Voiko olla perhe ilman parisuhdetta

Ja siis ajatuksena että katsotaan pystynkö joskus jatkamaan parisuhdetta...

Mitä miehesi on tehnyt?

Kai tajuat, että jos et pysty hyväksymään miehesi tekoa etkä antamaan anteeksi, niin se näkyy susta, vaikka muuta luulet? Se taas vaikuttaa sun lasten elämän ja hekin todennäköisesti valikoivat puolisokseen ihmisen, joka ei tee heitä onnelliseksi.

Jos loukkaa äitiä, loukkaa myös lapsia. Perhettään kunnioittava ja arvostava ei luokkaa ketään perheen jäsentä, ei edes koiraa.

Ei. Parisuhde on perheen perusta, jossa arvostetaan kokokuvaa.

Niin. Kyllähän pienetkin lapset tietysti sen vaistoaa. Mietin että onko parempi muuttaa asumiseroon joksikin aikaa (hankittaisiin yksiö jossa toinen vanhemmista asuisi vuorotellen, lapset ei muuttaisi), vai harkita asiaa yhdessä asuen. Eli ei tietysti loppuelämän ratkaisu tämä..

Jos pystytte tulemaan toimeen ystävinä, niin tuo kuvio toimii siihen asti kunnes jompikumpi teistä alkaa tosissaan kaivata seksiä, läheisyyttä sekä rakkautta ja alkaa etsiä sitä muualta. Mutta jos ajatus on katsoa, voiko toisen kanssa vielä jatkaa parisuhdetta, tuota ystävinä elämistä kannattaa koettaa jonkin aikaa. Se kuitenkin antaa toivoa, että kykenet olemaan miehen kanssa ystävällisissä väleissä, vaikka hän on pettänyt luottamuksesi. Kuulostelkaa ja katselkaa tilannetta rauhassa ja hakeutukaa jossain vaiheessa esimerkiksi pariterapiaan selvittämään välejänne.

Mulla oli työkaverina 7-vuotiaan eronnut äiti, mutta hänen tyttärensä ei tiennyt vanhempiensa erosta. Asuivatkin eri kaupungeissa, mutta lapselle isän toista kotia perusteltiin miehen työllä. Tyttö ja isä olivat kuitenkin usein tuolla äidinkin kotona kaksistaan ja äiti silloin esim. töissä tai juhlimassa. Olisikin jännä kuulla, että miten tuo juttu eteni.

Niin kyseessä juurikin miettimisaika. Juttelemaan pitäisi jonnekin mennä, kun löytyisi ensin se taho.

Ei onnistu samassa osoitteessa! Miksi ette voi asua erillään, mutta olla kuitenkin hyvissä väleissä niin että mies voi esim. kyläillä sinun ja lapsesi luona? Ja hoitaa lasta välillä omassa kodissaan. Usko pois, opit vielä nauttimaan niistä viikonloppuvapaista. Itse yritin lasten vuoksi asua yhdessä miehen kanssa, johon en valehtelun ja muun paskan vuoksi voinut luottaa enkä ennen kaikkea arvostaa. Pakko oli nakata mies pihalle, mutta koska on edelleen hyvä isä, hoitaa lapsia tunnollisesti minun ja lasten kodissa samoin kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Katkeroidut jos asutte saman katon alla.

Ajatus siitä että lapset kokee eron on kai niin ahdistava. En olisi uskonut koskaan että voisin edes ajatella eroavani lasten isästä.