Lue keskustelun säännöt.
Miksi on tabu sanoa että luomusynnytys voi olla todella voimaannuttava kokemus?
28.04.2014 |
Ja ylipäätään jos ei ole käyttänyt lainkaan lääkkeellistä kivunlievitystä.. Aina verrataan leikkaukseen: "kyllähän leikkauksissakin käytetään" tai sitten sanotaan: "ennen vanhaan naiset kuoli synnytykseen".. Siihen kipuunko ne kuoli? Tai siihen ettei saanut epiduraalia? Oikeesti?
Kommentit (159)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:01"]
Analyysini aloittajasta: Kivunlietystä ilman koettu synnytys otti vähän liian koville, koska jääräpäisesti lapsen takia (turhaan, sitäpaitsi) kieltäytyi kivunlievityksestä. Tähän viittaa se, että MIESKIN oli kehunut, kuinka ap ei aiheuttanyt VAUVALLE haittaa sallimalla itselleen kivunlievitystä.
Jos tämä on sama ap kuin eilen, niin heti oli sitten tikkien ompeluun ottanut puudutuksen, eli ei enempää kipua hänelle, kiitos.
Nyt on sitten jääräpäisesti päättänyt, että hänen synnytyksensä oli voimaannuttava kokemus, ettei se hirveä kärsiminen kääntyisi siksi mitä se oli, kärsimystä. Ja siksi haluaa av:llä keskustella aiheesta.
[/quote]
En ole koskaan ennen tehnyt aloitusta täällä, vain lueskellut silloin tällöin. Ja en revennyt joten tikkejä ei tarvittu. Luomusynnytys oli minun toiveeni ja kyllä mies oli minusta ylpeä, miksi ei saisi olla? Ihan tutkittu asia että puuduteaineet menevät myös vauvan verenkiertoon. Ei siinä mun mielestä ole mitään jääräpäistä halua synnyttää luomuna, usko pois.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan nainen haluaa synnyttää niin, että leväyttää itsensä sängylle salissa ja huutaa puudutukset. Ajatus, että hänen pitäisi vaikka liikkua synnytyksen aikana, on kamala. Hänhän on kuningatar, päätähti ja hän kyllä makaa jalat levällään ja muu henkilökunta pyörii ympärillä lääkkeineen ja hänen ei tarvitse tehdä muuta, kuin nukkua ja joku vetää lapsen ulos hänestä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:32"]Nykyajan nainen haluaa synnyttää niin, että leväyttää itsensä sängylle salissa ja huutaa puudutukset. Ajatus, että hänen pitäisi vaikka liikkua synnytyksen aikana, on kamala. Hänhän on kuningatar, päätähti ja hän kyllä makaa jalat levällään ja muu henkilökunta pyörii ympärillä lääkkeineen ja hänen ei tarvitse tehdä muuta, kuin nukkua ja joku vetää lapsen ulos hänestä.
[/quote]
Ja diagnoosis on...?
Itse synnytin luomusti vastoin tahtoani ja en kokenut synnytystä voimaannuttavana. Jossain ihme adrenaliinipöllyssä tosin olin varmaan vuorokausi synnytyksen jälkeen, mutta kyllä se tunne jota koin, kun kärvistelin kauheissa tuskissa tauottomissa supistuksissa yksin kotona ja tajusin, että vauva syntyy NYT, oli lähinnä kauhu! Monta kuukautta synnytyksen jälkeen heräsin yöllä valvomaan ja vatvomaan tota synnytystä ahdistuneena, ja itseäni lohduttaakseni yritin kaivaa esiin faktoja siitä, että vauvan oli parempi syntyä ilman puudutteita jne, että kärsimyksistäni olisi ollut edes jotain hyötyä! Toivottavasti kukaan ei koe tätä loukkauksena, koska itsekin olisin ottanut puudutteen jos olisin saanut! Tuskin tulen saamaan kivunlievitystä mahdollisissa tulevissakaan synnytyksissä, koska olen nopea synnyttäjä, joten paras asennoitua synnyttämään luomuna, halusin tai en (ja olen kateellinen niille jotka saa epiduraalin ja myös sanon tämän ääneen)!
