Lapseni putosi melkein ikkunasta, kärsin vieläkin paniikkihäiriöstä :(
Toinen kerros ja alapuolella pehmeä nurmi, ei kuitenkaan pudonnut. Seisoi ikkunassa, en tiedä miten oli avannut ikkunasalpan, oli tuolloin 2v. Nappasin hänet ikkunalta ja sain hysteerisen kohtauksen, itkin ja tärisin monta päivää.
Tästä on neljä vuotta ja edelleen kärsin ajoittain paniikkikohtauksista, ajattelen että mitä jos. Olen yrittänyt muuttaa mielikuvaa tapahtuneesta ajattelemalla, että ikkunalta olisi ollut vain puolen metrin pudotus kolmen metrin sijaan. Painajaisissani lapsi putoaa hyvin korkean talon katolta.
En tiedä miten psykologi auttaisi minua, joten en ole puhunut kellekään. Näistä mitä jos-ajatuksista on hankala päästä eroon.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (3)
Tarvitset ehdottomasti keskusteluapua. Psykologille mars. Et ole varmasti ainoa jolle on sattunut läheltä piti -tilanne.
Voi sinua. Voin uskoa miten järkyttävä kokemus on ollut. Kuulostaa myös siltä, että tarvit apua asian käsittelyyn.. Tsemppiä, onneksi pienellesi ei käynyt kuinkaan!
Suosittelen varaamaan ajan psykologille! Saat asian käsitellä siellä