miten helposti keskivaikeaan masennukseen määrätään lääkkeitä NUORILLE?

Määrätään liiankin helposti. Minulle määrättiin 15 vuotiaana masennuslääkkeet mutta onneksi äitini sanoi lääkärille että kyllä tämä nyt muuten hoidetaan kuin myrkyillä. Ikäni olen enemmän tai vähemmän masentunut ollut enkä koskaan masennuslääkkeitä syönyt. Viimeksi kuukausi sitten lääkärit yritti melkein väkisin niitä tuputtaa vaikka en ollut edes masentunut

ihan liian helposti. ei kukaan tarvi mielialalääkkeitä.

Määrätään melko helposti. Mä sain masennuslääkkeet 18-vuotiaana. Selvästi lääkkeet tuntuu olevan ns. "helppo ratkaisu", koska ei oo resursseja mihinkään face-to-face hoitamiseen. Esimerkiks heti kun mulle oltiin seronilit määrätty niin seuraava aika oli parin kuukauden päähän lääkeseurantaa varten ja nyt ei oo moneen vuoteen oltu missään yhteyksissä. En mä edes syö koko lääkettä enää. Johan siinä lääkeselosteessakin lukee, että se on tarkoitettu terapian tueksi eikä se lääkkeiden syöminen yksinään ole mikään ratkaisu.

Ekan vastaajan olis kaiketi joskus kannattanut edes kokeilla myös niitä lääkkeitä...

Ap, tiedätkö mistä sinun olngelmasi johtuvat? Oletko käynyt juttelemassa minkälaisen tahon kanssa?

Mä sain masennuslääkkeet 14-vuotiaana. Aivan liian helposti lääkärit tyrkyttää niitä!

Sain itse mielialalääkkeet ja nukahtamislääkkeitä, unettomuuden pitkittyessä söin jonkun aikaa ihan unilääkkeitä että tilanne tasoittui. Eli "miedoilla" lääkkeillä hoidettiin. Mieliala tasottui vähän liiaksikin, olin oudon neutraali koko ajan, mutta minulle se oli ok. Suurin hyöty oli kuitenkin nukahtamisläkkeistä ja psykologikäynneistä. Kävin alkuun 2krt viikossa, sitten kerran viikossa ja loppuvaiheessa kerran kahdessa viikossa. Yhteensä n. 2 vuotta. Lääkitys lopetettiin aiemmin. Oma motivaatio "parantua" oli niin suuri että noudatin tarkasti ohjeita ja söin lääkkeet, mutta ei kai niitä kukaan pakota syömään.

Toivottavasti pääset psykologille lääkityksen lisäksi. Itse ainakin koen, että niitä mielialalääkkeitä on aikalailla turha napsia jos ei saa keskusteluapua. Lääkkeet tasoittavat mieltä mutta eivät kuitenkaan poista niitä tekijöitä, jotka mieltä masentavat.

Itsellä ainakin ne lääkkeet toimivat, tunteet tasautuivat ja sain käsiteltyä ongelmat itsenäisesti. Noin vuoden söin niitä ja sitten onkin ollut aurinkoisempi elämä. Näitä yleensä vastustavat ne joiden ymmärrys biologiasta on heikko tai olematon.

Keskivaikeaan masennukseen tarjotaan lääkkeitä lähes automaattisesti, koska tilanne on silloin jo niin paha, että voimat ei yleensä riitä pelkällä terapialla selviytymiseen. Syömishäiriö pahentaa tilannetta. Pakko niitä ei tietenkään ole silti käyttää, mutta harva siitä ilmankaan kuiville selviää. Sen sijaan maenenus voi muuttua ja muuttuu helposti kroonikseksi; se tarkoittaa sitä, että näytät olevan toimintakykyinen, ja joskus joka naurat niinkuin olisi iloinen mutta tuo ilo ei kanna eikä anna sulle voimaa.

Masennuslääkkeitä on tutkittu enemmän kuin särkylääkkeitä. Noin yleisesti voisi sanoa, että niillä ON sivuvaikutuksia, esim seksuaalipuoleen ja myös kognitiiviseen puoleen, eli ne kyllä jossain määrin tyhmentävät ihmistä. Toisaalta niin tekee masennuskin, ja jos masennus masennus kroonistuu, se tyhmentää pysyvästi, kun taas masennuslääkkeestä voi päästä eroon. Samoin masennus ja ahdistuneisuus aiheuttaa seksuaaliongelmia. Joten sä voit käytännössä valita vain sen, minkä takia ja kuinka pitkään kestät haluttomuutta ja tyhmentymistä, et sitä, kestätkö niitä ollenkaan. Todennäköisesti ne molemmat on sulla jo.

