten lähdet haravoimaan omia intressialueitasi, mitä toimintaa niihin liittyy. Varmasti löytyy yhdistyksiä, kursseja, luentoja jne. Jos olet luonteeltasi introvertti, ehkä pystyt avautumaan ja löydät keskusteluaiheita kysymyksissä, jotka kiinnostavat sinua itseäsi. Tietysti voi myös tehdä uusia aluevaltauksia ja lähteä harrastamaan jotain uutta.

Toinen asia, mikä muuten yhdistää ihmisiä (ja usein paremmin kuin mikään "positiivinen") ovat vaikeudet. Sairaudet, masennus, köyhyys, yksinäisyys. Silloin ollaan elämän peruskysymysten äärellä, turhat naamarit, falskius ym. lentävät romukoppaan.

Juu, minullakaan ei ole yhtään ystävää. Eikä edes sitä miestä =(

No minä olen samanlainen, historiakin on vähän samantyyppinen kuin sinulla, en ehkä kehdannut tuppautua tekemisiin vaikka ehkä joskus olisi jostain voinut kaverinkin saada, ja sen ainoan paremman ystävyydenkin sanoin irti itse vähän itsesäälin vuoksi, koska tunsin etten kuitenkaan ole hänelle erityisen tärkeä, ja hän unohtaa minut pian kuitenkin.

Minä olen niin tottunut tähän ettei minulla ole ketään, joten tavallaanhan tässä voi olla melkein ylpeä siitä että pystyn elämään elämääni täysin yksin, ja kuukausiin ainoa ihminen jolle sanankaan sanoo voi olla kaupan kassa.

On valhetta ettei aikuisena saa en ystäviä. Itse olen saanut. Kokeile kaikkia kanavia, harrastuksia, lasten kautta yhdistystoimintaa ja vaikka netti-ilmoitusta jossa etsit kaveria tai ystävää.

Aika paljon on asenteesta ja uskalluksestakin kiinni. Jos on itse aktiivinen, kyllä seuraa löytyy ja kun tekee asioita yhdessä useampien ihmisten kanssa, sieltä löytyy pian ne ihmiset, joiden kanssa synkkaa parhaiten. Yritystähän se vaatii, mutta ystävän voi löytää vaikka bussipysäkiltä jos todella haluaa. Tämän tiedän kokemuksesta.

Sama vika. Eikä ole edes miestä. Olen hyvin yksinäinen. 

Sama vika. Mulla ei ole yhtään ystävää, ainoastaan mies. Yksi työkaveri on, aika uusi tuttavuus, nähdään pari kertaa kuussa työn ulkopuolella ja jutellaan työasioista.

Nyt ollaan miehen kaverin mökillä viettämässä juhannusta ja olen jutellut miehen kaverin vaimon kanssa pitkät pätkät. En ole tavannut tätä vaimoa aikaisemmin, mutta minusta on ihan kiva kun on naisseuraa, eikä tarvitse noiden ukkojen kanssa olla. Jotenkin juttu luistaa tosi kankeasti, eikä meillä ole erityisen hauskaa, vaikka vaimo on todella mukava ja ystävällinen ihminen. Ongelma on varmaan se, että en ole sosiaalinen, enkä osaa mitään small talkia. Enkä saa ihmisiä nauramaan. Tylsä tyyppi siis.

Sama täällä, mulla ei myös kavereita, lapsi kylläkin on.

kyllä on vaan vaikea tuppautua toisten seuraan näin aikuisena. Vaikka käbis avoimessa pkssa ja muissa kerhoissa niin ei niitä kavereita sieltä saa. Ekalla kerral vaan kysellään ootko uus täällä ... Mut ku alat näkyä useammin ketään ei enää kiinnostakaan. Ei hirveästi innosta istuskella yksin kerhoissa. lapsen takia niihin menenkin et saa leikkikavereita.. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:36"]On valhetta ettei aikuisena saa en ystäviä. Itse olen saanut. Kokeile kaikkia kanavia, harrastuksia, lasten kautta yhdistystoimintaa ja vaikka netti-ilmoitusta jossa etsit kaveria tai ystävää.

[/quote]

Ongelmana on, että jos laittaisin netti-ilmoituksen, jossa etsin ystävää, saisin siihen vastauksia lähinnä seksiseuraa etsiviltä homomiehiltä. Jos taas lähestyisin asiallani naisia, he luulisivat minulla olevan taka-ajatuksia.

