Lue keskustelun säännöt.
kuinka te toimisitte?
27.05.2014 |
Olen eronnut lapsen isän kanssa lapsemme ollessa vauva (päihde- ja väkivaltaongelmien takia). Lapsemme on pian 4v, eikä ole tavannut isäänsä liki 2 vuoteen kertaakaan ja ennen sitä edellisen kahden vuoden ajan satunnaisesti hetken silloin tällöin. Minulla on virallinen yksinhuoltajuus näistä syistä, mutta asumme uuden mieheni ja lapseni kanssa samassa asunnossa (jo pian kolme vuotta). Bioisän vanhemmat eivät ole pitäneet mitään yhteyttä yli vuoteen joten en jaksanut enää itsekkään jatkuvasti turhaan lähettää kuvia ja kuulumisia - eikä näköjään ole heitä haitannut.
Nyt nämä isovanhemmat vaativat päästä katsomaan lasta luoksemme. Mitä ihmettä? Ensin ei pidetä mitään yhteyttä ja sitten pitää tulla sekoittamaan pienen lapsen päätä - lapsi kun ei muista ketä he ovat saati bioisiään. On aina hämmentynyt jos kysyn että muistaako tällaisia ihmisiä ja olen kertonut nimiä tai näyttänyt kuvia...
mitä te tekisitte? Mitä mieltä olette siitä jos kohta bioisä alkaa pyytämään sitä että tapaisi lasta kerran tai kaksi vuodessa? Vaikka lapsella on oikeus molempiin vanhempiin niin onko lapsen kannalta tällainenkaan tapaamistiheys hyvä, kun ei kuitenkaan kunnolla pääse tutustumaan bioisään - ja tiedän ettei kävisi katsomassa lasta iuin max sen pari kerta vuodessa, oma elämänsä on niin sekaisin ja päihdekierteessä.
mitä te tekisitte, antaisitteko heidän tulla? Isovanhempien? Entä bioisän? Kuinka sitä selittää pienelle lapselle että sun oikea isä - jota et edes muista - haluaa tulla kattomaan sua muttei voi olla sun elämässä kun on niin sekasin? Huoh... enpä olis arvannu tämmöstä tulevan raskausaikana.
Kommentit (19)
Niin siis ero nimenomaan siksi kun isällä oli noita ongelmia, ei minulla! Anteeksi huono artikulointini! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi että pysyisivät poissa. Lapselle tuosta tulee vain tuskaa ja pahaa oloa. Varsinkin sitten vanhempana..
Lapsella ja isällä on oikeus toisiinsa.
Samaa mieltä olen minäkin mutta silti jotenkin tulee kurja olo. Lapsen parastahan tässä pitäis ajatella eikä heidän itteään että ollaan sillon lapsen elämässä kun huvittaa.
ap
Miten päihdeongelmaisella isällä voi olla oikeus lapseen sillon kun häntä huvittaa? Perustelisitko? :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isä ei ole selvästi muuttunut ja tehnyt parannuksia tapoihinsa niin. Mitä ihmeen järkeä olisi sekoittaa lapsen päätä? Lapselle tulisi vain kurja mieli kun ei vielä pysty tajuamaan mitään holisti-ongelmia...
Mitä jos järjestäisi sen tapaamisen mahdollisimman ilman mitään numeroa? Et siis kerro lapselle etukäteen vaan annat vieraiden tulla vieraina. Jos sitten selittävät isovanhemmuudesta (ja isyydestä), niin kerrot sitten jälkikäteen mahdollisimman vähän eli että joo, ovat, mutta eivät samalla tavalla kuin isäpuoli ja yrität kääntää ajatuksen vaan äkkiä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kasi, tuossa on kyllä ideaa mikäli sellaiseen "pakkotilanteeseen" joudutaan. Jos isä ja sukunsa kunnostautuisivat, ja olisivat kiinnostuneita lapsesta niin saisihan täällä käydä ihan niin paljon kuin haluaisi. Onneksi lapsella on mitä parhain isipuoli ja sen kautta ukkipuoli ja muita aikuisia ihmisiä elämässä jotka välittävät - oman sukuni lisäksi siis. :)
ap
Sanoisinisovanhemmille suunnilleen sen, minkä kirjoitat avauksessasi ja pohtisin tilannetta heidän kanssaan ensin, ilman että sekoitat lasta tilanteeseen. Täytyyhän heillekin pojan tilanne olla vaikea ja luulisi heiltä riittävän ymmärrystä myös sinun näkökulmillesi.
Isän suhteen en osaa sanoa mitään järkevää.
Ihaninta olisi, jos lapsi ja sinä voisitte alkaa rakentaa hyvää suhdetta isovanhempiin vaikeiden vuosien jälkeen. Paljon se kuitenkin vaatii sekä sinulta että isovanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se taitaa olla lastensuojelunkin asia jos äiti koittaa estää lasta tapaamasta isovanhempiaan.