Suosittelisin sulle, että ota vastaan ainakin nukahtamislääke tai unilääke. Jos et pysty nukkumaan, olet väsynyt ja väsymys pahentaa masennust aja ahdistuneisuutta ja ne pahentavat uniongelmaa ja se pahentaa masennusta ja ahdistuneisuutta ja ne pahentavat... tajuat kyllä. Väsymyksen kierteen katkaiseminen on vähimmäisvaatimus paranemiselle. Tuollaisessa tilanteessa unilääkkeeksi usein määrätään minipieni annos jotain trisykliä, joita ennen vanhaan käytettiin isompina annoksina masennukseen. Unilääkeannos ei auta masennukseen sinänsä, mutta kunnolla nukkuminen ja väsymyksestä eroon pääsy auttaa. Ja näillä pikkuannoksilla trisyklien lopettaminen on helppoa; niitä voi käyttää käytännössä niin kauan kuin huvittaa ja sit lopettaa tuosta vaan. jos sun uniongelma johtuu ahdistuneisuudesta mutta ei oo jatkunut pitkään, voidaan sulla tarjota myös opamoksia: se on tehokas, ja unilääkeannoksina aika vaaraton, mutta sitä ei saa käyttää kahta viikkoa pitempään, koska siihen tulee helposti riippuvuus pienemmilläkin annoksilla.

Sanon tämän, koska olen ollut sun tilanteessa nuorena ja myöhemmin aikuisena uudestaan. En itse ensin uskaltanut lääkkeitä käyttää - varsinkin kun ahdistuneisuus jotenkin vielä tekee lääkkeitten käytön vaikeammaksi kun pelkää  menettävänsä kontrollin - mutta aloin parantua vasta sitten kun lopulta uskalsin. Toki se paraneminen vaatii muutenkin aivan hirveästi töitä ja nöyryyttä kun pitää nähdä itsessään ja omassa toiminnassaan ne väärät ajatuskulut, jotka pitää muuttaa, mutta ilman lääkkeitä mun voimat ei riittäneet tuohon työntekoon.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 11:54"]

Ap, tiedätkö mistä sinun olngelmasi johtuvat? Oletko käynyt juttelemassa minkälaisen tahon kanssa?

[/quote]

Olen käynyt koulupsykologilla ja koululääkäriltä lähete polille (alkutapaaminen + muutama yksilökäynti ja hoitoneuvottelu), ja sieltä sain taas lähetteen eteenpäin (en ole edes varma minne...). diagnoosin sain polilta melkein heti eikä nää tapaamiset ole juurikaan auttanut. ap

Siis niitä ihan oikeasti tuputetaan tuputtamalla, jotenkin surullista miten ne lääkärit ajattelee pillerien ratkaisevan kaiken, vaikka eihän niistä oikeasti ilman terapiaa ole paskan vertaa apua monellekaan.

Joku aika sitten lehdessä luki että 750000 suomalaista syö mielialalääkkeitä, siis nehän on nykyään lähes muotivillitys täällä, et ole ~cool~ jos sulla ei ole pillereitä. Sairasta menoa.

Liian helposti.

Minä tein msennustestin lääkärin vastaanotolla, koska lääkäri sitä ehdotti. Menin sinne vasta puhjenneen sairauden takia ja olin kamalan ahdistunut tilanteesta. kun lääkäri kysyi vointia , aloin vaan itkemään. Itkin jonkunaikaa ja kun sain lopetettua, sain sen masennustestin käteen. Täystin ne lapsut ja tuloksena oli , että olen keskivaikeasti masentunut. Minulle tarjottiin masennus-ja unilääkkeitä sekä 3 psykologikäyntiä. Lääkkeitä en ottanut, mutta ne keskustelukäynnit olivat kyllä hyvödyksi.

Jälkikäteen olen ajatellut tilannetta ja se on mielestäni aika karmea. Ahdistukseni johtui sairaudesta, joka aiheutti kipua ja pelkoa. Lisäksi isäni oli juuri kuollut . Olisin kaivannut , että lääkäri olisi kertonutminulle , että kyllä tämä tästä , elämä on nyt vaikeaa , mutta helpottaa kyllä. Sensijaan lääkäri ilmeisesti ahdistui tilanteesta itse ja tarjosi lääkkeitä.