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 10:27"]Mä en tiedä miksi sitä arvostetaan että on kovat synnytyskivut? Mun mielestä synnytys meni mulla kivasti vaikka sainkin ilokaasua ja kohdunkaulan puudutteen.
tai vähän hassua kun miksi kipeää ihmistä arvostetaan synnytyksessä muiden yli?
Voisiko hammaslääkärissä käyminen olla myös voimaannuttavaa jos ei ota puudutetta?
[/quote]
Kaikilla se synnytys ei vain ole yhtä kivulias. Tai miten sitä voi edes verrata. Jos pärjää ilman kivunlievitystä niin ok. Jos ei pärjää niin onpa mahtavaa että on olemassa tapoja lievittää kipua. Itse olisin pärjännyt luomuna, mutta kätilö ja lääkäri puoliväkisin antoivat kohdunkaulan puudutteen. Ponnistusvaihe oli kivuton, samoin kivuttomama koin varsinaisen syntymän (pään). Mahtava kokemus oli synnytys. Pelkästään siitä syystä voisin vielä haluta yhden lapsen. En ymmärrä synnytystapojen fanaattista vertailua. Syntyvä uusi elämä siinä on kuitenkin pääosassa. Äiti on sivuosassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:32"]
Nykyajan nainen haluaa synnyttää niin, että leväyttää itsensä sängylle salissa ja huutaa puudutukset. Ajatus, että hänen pitäisi vaikka liikkua synnytyksen aikana, on kamala. Hänhän on kuningatar, päätähti ja hän kyllä makaa jalat levällään ja muu henkilökunta pyörii ympärillä lääkkeineen ja hänen ei tarvitse tehdä muuta, kuin nukkua ja joku vetää lapsen ulos hänestä.
[/quote]
Itse en kokenut omaa synnytystäni ihan noin. Päätähti ja kuningatar kyllä koin olevani, siihen asti että lapseni syntyivät maailmaan. :) Silloin heistä tuli päätähtiä. Porukkaa synnytyssalissa hääri paljon, mm. hoitajat valmiina kummallekin pojalle.
Minusta ajatus liikkumisesta oli mukava ja liikuinkin paljon. Unta en synnytyksen aikana saanut, oli se sen verran hurjaa menoa! Synnytys oli oikein voimaannuttava synnytys epiduraalilla ja muilla tykötarpeilla.
Luomuhörhöt on rasittavia. Äitiydestä tehdään niin vaikeaa. Synnytä luomuna muka jollain jakkaralla kykkien, imetä vuoden ikäiseksi, kanna liinassa, nukkukaa perhepedissä, hoida lasta 3vuotiaaksi kotona...arghhhh
Vanhemmuudesta on tullut suoritus. Ihan hyviä lapsia niistä ennenkin on tullut, vaikka ei ole kiikuttu köydessä pää alaspäin laulaen synnytysjoikuja ja lapsi roikkunut tissillä vuoden ikäiseksi ja pörrännyt kotona 3 vuotiaaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd-lapset ovat lisääntyneet lisääntyneen epiduraalipuudutuksen käytön takia. Sehän vaikuttaa keskushermostoon, joten....
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:32"]Nykyajan nainen haluaa synnyttää niin, että leväyttää itsensä sängylle salissa ja huutaa puudutukset. Ajatus, että hänen pitäisi vaikka liikkua synnytyksen aikana, on kamala. Hänhän on kuningatar, päätähti ja hän kyllä makaa jalat levällään ja muu henkilökunta pyörii ympärillä lääkkeineen ja hänen ei tarvitse tehdä muuta, kuin nukkua ja joku vetää lapsen ulos hänestä.