On melko kypsymätöntä ajatella että jos ei kerran kiinnostanut niin ei sitten kiinnosta koskaan.
Isovanhempien puolesta voisit pohtia miten kamalassa paikassa he ovat olleet kun heidän lapsi on käyttänyt aineita, ollut väkivaltainen yms. Siinä on varmaan mennyt jalat alta äidiltä ja isältä, ehkä häpeää tms lisäksi?
On hienoa jos lapsesta kuitenkin ollaan kiinnostuneita, parempi myöhään sanon minä. Anna mahdollisuus. Sovi vaikka että tapaatte ihan neutraalisti ja lapsen tahdissa: lasta ei oteta syliin jos lasta alkuun pelottaa.
Mutta minusta ei kannata ajatella liikaa lapsen puolesta, koska lapsi saattaa yllättää sinut positiivisesti ja tykätä että saa tavata mummoa ja pappaa.
Isän ottaisin mukaan lastenvalvojan avulla. Ja esim. perheneuvolassa tapaamisia tms? Soita lastenvalvojalle ja kysele häneltä apua.
Mutta isovanhempia minusta voi tavata. Sopikaa vaikka että menette kahville, ihan vaan te, ei isää mukaan. Ja ihan teidän tahdissa. Anna pikkusormi ja katsokaa miten käy. Ole sovitteleva ja armollinen.
Lastensuojelulain näkökulmasta isovanhemmilla ei ole olemassa mitään oikeuksia.
Oikeuksia on ainoastaan biologisilla vanhemmilla. Ne sitten tulee neuvotella tai viimeistään oikeuslaitos ne määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on yksinhuoltajuus ja isällä ongelmia, ei voi siis käydä vaikka niin että isä keksii vaatia vakituisen tapaamisoikeuden ja saa sen ilman suostumustasi. En näe että lapselle on haittaa siitä että isovanhemmat omasta halustaan tulevat tätä katsomaan.. Jos tapaaminen jää tuohon yhteen kertaan niin mahdollisesti lapsi ei edes muista heitä enää muutaman vuoden kuluttua. Jos tapaamisesta taas kehittyy jotain pysyvämpää niin eikö se ole vain lapsen hyväksi? Et maininnut mitään isovanhempien epäsopivuudesta joten ovat ihan "kunnon" ihmisiä?
Jossain kohtaa nuo ihmiset tulevat olemaan lapsesi mielessä ja kysymyksissä (olettaen ettei aio loputtomasti pitää yllä illuusiota että isäpuoli on bioisä), siinä kohtaa saattaa olla liian myöhäistä alkaa suhdetta rakentamaan. Lapselle voi ihan hyvin kertoa että hänellä on kaksi isiä joista toinen asuu teidän kanssanne ja toinen on kaukana mutta tapaa joskus.
Ymmärrän (omasta kokemuksesta) että omat tunteesi lapsen isää kohtaan ovat negatiiviset ja epäilevät.. En ihmettele. Lapsen ei missään nimessä pidä kärsiä isän ongelmien vuoksi mutta en pidä totaalista pimittämistäkään parhaana vaihtoehtona.
Isovanhemmilla ei todellakaan ole mitään laillista oikeutta lapsenlapseensa. Ja heidän poikansa päihdeongelma; vanhat alkoholistit (reilu 5v olleet kuivilla) ovat itse rahoittaneet viime vuodet sen touhuja. Lapsen säästötili oli kummallisesti tyhjentynyt, isänäidillä on ainoat oikeudet siihen tiliin - onneksi en ole laittanut sinne senttiäkään. Törkeää mielestäni silti, mutta itsepähän ovat "säästöt keränneet" ja kerta eivät lapsen elämässä ole niin ei tässä mitään rahaakaan niiltä kaivata.
isovanhempien kanssa ei ikinä ole voinut keskustella - poikansa on aina syytön ja vain vähän väärällä tiellä, osaksion myös kuulemma minun syytäni että hän on tuohon jamaan itsensä saattanut kun jätin hänet ja otin lapsen mukaani.
Voisihan sitä yrittää puhua, miksipäs ei. Tuntuu vaan aika voimattomalta olo kun vuosia jo seurannut tätä samaa eikä mikään muutu, mutta onhan aina huominenkin uusi päivä...................
ap
niin ja siis isä itse ei ole ollut halukas tapaamaan lasta - mä en ole ketään estänyt. Viimeksi kun olisi 2v sitten halunnut tavata niin pyysin häntä soittamaan lasulle että sovitaan joku aika ja paikka missä tavata - ei tehnyt tätä ja sen jälkeen ei oo kuulunu.
kertonee jotain??