Ehkäpä pitäisi aloittaa joku uusi harrastus.

sama täällä, myös yksinäinen. Ei miestä, ei lapsia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän erakoidun. Olen introvertti. Haluaisin löytää elämänkumppaniksi miehen, mutta en enää usko että se on mahdollista. Liian vaikea ensinnäkin löytää ketään ja sitten mulla ei ole mitään sanottavaa kenellekään. Yksinäisyys on osittain oma 'vika', mutta omaa luonnetta vastaan on tosi vaikea yrittää toimia.

Moni yksinäinen haluaisi omainikäistä seuraa eikä huomaa, että jostain  10-20 vuotta vanhemmasta ihmisestä voisi tulla tosi hyvä ystävä. Harrastuksissa varsinkin on samanhenkistä porukkaa iästä riippumatta.

Minulle on onneksi muutama hyvä ystävä löytynyt, mutta asuvat kauempana ja tuntuu, että sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi viettää aikaa, on liian vähän.

Vaikeaahan se on. Välillä yritän aktiivisemmin ja sitten taas luovutan, kun tuntuu ettei homma etene mihinkään. Eniten minua ärsyttää, että jenkkien small talk on levinnyt tännekin. Monet puolitutut tavatessa juttelee, että "olis kiva nähdä paremmin, soitellaan", ja sitten kun yrität soittaa niin aina onkin jotkut kissankumminkaiman ristiäiset, eikä vastasoittoa koskaan kuulu, eli puhuikin ilmeisesti vain lämpimikseen... Olen tosi huono lukemaan ihmisistä, että kuka on oikeasti kiinnostunut ja kuka vain kohtelias ja tämä vaikeuttaa ystävystymistä paljon! Kun en haluaisi tuppautua väkisin seuraan ja sitten välillä jään odottamaan, että mitä tapahtuu jos minä jään vain odottamaan vastapuolen yhteydenottoa - ja ilmeisesti en ole kenellekään niin tärkeä, että yhteydenottojen puuttuminen haittaisi.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 15:27"]Minulle on onneksi muutama hyvä ystävä löytynyt, mutta asuvat kauempana ja tuntuu, että sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi viettää aikaa, on liian vähän.

Vaikeaahan se on. Välillä yritän aktiivisemmin ja sitten taas luovutan, kun tuntuu ettei homma etene mihinkään. Eniten minua ärsyttää, että jenkkien small talk on levinnyt tännekin. Monet puolitutut tavatessa juttelee, että "olis kiva nähdä paremmin, soitellaan", ja sitten kun yrität soittaa niin aina onkin jotkut kissankumminkaiman ristiäiset, eikä vastasoittoa koskaan kuulu, eli puhuikin ilmeisesti vain lämpimikseen... Olen tosi huono lukemaan ihmisistä, että kuka on oikeasti kiinnostunut ja kuka vain kohtelias ja tämä vaikeuttaa ystävystymistä paljon! Kun en haluaisi tuppautua väkisin seuraan ja sitten välillä jään odottamaan, että mitä tapahtuu jos minä jään vain odottamaan vastapuolen yhteydenottoa - ja ilmeisesti en ole kenellekään niin tärkeä, että yhteydenottojen puuttuminen haittaisi.

[/quote]

Minulla aikalailla sama tarina.. Tiedän jo etukäteen kun joku ns. tuttu sanoo että "ilmoittelen niin nähdään uudestaan!!" ettei mitään kuulu. Aina käynyt niin.

Viimeksi maaliskuussa näin sattumalta entisen naapurini ja hän lupasi ottaa yhteyttä (ollaan facebookkamut, hänellä on numeroni ja whatsapp yhteys, ja Skype/sähköposti) ja että nähtäisiin.

Ei ole vieläkään kuulunut mitään, enkä itse viitsi jatkuvasti ruikuttaa muiden perään ja kun nimenomaan sovittiin että hän ilmoittaa ensin, ja varmistin sen vielä että "oletko nyt varma? Muistathan ilmoittaa" yms.

Oon niin kyllästynyt. Ja olen itse hauskaa seuraa ja sinänsä ihan avoin kaikelle tekemiselle, enkä valita koskaan tai kiusaa tai hauku, ja aina teen mitä lupaan jos vaan voin. Olen siis luovuttanut, en yritä yhtään väkisin tutustua keneenkään kun en enää jaksa.