[/quote]
Ja diagnoosis on...?
[/quote]
Diagnoosina suomalainen kätilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:45"]
Luomuhörhöt on rasittavia. Äitiydestä tehdään niin vaikeaa. Synnytä luomuna muka jollain jakkaralla kykkien, imetä vuoden ikäiseksi, kanna liinassa, nukkukaa perhepedissä, hoida lasta 3vuotiaaksi kotona...arghhhh
Vanhemmuudesta on tullut suoritus. Ihan hyviä lapsia niistä ennenkin on tullut, vaikka ei ole kiikuttu köydessä pää alaspäin laulaen synnytysjoikuja ja lapsi roikkunut tissillä vuoden ikäiseksi ja pörrännyt kotona 3 vuotiaaksi asti.
[/quote]
Oon samaa mieltä siinä että tuntuu että vanhemmuudesta on tullut suorittamista.. Mutta tekeekö se musta luomuhörhön kun synnytin luomusti, imetin lapsen 1-vuotiaaksi, nukuttiin välillä perhepedissä, kantoliinaakin käytin? Ja mitä tarkoitat että asioista tehdään kauheen vaikeita? Edellämainitut asiat tein mielelläni, ei ne ollut mitenkään vaikeita enkä kokenut että niistä olisi mitään vaivaa tms.
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:32"]Nykyajan nainen haluaa synnyttää niin, että leväyttää itsensä sängylle salissa ja huutaa puudutukset. Ajatus, että hänen pitäisi vaikka liikkua synnytyksen aikana, on kamala. Hänhän on kuningatar, päätähti ja hän kyllä makaa jalat levällään ja muu henkilökunta pyörii ympärillä lääkkeineen ja hänen ei tarvitse tehdä muuta, kuin nukkua ja joku vetää lapsen ulos hänestä.
[/quote]
Ja diagnoosis on...?
[/quote]
Diagnoosina suomalainen kätilö.
[/quote]
Ai moi, Tarja Halonen tässä terve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tabu. Ja aivan tavallinenkin synnytys, jossa käytetään kivunlievitystä, voi olla voimaannuttava kokemus.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:32"]Nykyajan nainen haluaa synnyttää niin, että leväyttää itsensä sängylle salissa ja huutaa puudutukset. Ajatus, että hänen pitäisi vaikka liikkua synnytyksen aikana, on kamala. Hänhän on kuningatar, päätähti ja hän kyllä makaa jalat levällään ja muu henkilökunta pyörii ympärillä lääkkeineen ja hänen ei tarvitse tehdä muuta, kuin nukkua ja joku vetää lapsen ulos hänestä.
[/quote]
Ja diagnoosis on...?
[/quote]
Diagnoosina suomalainen kätilö.
[/quote]
Pelottavaa. Todella! :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teistä ei ole KUKAAN synnyttänyt luomuna! Kätilöllä on melkoinen arsenaali tekniikkaa synnytystä avittamassa, ja moni on loppuun asti piuhoissa kiinni. Lisäksi paikat on kemikaaleilla puhdistettu tai steriloitu ennen saliin saapumistanne.
On kyllä saamarin köyhää mahtailla luomusynnytyksellä.
Synnytin itse sairaalassa tekniikan keskellä ja kaikki meni hyvin. En tarvinnut kivunlievitystä, mutta ei siinä supistuksia mittaavassa laitteessakaan mitään luomu-merkkiä ollut.
Näillä leveysasteilla tälläinen keskustelu on ihan turhaa.
Itse koen että silmiä pyöritellään, kun kerron tekeväni vauvanruoat itse. Että en edes matkalle ota purkkiruokaa mukaan. Pakko heti puolustella, että kun on aikaa ja iso pakastin jne... Täysin eri asia, mutta koetaan hihhulointina samaan tyyliin.