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:34"]
Kiitos kasi, tuossa on kyllä ideaa mikäli sellaiseen "pakkotilanteeseen" joudutaan. Jos isä ja sukunsa kunnostautuisivat, ja olisivat kiinnostuneita lapsesta niin saisihan täällä käydä ihan niin paljon kuin haluaisi. Onneksi lapsella on mitä parhain isipuoli ja sen kautta ukkipuoli ja muita aikuisia ihmisiä elämässä jotka välittävät - oman sukuni lisäksi siis. :)
ap
[/quote]Eikös nuo juuri nyt koita olla kiinnostuneita ja kunnostautua lapsen suhteen toivomalla tapaamista? Ei ole kiva ja okei että meni useampi vuosi niin etteivät pitäneet yhteyksiä mutta voihan olla että teidän eronne ja heidän poikansa tilanne on ollut vaikea asia käsitellä, poikahan on saattanut vaikka valehdella heille eron syistä jne. Nyt he kuitenkin yrittävät solmia suhdetta ja tekevät juuri sen mtä tuossa viestissäsi toivot.. Ei kuitenkaan kelpaa? Miten se kiinnostus lapseen pitäisi sinusta aloittaa?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:59"]
Isovanhemmilla ei todellakaan ole mitään laillista oikeutta lapsenlapseensa. Ja heidän poikansa päihdeongelma; vanhat alkoholistit (reilu 5v olleet kuivilla) ovat itse rahoittaneet viime vuodet sen touhuja. Lapsen säästötili oli kummallisesti tyhjentynyt, isänäidillä on ainoat oikeudet siihen tiliin - onneksi en ole laittanut sinne senttiäkään. Törkeää mielestäni silti, mutta itsepähän ovat "säästöt keränneet" ja kerta eivät lapsen elämässä ole niin ei tässä mitään rahaakaan niiltä kaivata.
isovanhempien kanssa ei ikinä ole voinut keskustella - poikansa on aina syytön ja vain vähän väärällä tiellä, osaksion myös kuulemma minun syytäni että hän on tuohon jamaan itsensä saattanut kun jätin hänet ja otin lapsen mukaani.
Voisihan sitä yrittää puhua, miksipäs ei. Tuntuu vaan aika voimattomalta olo kun vuosia jo seurannut tätä samaa eikä mikään muutu, mutta onhan aina huominenkin uusi päivä...................
ap
niin ja siis isä itse ei ole ollut halukas tapaamaan lasta - mä en ole ketään estänyt. Viimeksi kun olisi 2v sitten halunnut tavata niin pyysin häntä soittamaan lasulle että sovitaan joku aika ja paikka missä tavata - ei tehnyt tätä ja sen jälkeen ei oo kuulunu.
kertonee jotain??
Ap
[/quote]Et sitten ajatellut kertoa noita aika oleellisia vikoja isovanhemmissakin heti aloitusviestissä? :D
Voisit järjestää jonkun tapaamisen isovanhemmille, mutta ei kotiisi. Mielellään joku täysin neutraali, vaikka sitten joku ruokapaikka. Mukaan voisit ottaa jonkun ystäväsi, ei välttämättä nykyistä miestäsi, vaan vaikka sisaruksesi tai asioiden laidan tietävän hyvän ystävän. Yhdessä pystytte sitten paikan päällä ja jälkikäteen miettimään tapahtumat. Pidä kirjaa kaikesta yhteydenotoista ja muista tarvittavista asioista. Ole mielummin liian varovainen kuin avoin. Kerrohan sitten miten kävi!
En ajatellut kertoa kun en ajatellu että tää ketju vaatisi puolet mun elämänhistoriastani vaikka siltä alkaa tällä tahdilla näyttääkin :D
17; ystäviä ei ole jotka lähtisivät mukaan tuohon hommaan, nykyinen mieskin on ehdoton ei mukaan lähtemiselle. Oman äitini voisin kuvitella tulevan, mutta on niin suorasanainen ja kärkäs ettei se ainakaan edistäisi tilannetta. Taidan kuunnella nyt hieman omaa intuiitiotani, jatkaa omaa perhearkeani ja katsella mihin tämä tästä suttaantuu..
ap
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut! Lapsen ikäkin täsmää! Lapseni isä on tällä hetkellä vankilassa ja ei siten onneksi saa tapaamisia. Päihdeongelmainen hänkin. Mummolaan en enää lasta ole vienyt vuoteen. Syitä lukuisia. Mummi oli mm haukkunut minua paikallisessa baarissa (ystäväni soitti aamulla, oli istunut vieressä ja kuullu kaiken) esim. Kuinka minulla on vain vähän rahaa ja en osaa kasvattaa lastani (olen kasvatusalan ammattilainen ja meillä pyyhkii lapseni kanssa oikein mukavasti). Sitten viimeinen niitti oli kun lapsi oli ollut mummolla ja kotiin tulessaan kertoi että mummo oli sanonut että äiti on luuserilehmä. Ei muuten mennyt mummolaan enää. Lapsen isä soitti vankilasta talvella ja uhkasi tappaa jos ei saa nähdä lasta. Tein luonnolisesti rikosilmoituksen. En koskaan käytä sanaa wt, mutta siihen porukkaan se sopii kuin nenä päähän!
Up