Miten tunnistaa narsisti?
viimeksi tänään tuli iso riitä asiasta jota en sanonut. Kun ilmoitin että minä en muuten sanonut noin sain perusteluksi että hän tietää minun ajatelleen niin ja soppa oli valmis. Nyt olen vaihteeksi laiska paska joka ei koskaan tee mitään.
Menneisyydessä on paljon pahaa. Mies on useampiin otteisiin haukkunut mua rumaksi läskiksi. Oksettavaksi laiskaksi paskaksi. Monesti myös kavereittensa edessä nolannut mut täysin puhtaasti valehtelemalla ja suurenetelemalla asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Taksikuskitkin tietää kuinka upeita mimmejä heillä on töissä mutta minä olen oksettava, saamaton läski jonka naama pitäisi muotoilla uuteen uskoon. Väkivaltainen ei sinäänsä ole, viimeksi tosin kaverinsa kerkesi väliin ja sitä ennen retuutti vain tukasta ja koitti kuristaa. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan hakannut.
Mua ahdistaa se että näistä asioista en saa puhua, vika on mussa kun en vaan voi unohtaa, olen mielenvikainen kun en luota (miehellä oli jossain vaiheessa jotain peliä 18v tytön kanssa, on pelannyt useita tuhansia euroja, ja myöntänyt suoraan että joutuu mulle valehtelemaan koska olen vainoharhainen)
Mä oon ihan viime aikoina ruvennut miettimään, että onkohan tuolla adhd:n lisäksi myös narsistisia piirteitä. Vika ei ole siis hänessä, vaan kaikki KAIKKI on kuulemma minun syytäni. Seksiä meillä ei ole koska olen ruma ja läski. Terveisin normaalipainoinen.
Kommentit (16)
Siksi koska se "muuttuu". Tässä jo pari vuotta muuttumista odotellut. Muuttuu kyllä ihanaksi kun lähtöä teen. Ja mä typerys uskon joka kerta. Ihanuutta kestää kuitenkin vain hetken aikaa. Siinä se on oikeassa. Mä todella olen saamaton pska kun en saa lähdettyä.
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/
Katso myös täältä voisiko kyseessä olle jokin muu personallisuushäiriö. Nämä muistuttavat usein paljon toisiaan:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F608.aspx
Keltaiset terälehdet, keskellä suipompi osa.
Häivy,äläkä ole enää laiska, sit kun olet yksin, voit laiskotella vapaasti.
Itsekseni tässä mietin kyllä tätä mustasukkaisuuttani. Se on ihan älytöntä. Siksi koska muille mieheni osaa olla tosi ihana ja mukava. Itseasiassa olen monilta tutuiltani kuullutkin että mulla on tosi ihana mies. Hän todella osaa sitä ollakin halutessaan. Mutta mun mustasukkaisuus kumpuaa siitä 18v tytöstä jonka kanssa soittelivat ja viestittelivät. Sitä en tiedä tapahtuiko töissä tai töitten jälkeen mitään fyysistä. Lisäksi hän käy yksinään baareissa juttelemassa tytöille ja kerrankin tuli iloisena kotiin "kun en tällä kertaa yrittänyt iskeä ketään". Perui kyllä sanojansa myöhemmin, ettei tuota tarkoittanut. Lisäksi on kiukuspäissään sanonut että valehtelee menemisistään, koska muuten tulisi riitää.
Kaikille kertoo että olen manipuloiva ja turhaan mustistelen. Sekin on siis minun syytäni, vaikka mielestäni mulla on syytäkin olla varpaillani. Tai siis oli. Emmä enää jaksa välittää.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:06"]
Häivy,äläkä ole enää laiska, sit kun olet yksin, voit laiskotella vapaasti.
[/quote]
niin siis minä olen ainoa ketä kotia hoitaa. Jos hän joskus tekee jotain niin siitä saa kuulla piiiitkään. Jos multa jää jotain tekemättä, niin huomautetaan heti. Eniten vtuttaa kun puuttuu mun syömisiin. Omia kaljojaan ei laske.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 18:00"]
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/
Katso myös täältä voisiko kyseessä olle jokin muu personallisuushäiriö. Nämä muistuttavat usein paljon toisiaan:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F608.aspx
[/quote]
Kunhan kysyn, aiotko jäädä tuohon suhteeseen vielä?
Jeesus perkele sentään,JÄTÄ SE !!. Itsekin olet huomannut monia häiritseviä piirteitä miehessä ja olet täysin oikeassa : Miehesi on narsisti !!!!.Hän ei muutu paremmaksi,jos muuttuisi niin olisi jo muuttunut.Parempi olla yksin ja antaa sen OIKEAN tulla kohdalle jos on tullakseen.Kadut jos jäät odottamaan parempaa huomista,sitä ei tule.
Niin no, eihän tässä sinäänsä mitään suhdetta enää olekaan. Vain yhteinen osoite ja yksi hyväuskoinen hölmö joka ei saa lähdetyksi. Mä en vaan saa voimia kasaan jotta vain ottaisin ja lähtisin. En vaikka tiedän että se olisi parempi kummallekin. Pitkään mä koitin rakastaa ja rakastinkin. Myönnän että olen nykyään muuttunut kylmemmäksi itsekin. En vain jaksanut enää niitä pettymyksi. Enkä sitä että ihminen jota rakastin yli kaiken potki jatkuvalla syötöllä vyön alle. Osaahan tuo ihana olla niin halutessaan. Minä en vain enää ole sen arvoinen.