Mulla on kaksi lasta, toisen synnytin ilokaasun ja epiruraalin avulla, toisen ilman kivunlievitystä. Mielestäni molemmat kokemukset olivat "voimaannuttavia".
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:00"]
Teistä ei ole KUKAAN synnyttänyt luomuna! Kätilöllä on melkoinen arsenaali tekniikkaa synnytystä avittamassa, ja moni on loppuun asti piuhoissa kiinni. Lisäksi paikat on kemikaaleilla puhdistettu tai steriloitu ennen saliin saapumistanne.
On kyllä saamarin köyhää mahtailla luomusynnytyksellä.
Synnytin itse sairaalassa tekniikan keskellä ja kaikki meni hyvin. En tarvinnut kivunlievitystä, mutta ei siinä supistuksia mittaavassa laitteessakaan mitään luomu-merkkiä ollut.
Näillä leveysasteilla tälläinen keskustelu on ihan turhaa.
[/quote]
No, itse olen synnyttänyt ensimmäisen lapsen helsingin kätilöopiston haikaran pesässä, kylläkin tekniikan ulottuvissa, mutta kätilön kanssa sovittiin, että se otetaan käyttöön vasta kun siihen näyttää olevan tarve -ei tullut tarvetta ja kätilökin tutki koko synnytyksen aikana vain kaksi kertaa ihan vain käsituntumalla ja sellaisella 'vanhan' mallisella torvella kuunteli sydänäänet. Toiset kaksi synnytin hollannissa kotona, jossa viimeisimmässä kätilö ehti kotiin vasta toiseksi viimeisimmän ponnistuksen aikana...
-se joka on tähän ketjuun muutaman tekstin endorfiineista ja kehonkuvasta laittanut
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:01"]
Itse koen että silmiä pyöritellään, kun kerron tekeväni vauvanruoat itse. Että en edes matkalle ota purkkiruokaa mukaan. Pakko heti puolustella, että kun on aikaa ja iso pakastin jne... Täysin eri asia, mutta koetaan hihhulointina samaan tyyliin.
[/quote]
Sama kokemus. Ja ennen kestovaippaintoilua kun käytin harsoja, niin sepäs ihmetytti myös monia.
Eipä näistä kannata puhua, vaan on hiljaa ja jos joku kysyy, niin valittaa vain, kuinka on raskasta ja kamalaa ja ainainen kiire. Jos menet sanomaan, että aika käy kotona vähän pitkäksi vauvan kanssa, niin siitä riemu repeää.
Parempi vain suhtautua synnytyksiin ja lapsiin negatiivisest, niin kaikki on tyytyväisiä. Kell onni on, se onnen kätkekööt.
Täh?
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:00"]
Teistä ei ole KUKAAN synnyttänyt luomuna! Kätilöllä on melkoinen arsenaali tekniikkaa synnytystä avittamassa, ja moni on loppuun asti piuhoissa kiinni. Lisäksi paikat on kemikaaleilla puhdistettu tai steriloitu ennen saliin saapumistanne.
On kyllä saamarin köyhää mahtailla luomusynnytyksellä.
Synnytin itse sairaalassa tekniikan keskellä ja kaikki meni hyvin. En tarvinnut kivunlievitystä, mutta ei siinä supistuksia mittaavassa laitteessakaan mitään luomu-merkkiä ollut.
Näillä leveysasteilla tälläinen keskustelu on ihan turhaa.
[/quote]
No hyvä sulle! Mun synnytys eteni niin nopeesti, että kun ehdin sairaalaan olin 10 cm auki ja vauvan pää näkyi jo. Ei mulle kiinnitetty mitään laitteita supistusta mittaamaan. Kätilö kyllä piti jaloista kiinni kun ponnistin, mut kai kivikaudellakin synnytyksissä avusti toinen nainen, ja silti synnytys oli luomu?! Yhtä hyvin olisin voinut kotona synnyttää... Tikit tosin laitettiin synnytyksen jälkeen ja kätilö katkaisi napanuoran, joten se erona kivikauteen, mut siihen asti mielestäni synnytin luomusti, että vauva oli ulkona (?!). Entäs ne, joiden vauva syntyy kotona tai matkalla sairaalaan?