Tuosta on nyt 3 vuotta ja voin nyt hyvin. Tuota apeaa aikaa kesti vuoden verran , mutta en vieläkään ymmärrä mihin olisin niitä lääkkeitä tarvinnut. Minun piti saada käydä läpi sairastumiseni ja isäni kuolema , piti saada itkeä ja levätä. 

Olen hämmästynyt siitä , miten helpolla tuon masennusdiagnoosin saa ! siis yhden kyselyn täyttäminen ilman että siihen mitenkään liitettiin elämäntilannetta . Kai ihmisellä voi olla kriisivaiheita elämässä, jotka masentavat ja ahistavat, mutta menevät sitten ohi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 12:41"]

Minä tein msennustestin lääkärin vastaanotolla, koska lääkäri sitä ehdotti. Menin sinne vasta puhjenneen sairauden takia ja olin kamalan ahdistunut tilanteesta. kun lääkäri kysyi vointia , aloin vaan itkemään. Itkin jonkunaikaa ja kun sain lopetettua, sain sen masennustestin käteen. Täystin ne lapsut ja tuloksena oli , että olen keskivaikeasti masentunut. Minulle tarjottiin masennus-ja unilääkkeitä sekä 3 psykologikäyntiä. Lääkkeitä en ottanut, mutta ne keskustelukäynnit olivat kyllä hyvödyksi.

Jälkikäteen olen ajatellut tilannetta ja se on mielestäni aika karmea. Ahdistukseni johtui sairaudesta, joka aiheutti kipua ja pelkoa. Lisäksi isäni oli juuri kuollut . Olisin kaivannut , että lääkäri olisi kertonutminulle , että kyllä tämä tästä , elämä on nyt vaikeaa , mutta helpottaa kyllä. Sensijaan lääkäri ilmeisesti ahdistui tilanteesta itse ja tarjosi lääkkeitä.

Tuosta on nyt 3 vuotta ja voin nyt hyvin. Tuota apeaa aikaa kesti vuoden verran , mutta en vieläkään ymmärrä mihin olisin niitä lääkkeitä tarvinnut. Minun piti saada käydä läpi sairastumiseni ja isäni kuolema , piti saada itkeä ja levätä. 

Olen hämmästynyt siitä , miten helpolla tuon masennusdiagnoosin saa ! siis yhden kyselyn täyttäminen ilman että siihen mitenkään liitettiin elämäntilannetta . Kai ihmisellä voi olla kriisivaiheita elämässä, jotka masentavat ja ahistavat, mutta menevät sitten ohi.

[/quote]

Jep, minä sain diagnoosin KAHDEN yksilökäynnin jälkeen! Ihmetyttää vähän...

AP

No oon 97 ja kärsin paniikki ja ahdistushäiriöstä. Mitään virallista diagnoosia ei ole koska rakas psykiatrini ei tee mitään muuta kuin kyselee joka vitun kerta että miltä tuntuu. Oot onnekas kun oot saanu apua koska mä oon yksin mun tilanteet kanssa ton mun tahvon psykiatrin kanssa .

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 11:50"]

ihan liian helposti. ei kukaan tarvi mielialalääkkeitä.

[/quote]

No sitten et tiedä aiheesta. Minut pelasti ainakin varmalta kuolemalta.

Suosittelisin AP:lle, että ennen kuin mahdollisesti kokeilet masennuslääkkeitä, tutustut itseesi mindfulnessin avulla. Sillä on aivan todistetusti vaikutusta mieleen. Voit tutustua aiheeseen esim. katsomalla tämän dokumentin http://areena.yle.fi/tv/2188331. Itse olen taipuvainen alakuloisuuteen ja olen käyttänyt masennuslääkkeitäkin, mutta vasta mindfulness antoi minulle toivon. Omalla kohdallani on ollut tärkeää opetella hyväksymään kaikki tunteet ja oppia, että ne tulevat ja menevät. Tsemppiä, sinä toivut kyllä :)

Daa, keskivaikea masennus ja syömishäiriö on kyllä vähän muuta kuin "taipumus alakuloisuuteen".

Jos "Daa" kaipaa vakuutteluja, niin minulla on todettu myös laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkihäiriö. Ja tosiaan se masennus.

17