Onko tää normaalia?
Olen 2 lapsen yh-äiti,erostamme on neljä vuotta.Exääni välit on kohtalaiset ja lapset ovat hänen luonaan joka toinen vkonloppu.Olen seurustellut ihanan miehen kanssa kaksi vuotta ja aiomme muuttaa yhteen noin 3 kk kuluttua.Hän pitää lapsistani ja lapseni hänestä,joten sen suhteen ongelmia ei ole.Uusi kotimme ja uusi työni sijaitsee 100 km:n päästä nykyisestä.
Mitä lähemmäs muuttomme tulee,sitä enemmän olen alkanut epäröimään ja pelkäämään koko muuttoa.Seuraan " uuden" mieheni tapoja ja hänen tekemisiään enemmän kuin ennen ja jotenkin odotan häneltä täydellisyyttä tulevana isäpuolena.
Ajatuksia pyörii päässä laidasta laitaan.Mitäpä,jos kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan?Yhteenmuutto on pitkäaikainen haaveeni,mutta sen toteutuessa alkaa menemään pupu pöksyyn.
Olen alkanut vertaamaan nykyistä miestäni exääni ja välillä jopa ajatellut jospa vaan yrittäisi herätellä vanhaa suhdetta henkiin,tunnen kuitenkin exäni tavat ja tottumukset läpikotaisin.Onko minusta sittenkään siihen,että opettelen uudelleen toisen ihmisen tavoille?Tunnen välillä jopa sääliä exääni kohtaan siitä,että minä,2 lastamme ja uusi mieheni aloitamme uuden yhteiselämän,eikä hänellä ole ketään kumppania.
Onkohan ajatukseni täysin normaaleja?Tuntuu vaan pelottavan mitä lähemmäs muutto tulee.Antakaa jotain kommentteja te viisaammat ihmiset.
Kommentit (2)
Ikinä et tiedä ennekuin kokeilet.
mulla oli samanlainen olo silloin, kun olin eronnut miehestäni ja alkanut seurustella. Olimme seurustelleet vajaan vuoden ja minä muutin lasten kanssa n. 100km päähän opiskelemaan. viikko ennen muuttoa sain kuulla olevani raskaana ja aloimme miettimään yhteen muuttoa. Minua ahdisti ihan hirveästi, koska erosta ei mielestäni ollut kulunut tarpeeksi ja olisin halunnut rauhassa totutella uuteen asuntoomme enkä vielä olisi jaksanut jakaa kaikkea toisen kanssa. Mutta päätimme silti muuttaa yhteen vauvan takia, En olisi jaksanut yksin 2lapsen kanssa vauvan odotusta ja muutenkin se tuntui fiksummalta pitkän välimatkan takia. No kaikki meni hyvin ja mies muutti meille 1kk muiden jälkeen ja nyt ollaan tosiaan jo asuttu 2v yhdessä ja mukavasti on mennyt.
Muutokset on usein vaikeita ja etenkin jos on huonoja kokemuksia edellisestä miehestä sitä oikeasti pelkää sitä mitä tuleman pitää. Nyt olen oikein tyytyväinen ratkaisuun ja olen huomannut että uusi mieheni ei todellakaan ole sellainen kuin edellinen, eikä minua ahdista hänen tapansa ollenkaan siihen verrattuna kuinka ahdistunut olin edellisessä suhteessani.
tsemppiä sinulle ja kannattaa yrittää jos ei millään toimi voi harkita vielä muita vaihtoehtoja. Jos toimii niin olet tyytyväinen kun edes yritit. Sen verran vielä siitä ex-miehestä, että silloin kun erottiin olin varma ettei ex-löydä ketään mutta puoli vuotta sen jälkeen kun olin muuttanut uuden mieheni kanssa yhteen ex löysi itselleen uuden. Ja nyt harmittaa minua jos ei olisi löytänyt ei olisi näin paljon ongelmia exän kanssa. Että silla täällä.
murmeliitta