T. Nro 80, se vastoin tahtoaan luomusti synnyttänyt
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 11:09"]
Kaikki ihmiset ei vaan pysty olemaan rentoja ja luottavaisia. Pystyisitko ap esim. takaamaan olevasi rento ja luottavainen jos sun pitäisi laulaa Euroviisuissa miljoonille ihmisille? Ei tollaset asiat tule käskemällä ja siihen vaikuttaa niin moni asia temperamentista lapsuuden lääkärikokemuksiin jne. Mä pelkäsin synnytystä tosi paljon, mutta päätin vaan että en anna sille pelolle valtaa, kieltäydyin ajattelemasta sitä kokonaan ja kuuntelin rentoutuskasettia jne. Sitten synnytyksessä kävi vaan niin että menin ihan täysin lukkoon ja lapsi ei koskaan laskeutunut riittävästi. En todellakaan pystynyt valitsemaan mitään rentoa ja voimaannuttavaa synnytystä. Lisäksi tuli sitten kaikenlaisia lääketietellisiä toimenpiteitä kun synnytys ei edistynyt jne. Kärsin kuukausia posttraumaattisesta stressireaktiosta. Ei siihen tarvis yhtään lisäksi viisastelua mistään voimaantumisisista, oikeesti.
[/quote]
Olet oikeassa, mutta ilmapiiri/ kulttuuri, jossa suhde kehoon ja kipuun on jotenkin vääristynyt (anoreksiat, seksikkyyden vaatimukset, luontevan fyysisyyden väheneminen [luonnossa remuamisen väheneminen], särkylääkkeiden jatkuva käyttö silloin kun ei vaan ole aikaa sairastaa, etc), ei ainakaan edesauta tilannetta.
Itse olen tilanteissa, joita olen pelännyt, ottanut asiasta niin paljon selvää kuin vain mahdollista; tehnyt mielikuva harjoituksia, ajatellut ne kauheimmatkin mahdollisuudet läpi ja keskustellut siitä jonkun kanssa. Sellaisessa tilanteessa kuin synnytys, olemme aika primitiivisessä tilassa ja monet piilotetut tai syrjään työnnetyt pelot ja tunteet nousevat helposti pintaan.
Olen pahoillani, että synnytys oli sinulle niin kauhea kokemus. Toivon sinulle (jos vielä aiot synnyttää) asiantuntevaa apua seuraavaan synnytykseesi, oli se sitten mitä vain, kunhan saat tuntea olevasi turvassa. Minä olen onnekas: minun elämässäni ei ole sellaisia kokemuksia, jotka olisivat tuhonneet tai edes vähentäneet normaalia kehonkuvaa. Päinvastoin kuin esim. eräällä ystävälläni, jota käytettiin lapsena seksuaalisestihyväksi. Jo paljon vähäisemmätkin 'traumat' liittyen minä- ja kehonkuvaan voivat muuttaa suhtautumista esim. juuri synnytykseen negatiiviseksi.
Varmaan on totta, että koin synnytykseni jonkinlaisena elämysmatkailuna, ainakin seikkailuna, mutta en odota että kaikki näin siihen haluaisivat suhtautua. Mutta synnytys on mielestäni kyllä hieno mahdollisuus ja jonkinlainen kulminaatio piste, jossa on mahdollista kohdata itsessään olevia solmuja ja jopa avata niitä... On mielestäni jotenkin surullista jos kulttuurimme ajautuu yhä kauemmaksi luonnosta ja tasapainoisesta suhteesta siihen, mutta tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni ja ymmärrän etteivät kaikki koe tätä niin merkityksellisenä asiana.