Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eläinten sijoituskoti

Vierailija
08.06.2014 |

Onko kukaan toiminut väliaikaisena sijoituskotina kodittomille kissoille, koirille tms? Miten on mennyt, onko mikään yllättänyt helppoudessa/vaikeudessa?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisen kerran toimin sijaiskotina Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle. He sijoittavat kissaemoja pentuineen vapaaehtoisten koteihin, jotta pennut oppisivat sitä kodin arkea, sosiaalisiksi jne.

Pentue voidaan sijoittaa aikaisintaan sen jälkeen kun silmät ovat auenneet. Emo pitää niistä yleensä hyvää huolta.

Hesyltä tuli kissojen mukaan ruuat, hiekkalaatikot, hiekat ja muut tarvikkeet. Välillä sitten kävivät tuomassa lisää tarvittaessa.

Itselleni tuli lisäksi vielä yksi orpopentu ja pentujen painonnousua piti seurata. Pienintä ja orpoa tuli lisäruokkia sekä antaa kaikille kissoille matolääkkeet sekä lisävitamiinit.

12 viikkoa pennut ja emo olivat mun luona, pentujen ottajat kävivät niitä katsomassa ja sitten lähtivät omiin koteihin. Aika helppoa se oli, vaikka tietysti ei tullut lähdettyä mihinkään lomailemaan. Mielellään laitoin ylös painonousuja ja otin kuvia.

 

Sen jälkeen olen toiminut kotihoitajana rescue-koirille, jotka tulevat ulkomailta koiratarhoilta. Ensimmäinen yhdistys, jossa olin hoitajana oli Rekku-Rescue. Täytin kaavakkeen, jossa kysyttiin perusasioita ja kokemusta eläimistä. Jonkin verran meni aikaa ennen kuin tuli koira Virosta hoitoon.

Totuteltiin toisiimme, oli tosi ihana ja helppo hauva. Sisäsiisteyskin meni nopeasti jakeluun. Otin koirasta kuvia ja kerroin viikottain kuulumisia, sekä millaiselta persoonalta koira vaikuttaa. Se lähtikin 1,5 viikossa omaan kotiin.

 

Kun heiltä ei uutta koiraa sitten heti kuulunut, ilmoittauduin Kulkurit ry:lle myös kotihoitajaksi. Sen kautta on nyt ollut 4 koiraa Romaniasta ja 2 kissaa Virosta hoidettavana minulla. (Viides koira juuri tällä hetkellä kotona.)

Kaikki ovat löytäneet omat kodit nopeasti, siihenkin voi omalla aktiivisuudella vaikuttaa. Teen koirien kanssa kaikenlaista, totutan eri asioihin ja ajan kanssa tutustutaan kaupunkielämän eri puoliin, ääniin, esineisiin, asioihin. Pyrin myös vähän kouluttamaan luoksetuloa ja istumista, sekä kitkemään pois turhaa haukkumista tai eroahdistuksen esiasteita.

Otan kuvia ja pyrin kertomaan asioista, joista potentiaaliset kotiehdokkaat haluavat yleensä tietää: miten käyttäytyy kerrostalossa, miten hihnassa, miten suhtautuu vieraisiin ihmisiin, toisiin koiriin, lapsiin, muihin eläimiin.

Mulle on tullut aika helppoja tapauksia hoidettavaksi ja nopeasti ovat löytäneet omat kodit. Sisäsiisteys on tosiaan tullut ymmärretyksi parissa päivässä, kun vain jaksaa viedä mahdollisimman monta kertaa ulos ja kehua sitten.

 

Kissat ovat olleet ehkä itselleni vaikeampia, koska toinen oli niin arka, ettei antanut edes koskea. Joka päivä sitten tehtiin ihan tavoitteellista työtä sen eteen, että vietin aikaa, syötin kädestä, olin syödessä vieressä, leikittäessä koskettiin. Kun kysyin myöhemmin kuulumisia kodilta, kissa oli siellä sitten ollut lähes samantien sylikamaa :)

 

Ehkä sen verran voin vinkata, että kauhean neuroottinen ei voi olla siisteyden suhteen, eläinten kanssa voi vahinkoja käydä, jotain mennä rikki, eivätkä ne tiedä mitä ovat tehneet väärin. Kärsivällisyys ja rauhallisuus ovat myös hyviä ominaisuuksia, varsinkin kun eläimet ovat aluksi aika hämmentyneitä muutoksista.

