Miten te ujot tai sosiaalisesti rajoittuneet pärjäätte työelämässä?

Mä en ole koskaan oppinut ottamaan ammattiroolia tai jos otan niin väsyn siihen. Tilannetta ei helpota että olen asiakaspalvelussa. Haluaisin muualle töihin mutta en tiedä mihin? Ujostelen välillä tai joku työ viivästyy jos tarvii jotain sosiaalista tehdä. Asiakkaiden kanssa pärjään vielä joten kuten mutta työkavereiden kanssa vaikeaa. En käy kahvihuoneessa. Väsyin siihen. En muuta syytä tiedä. Vaikea hyväksyä itseänsä ja luonnetta jos se hankaloittaa elämistä.

Edellinen siis oli ap

Edellinen siis oli ap

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 09:02"]Mä en ole koskaan oppinut ottamaan ammattiroolia tai jos otan niin väsyn siihen. Tilannetta ei helpota että olen asiakaspalvelussa. Haluaisin muualle töihin mutta en tiedä mihin? Ujostelen välillä tai joku työ viivästyy jos tarvii jotain sosiaalista tehdä. Asiakkaiden kanssa pärjään vielä joten kuten mutta työkavereiden kanssa vaikeaa. En käy kahvihuoneessa. Väsyin siihen. En muuta syytä tiedä. Vaikea hyväksyä itseänsä ja luonnetta jos se hankaloittaa elämistä.

[/quote]

mut eihän siellä kahvihuoneessa tarvitse käydä, eikä työkavereiden kanssa tarvitse hoitaa kuin työhön liittyvät asiat? kannattaa olla itselle armollinen. Meitä on työyhteisössä erilaisia ja pääasia on, et työt hoituu.

Tai sitten pitää miettiä, et voisko hakeutua muualle/toisen tyyppisiin työtehtäviin.

Mulla auttaa myös ns.työroolin omaksuminen, työvaatteet on tärkeät. Muutenkin oon tehnyt ko.työtä kohta 15 vuotta ja ammatillisesti koen olevani aika itsevarma. Vapaalla sos.tilanteiden pelko rajoittaa välillä elämää..

Huonosti meni. Jaksoin neljä vuotta. En osannut keskustella mistään lounastauoilla ja kahvihetketkin olivat tuskaa. Halusin tehdä töitä, enkä jutella viikonloppusuunnitelmista. En ikinä lähtenyt työporukan kanssa mihinkään, koska halusin mieluummin olla kotona. Enpä siis hirveän hyvin kotiutunut siihen työyhteisöön, olin ulkopuolinen omasta syystäni.

Onneksi tulin raskaaksi ja olen nyt taas kotona. Ajattelin jäädä perhepäivähoitajaksi. Lasten kanssa tulen erinomaisesti toimeen.

Olen ujo ja asiakaspalvelutehtävissä - en tosin kokopäiväisesti (työhöni kuuluu myös paperitöitä ja henkilöstöhallintoa, näistä nautin) ja kieltämättä asiakaspalvelu on tosi kuluttavaa. Selviän siitä ihan hyvin, mutta työpäivän jälkeen olen aivan poikki. Työkavereiden kanssa pärjään hyvin, mutta asiakkaita en jaksaisi koko päivää.

Hyvin huonosti. Siksi en tällä hetkellä olekaan työelämässä kun ei siellä haluta katsella tällaista vittunaamaa. Noh, pärjään toki ilmankin :)

Olin työssä, jossa jouduin päivittäin ottamaan kontaktia lukuisiin ihmisiin yhtä lailla puhelimitse kuin kasvotusten. Jaksoin sitä pitämällä tiukan ammattiroolin, jonka taakse piiloutua. Ihmisten arvostelu, negatiivinen suhtautuminen, irvailu ja sosiaaliset pelot pysyivät etäisinä sen roolin takana. Lopulta kuitenkin paloin loppuun, en enää pystynyt tekemään sitä.

Oli päiviä, jolloin se oli helpompaa ja päiviä jolloin se oli vaikeampaa. Lopulta ajauduin sairauslomalle ja työttömäksi ja sairastuin masennukseen. Sen jälkeen olen ollut työelämän ulkopuolella.

Työskentelen aineenopettajana. Nuorten kanssa pärjään loistavasti, olen pidetty ope, jonka kanssa keskustellaan paljon ja jonka tunneilla on aina elämää. Tykkään työstäni ja pidän nuorisosta ja heidän kasvattamisestaan oikeasti tosi paljon. Lisäksi olen loputtoman kiinnostunut aineestani ja sen opettamisesta, kehitän työtäni jatkuvasti ja teen kunnolla hommia joka tunnin eteen.

