Lue keskustelun säännöt.
puolison kuoleman pelko
26.05.2014 |
Olen lähiaikoina alkanut pelkäämään kuollakseni aviomieheni kuolemista. Olen 20 ja mieheni 23, asuneetja olleet naimisissa yhdessä vuoden ja 3 vuotta ensitapaamisesta. En tiedä mistä tämä johtuu, pelkään hirveästi menettäväni hänet, en että pettäisi mutta että kuolisi. Rakastan miestäni, en ole pettänyt eikä hän minua. Olen onnellinen hänen kanssaan ja tunnen olevani turvassa. Kuuntelen nykyään hirveästi kuolemasta kertovia biisejä ja katselen samalla hänen kuviaan itku kurkussa. Olen pari kertaa saanut kamalan itkukohtauksen kun miehen kanssa ollaan toisiamme pitkään katsoneet, ja hän kerran kysyi salaanko jotain kun yhtäkkiä vaan alan itkemään. Mistäköhän tämä johtuu? Onko muilla ollut samaa suhteenne aikana?
Yksi teoria minulla tähän olisi; olen niin onnellinen mieheni kanssa ja lapsuuteni perheessä jossa väkivaltaa voivat tuoda näitä ajatuksia=pelkoa nykyiseen elämään. Ehkä pelkään tämän onnellisuiden ja turvan katoavan, kun en näitä lapsena saanut?
Kommentit (5)
Ette kai jätä mua tän pelon kanssa yksin? :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menettämisen pelko on ihan normaalia, kun välittää toisesta tosi paljon. Mulla oli samaa, mutta mennyt ohi osittain iän kanssa. Nyt pelkään, että menetän lapseni. Pelko nyt on vaan osa elämää. Yritä keskittyä muihin asioihin ja ihmisiin. Hanki kiinnostava työ ja harrastuksia, jää vähemmän aikaa pelolle ja huolille.
Kyllä mäkin pelkään miehen kuolemaa, jos yhtään alan asiaa ajatella ja siksipä en vaan päästä ajatuksia siihen suuntaan enemmän kuin on pakko. Silti pari kertaa kuussa saatan huokaista, että älä kuole...:P Mies matkustaa työnsä puolesta todella usein, se on lisännyt tätä.
Ja olemme olleet 19 v yhdessä, eli en ihan nuori vaimo ole enää :)
Joo lapsuuden peloista se jollain lailla varmaan johtuu, ja niiden aiheuttamasta epävarmuudesta suhteessa itseesi ja elämääsi. Muut epävarmuustekijät, joita teidän elämässä nyt on - aikuistuminen ylipäänsä, talousasiat, opinnot ja työ, kysymykset siitä, kuka minä oikein olen jne - pahentavat asiaa varmasti. Lisäksi, kuten ehkä tajuatkin, noin käyttäytymällä tuhoat itse oman onnesi, sillä tuo rikkoo teidän suhteen ennen pitkää. Voi jopa olla, että alitajuissti ajat itseäsi syvemmälle pelon kierteeseen ja käyttäydyt tuhoisasti juuri siksi, että et usko edes ansaitsevadi onnea?
Kaikki pelkäävät jonkun verran, mutta ei tuo minusta enää normaalia ole. Kuulostaa siltä, että pelkosi haittaa teidän molempien elämää merkittävästi. Minusta sinun pitäisi hakea keskusteluapua jokok terveyskeskuksen mielenterveydpalveluista tai, jos kuulut yths:n tai vastaavaan opiskelija- tai kouluterveydenhuoltoon, sieltä.
Ja sit aikanaan sun tarvii ymmärtää, että vaikka noin puolesta ihmiskunnasta ennen pitkää tulee leskiä, suurin osa meistä selviää siitä, eikä se edes loputtomiin ole pelkkää surua ja onnettomuutta.
Hups, aika paljon kielioppivirheitä ja aikamuotovirheitä tekstissä. No, ehkä te kuitenkin tosta ymmärrätte :D -ap