 

Tässä muutama linkki eri yhdistyksiin, joille voi kotihoitajana toimia:

http://kulkurit.fi/miten-voin-auttaa/kotihoitajan-rooli/

http://www.viipurinkoirat.fi/toimi-kotihoitajana

http://www.espanjankatukoirat.com/kotihoitajaksi/

http://www.elamakoirille.fi/9

 

Minulta aina kysytään, miten pystyn luopumaan sitten eläimestä. Mutta suhtaudun niin, että koira on minulla vain hoidossa ja pääsee sitten siihen loppuelämän kotiin. Itse en välttämättä pystyisi sitoutumaan 15 vuodeksi ja taloudellinen tilanne ei ole niin hyvä, että voisin eläinlääkärikuluja maksaa. Näin voin konkreettisesti vaikuttaa ja parantaa näiden eläinten oloja.

 

Yllä olevissa yhdistyksissä kotihoitaja maksaa ruuat, mutta jos koira pitää käyttää eläinlääkärillä, yhdistys kustantaa ne. Itse olen myös tietysti hankkinut lelua, puruluuta, hihnaa, kuppia ja muuta omaan piikkiin, haluan että koirilla on tekemistä ja hyvät varusteet. Pyrin ostamaan myös vähän parempaa ruokaa, kun saapuvat huonoista oloista, joissa ei välttämättä kaikkia tärkeitä ravintoaineita olla saatu.

Vierailija
2/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos #6! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on Kissojen katastrofiyhdistykseltä kissoja hoidossa. ( http://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/ ) Saan yhdistykseltä kissanruuat ja hiekat ja yhdistys maksaa eläinlääkärikulut. Käytännössä siis haen kissan tänne ja jos se on jo valmis muuttamaan uuteen kotiin, teen siitä nettiin ilmoituksen. Sitten haastattelen mahdolliset uudet omistajat ja luovutan kissan sopivimmalle ehdokkaalle. Jos kissa ei ole valmiiksi kesy, se voi olla minulla pitkänkin aikaa ensin kesytettävänä. Käytän aikuiset kissat leikattavana ja pennut ainakin rokotuksella eläinlääkärissä.

 

Homma on ollut minun mielestäni aika helppoa. Omasta takaa oli aluksi kolme kissaa, nyt neljä kun yksi hoitokissa jäi meille. Siinä ne hoitokissat menevät omien ohessa. Ainoa vastaan tullut ongelma oli, että oma kollikissa ei näköjään hyväksy taloon toista kollia. Muuten omat kissat ovat suhtautuneet vieraisiin kissoihin ihan hyvin. Yksi täysin villi kissa vaati tavallista enemmän vaivannäköä ennen kuin suostui kesyyntymään, mutta sitten siitä tulikin muutamassa kuukaudessa niin mukava, että pidettiin se itsellä.

 

Suosittelen, että kokeilet.

Vierailija
4/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen toiminut! Minulle tuli leikattu poikakissa, joka asui kymmenien muiden kissojen kanssa navetassa. Kissa oli kovin arka ja vietti ensimmäisen viikon vessassa. Pikku hiljaa kissasta tuli rohkeampi, varmaankin oman kissani ansioista. Sijaiskissa suorastaan rakastui kissaani (joka on myöskin leikattu poika) ja seurasi tätä joka paikkaan. Aluksi kissani sähisi uudelle tuttavuudelle, mutta lopulta tulivat tosi hyvin toimeen. Sijaiskissa oli minulla kolme, neljä kuukautta. Mitään sylikissaa hänestä ei tullut, mutta sosiaalisempi. Lopulta kissa lähti mukavan pariskunnan luo maalle :) Mielellään ottaisin uudelleen sijaiskissan, erityisesti jos asuisin isommassa asunnossa. 

Vierailija
5/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva kuulla, että positiivisia kokemuksia on. Olen nimittäin itse harkinnut tällaiseksi sijaismammaksi ryhtymistä, kunhan parin kuukauden päästä muutan takaisin Suomeen. Mitä tukea tai apua olet saanut, ja mitä kuluja sulle korvataan?

Vierailija
6/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sijoitan vain joko Nokiaan tai ylämummoon, en elukoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 17:21"]

Sijoitan vain joko Nokiaan tai ylämummoon, en elukoihin.

[/quote]

Selvä. Kiva, että kuitenkin tulit kertomaan mielipiteesi.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän seitsemän