Kahvihuoneessa keskustelen muiden kanssa mielelläni esimerkiksi politiikasta, uutisista, kulttuurista. Mutta kaikenlainen lomasuunnitelmien kertailu ja lemmikkien kuulumiset ovat minulle vaikeita, en osaa sellaista keskustelua juuri ollenkaan. Minulle se tuntuu täysin yhdentekevältä ja kyllästyttävältä ja luulen, että työkaverit pitävät minua vähän outona ja epäsosiaalisena tämän takia.

Ketjua lukemalla saan kuitenkin käsityksen, että kaltaisiani on tässä maassa paljonkin.

Hyvin. Kaikilla aloilla sosiaalisuus, puheliaisuus ja sellainen ulospäinsuuntautunut luonne ei ole tarpeen, on monia aloja joissa tietynlainen ujous on ihan hyvä juttu, eikä siitä ole mitään haittaa. Ja ihmisiä on erilaisia, kaikkien ei tarvitse olla työpaikalla sosialisoimassa ja seurustelemassa, tai muuten vaan aina suuna päänä.

Olen asiakaspalvelussa. Pärjään pitämällä roolia yllä. Jatkuvasti on niin kiire, etten ehdi ujostella. Olen töissä eri ihminen. Se ottaa kyllä voimille. Työkavereihin on hankala tutustua, koska en osaa small talkia. Haluaidin mieluummin toimistotyöhön tai johonkin missä saa tehdä asiat yksin omalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 08:10"]

Olen asiakaspalvelussa. Pärjään pitämällä roolia yllä. Jatkuvasti on niin kiire, etten ehdi ujostella. Olen töissä eri ihminen. Se ottaa kyllä voimille. Työkavereihin on hankala tutustua, koska en osaa small talkia. Haluaidin mieluummin toimistotyöhön tai johonkin missä saa tehdä asiat yksin omalla tavalla.

[/quote]

Sama täällä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 08:01"]Miten teillä menee?

T:ujo ja sos.rajoittunut

[/quote]Vaihtelevasti. En oikeastaan ole ujo, mutta sosiaalisesti rajoittunut. Tänään taas sellainen päivä että olisin mielelläni jäänyt kotiin.

Pärjään ihan ok koska ala on sellainen jossa lähinnä työskennellään itsenäisesti koneen ääressä. Välillä kysellään muiden kommentteja ja työstetään yhdessä mutta siitäkin on tullut ihan rutiinia. Vaikeinta oli duunin saaminen koska tällä alalla verkostuminen vaikuttaa niin paljon että ilman suhteita on todella vaikeaa saada duunia.

Työkavereiden kanssa tulen juttuun ihan ok, mutta en esim juttele heidän kanssaan vapaa-ajalla ja luulevat varmaan etten pidä heistä, se kyllä häiritsee :(

Hyvin!

En tykkää jauhaa paskaa työkavereiden kanssa ja he pitävät minua varmasti sosiaalisesti rajoittuneena mutta siitä huolimatta pidän esim tiedotustilaisuuksia ventovieraille ihmisille menestyksellä. Kun puhutaan asiaa niin olen mielelläni äänessä, mutta en nyt vaan kertakaikkiaan jaksasellaista tyhjän päiväistä jauhantaa missä esim kehutaan ulkomaan matkat ja miten sitä on taas jumpattu aamusta iltaan. 

Hyvin. Teen asiakaspalvelutyötä ja työn myötä olen saanut myös rutkasti lisää itseluottamusta ja auttaa ujouteen. Muuten elämässä olen ujo ja sosiaalisesti rajoittunutkin, en tutustu helposti ihmisiin. Pienessä työyhteisössä olen saanut kasvaa työn mukana ja rohkeutta lisää ihmisten kanssa kanssakäymiseen.

Vapaa-ajalla minulla on jonkin verran sosiaalista pelkoa, joka ajoittain rajoittaa toimintaani.Töissä vedän "ammattiminäni" päälle. Tähän auttaa paljon työvaatetus. Töissä olen töissä ja hoidan työni hyvin ja kysyn työasioista jne todella rohkeasti.

Hyvin menee! Olen sinut itseni kanssa, mulla on hyvä itseluottamus ja olen ujouteni hyväksynyt. Enkä vertaa itseäni muihin.
N39