Ihastus, joka ei koskaan voi johtaa mihinkään - kannattaako edes tunnustaa?

tiedät kyllä mihin se johtaa. jos et halua salasuhdetta niin torju mies. ihastumisia tulee pitkien avioliittojen aikana, pitää vain osata reagoida niihin oikein. turha rikkoa kahta perhettä.

Perheiden rikkominen ei siis ole vaihtoehto, eikä salasuhdekaan. Silti haluaisin, että hän tietää että välillämme on todellakin sähköä, ehkä hän luulee vain kuvitelleensa kaiken ja tuntee itsensä tolloksi... tai aatteleeko miehet noin, en tiedä :)

Tietenkään et kerro. Sinuna välttäisin tapaamisiakin.

Lopeta muutenkin tuollainen ihastumisen vaaliminen, jos oikeasti et halua pettää miestäsi ja rikkoa perhettänne. Mieti itse, miten toivoisit miehesi käyttäytyvän vastaavanlaisessa tilanteessa.

Ihastumisia - kuten kakkonen sanoo - tulee ja menee. Tärkeää on, että niitä ei ala lietsoa ja anna niiden vaikuttaa tekemisiinsä.

Ihmisillä on alitajuinen tarve saada arkeensa vaihtelua ja itsetunnolleen pönkitystä. Ihastumiset palvelevat tuota tarvetta. Kun tämän oikein syvällisesti ymmärtää, on helpompi pitää ajatuksensa kurissa. Voit hyvin piristää arkeasi ja pönkittää itsetuntoasi MUULLAKIN tavoin kuin tuollaisilla ihastumisilla. Viritä jotain romanttista vaihtelua parisuhteessasi oman miehesi kanssa, esimerkiksi.

Ja sille ihastuksellesi sanot ihan rauhallisesti, että "joo, minusta sinäkin olet kiva, mutta en ikinä pettäisi miestäni, joten annetaan tämän nyt jäädä tähän."

PS: se ihastuksesikin unohtelee käytettyjä kalsareita makkariin, piereskelee, kaivaa korvia ja röyhtäilee oluen päälle... ;-)) Se ei siis ole mikään haavekuva, vaan elävä ihminen, inhimillisine vikoineen. Tämäkin ajatus voi auttaa sinua hiukan hillitsemään tunteenpaloasi.

Minä en ole tuollaisessa tilanteessa kertonut enkä kertoisi. Ihan turhaa tulella leikkimistä. 

tuttu tunne. ihastuksia tulee ja menee, eikä niistä seuraa mitään. ihastun helposti, usein tiedän jo etukäteen että pitemmän päälle ihastukseni kohde ei olisi tyyppiäni. juttelu ei ole kenellekään haitaksi mutta ei kannata rikkoa perheitä, parin kuukauden päästä olet unohtanut koko tyypin.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 10:41"]

Ja sille ihastuksellesi sanot ihan rauhallisesti, että "joo, minusta sinäkin olet kiva, mutta en ikinä pettäisi miestäni, joten annetaan tämän nyt jäädä tähän."

[/quote]

Tällaista juuri suunnittelinkin.. tapaamista en oikein voi välttää, ellei hän sitten lopeta harrastusta. Tätä on jatkunut reilun vuoden ,tai siis näitä minun "haaveiluja", en ole mitenkään helposti ihastuva tyyppi, mutta tuossa ihmisessä oli vain heti sitä jotain. Tulella leikkimistähän se tietysti olisi jos hänelle mitään tunnustaisin.

ap

Hei nyt aikuisten oikeasti järki käteen! Älä temppuile turhaan.

Tiedän ;) eikä ole varsinaisesti ulkoisesti komea mies kyseessä. Mutta silti, jotain.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 10:41"]

PS: se ihastuksesikin unohtelee käytettyjä kalsareita makkariin, piereskelee, kaivaa korvia ja röyhtäilee oluen päälle... ;-)) Se ei siis ole mikään haavekuva, vaan elävä ihminen, inhimillisine vikoineen. Tämäkin ajatus voi auttaa sinua hiukan hillitsemään tunteenpaloasi.

[/quote]

Turha kertoa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 10:29"]

Molemmat perheellisiä, omasta puolestani voin ainakin sanoa, etten ole sitä tyyppiä, että jättäisin perheeni tai harrastaisin salasuhteita. Nyt kuitenkin pääsi käymään niin, että "päiväunieni kohde" on alkanut osoittaa kiinnostuksen merkkejä minuun!! Tavallaan pelkään ja tavallaan toivon, että tällä viikolla kun tavataan niin sanoo minullekin suoraan sen mitä oli kertonut yhteiselle tuttavallemme... Mutta en kyllä tiedä mitä MINUN pitäisi tehdä! Siis tavallaan haluaisin, että hän tietää että minullakin kipinöi, mutta toisaalta, koska asia ei koskaan voi johtaa mihinkään, onko ihan turhaa sitä hänelle edes kertoa...

[/quote]

Miksi alapeukutetaan, kun ei halua salasuhdetta/avioeroa??

Koska normimammalla on rakastaja joka sormelle.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 11:45"]

Miksi alapeukutetaan, kun ei halua salasuhdetta/avioeroa??

[/quote]

Pakko nostaa tämä vanha keskustelu. Nythän tilanne on se, että mies tunnusti tunteensa ja minä olen edelleen ihan hämillään :P

Ap

Siis vieläkin haaveilet hänestä? Kertoiko jo pari vuotta sitten tunteensa, mitä vastasit?

Useimmat ihmiset uskovat, etteivät ole pettävää tai salasuhteilevaa tyyppiä, vaan aikomuksena on vakaasti pysyä uskollisena puolisolleen. Pienet ihastukset eivät parisuhdetta heilauta, mutta sitten kun oikeasti rakastuu ja tunne on molemminpuoleinen, lähes kaikista tulee 'pettäjätyyppejä'.

Krooniset pettäjät ovat asia erikseen.

Ymmärrän ap:n hämmennyksen. Ihmisen perusvietit käyvät rakastuessa todella ylikierroksilla ja asiaa aiemmin kokemattoman on vaikeaa ymmärtää tilanteessa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Siis vieläkin haaveilet hänestä? Kertoiko jo pari vuotta sitten tunteensa, mitä vastasit?

Ei kertonut kuin vasta nyt. En osannut kyllä vastata yhtikäs mitään. Enkä tiedä että kannattaako edes, onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ap

Vastaa niinkuin tuossa aiemmin kerrottiin. Itsekin olen ihastunut työkaveriini ja taitaa hänelläkin jotain tunteita olla. Mutta mitään ei tule tapahtumaan kun olemme varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vastaa niinkuin tuossa aiemmin kerrottiin. Itsekin olen ihastunut työkaveriini ja taitaa hänelläkin jotain tunteita olla. Mutta mitään ei tule tapahtumaan kun olemme varattuja.

Kohtalotoveri. Pysytään lujina :)

Ap

Pakko nostaa tämä vanha keskustelu. Olemme puhuneet tunteistamme, ja sovittu että ollaan kavereita. Mies olisi ollut valmis suhteeseen, minä en.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pakko nostaa tämä vanha keskustelu. Olemme puhuneet tunteistamme, ja sovittu että ollaan kavereita. Mies olisi ollut valmis suhteeseen, minä en.

Ap

Ainahan voit edetä "Friends with benefits" tasolle jos siltä tuntuu ;)

Neljään kuukauteen emme ole nähneet toisiamme, ja silti hän on mielessäni joka päivä. Ei kai tää helpota koskaan.

Ap