Dg. Ä69.6 Kusipää
Tarvitsetko miehellesi narsismi-diagnoosin, jotta saisit lähdettyä? Jos miehesi osaa olla ihana muille, ei se riitä. Eläkööt he hänen kanssaan ja kuunnelkoot samaa paskaa, mitä olet koutunut jo liian kauan kuuntelemaan.
Tarvitsen ja en. En vaan tiedä miten saisin irrottauduttua. Tätä on vaikea selittää, mä tiedän etttä kummallakaan ei oo hyvä olla, mä tiedän ettei tästä tule mitään ei vaikka kuinka toivoisin, mutta kun ei vaan saa otettua sitä askelta. Normaali ihminen ei tällaista katselisi. tiedän sen.- Se nostaisi nokan pystyyn ja aloittaisi paremman elämän. Minä taas. No. Mä oon jo tottunut olemaan ruma läski jolla ei ole arvoa. Mua pelottaa että olisin vielä onnettomampi kun näkisin mieheni jonkun toisen kanssa joka on sen kaiken arvoinen. Sen mitä minä en ollut.
Mä olen lähtenyt tuollaisen miehen luota. Tunsin samanlaisia ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan ja lähteminen on pirun vaikeaa vaikka tietenkin siitä olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin. lähdet vaan. Hommaa kämppä valmiikso, odota vaikka hetki jolloin mies on muutaman päivän tai pidempään poissa ja sitten vaan lähdet sieltä. Äläkä usko sen aneluita lähdön jälkeen, se on kaikki sitä samaa tuttua harhaa ja kusetusta. Nämä tyypit ei muutu, sä olet jo nähnyt sen. Se ei muutu ikinä. Ja pelkäät että et kestä nähdä sitä jonkun muun kanssa. Voin kertoa että mä olin niin onnellinen ja pilvissä kun olin vihdoin päässyt eroon siitä että ei takaisin ole tehnyt mieli kertaakaan. Ja kun lähdet katkaise vaikka kaikki yhteydet. Ei sun tarvitse puhua sen kanssa. Sä olet ne asiat puhunut jo. älä lue sen tekstareita, sähköposteja. Jätä se jonkun muun riesaksi nyt. Mä olen löytänyt hyvän miehen sen jälkeen. Kyllä sä itse tiedät mitä sä ansaitset ja kuka olet. Älä anna sen äijän saada sua uskomaan muuta. Nyt vaan lähdet. Se on oikeasti niin yksinkertaista.
Kuulostaa mun mielestä narsistiselta käytökseltä. Mutta oli tai ei, niin hän käyttää sua kohtaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa, eli ero on ainoa vaihtoehto. Tukea saat turvakodista (kyllä tilanne on jo sen verran vakava) tai Narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmistä. Lähde heti, vaihda numero, ja etsi itsellesi tukea ja apua ettet enää palaa luokseen.
Ei sitä diagnosoida tarvitse. Jos on tarpeeksi huono suhde, jossa kumpikin omalla tavallaan ja omalla tavallaan sen ilmaisten voi huonosti yhteisessä elämässä, niin jommankumman TÄYTYY saada tehtyä se ratkaiseva askel.
Mulla oli vähän vastaava tilanne - varmaankaan ex-miehelläni narsismidiagnoosi ei täyttyisi, mutta hänellä oli narsistisia piirteitä; kaikkien olisi aina tullut ajatella häntä ensin ja hän oli aina oikeassa, ja tämä oli hänelle ihan käsittämättömän itsestäänselvää. Kokoavasti tilanteestamme olisi voinut sanoa, että jos minä käyttäydyin hänen mielestään huonosti, vika oli minussa, mutta jos hän käyttäytyi minun mielestäni huonosti, vika oli silloinkin minussa. Samaa vellomista oli vuodesta toiseen, mutta koska hän sairasteli ja sairastelee edelleen vaikeastikin, en mukamas VOINUT jättää häntä. Niin ei vain tehdä...! Niiiiiin monta kertaa ajattelin, että nyt se itketti mua viimeisen kerran... mutta lopullista irtiottoa en kuitenkaan saanut tehtyä. Muutama kuukausi sitten kuitenkin eteen pamahti ylläri: ihastuin täysillä toiseen mieheen. Tiesin, ettei siitä suhteesta tule mitään, mutta jo sen tajuaminen, että voin todella tuntea niin jotakuta muuta kohtaan ja että minussakin on jäljellä vielä muutakin tunneskaalaa kuin välillä viha-turhautuneisuus-"ihan sama", avasi silmäni. Pistin eron vireille. Mies vonkui, itki, heittäytyi niin marttyyriksi kuin voi, syyllisti ja piikitteli entistä pahemmin - mikä kaikki vain varmisti sitä, että päätökseni oli oikea. Joskus ketuttaa ajatella hänen kanssaan tavallaan hukkaan heitettyjä vuosia - kaikkea sitä skeidaa, josta olisin reippaammalla asenteella voinut päästä eroon... Mutta sitten ajattelen, että hitto - elämästäni on jäljellä tulevaisuuteni! Ja siihen todellakin voin itse vaikuttaa!
Tuossa siis vähän minun tarinaani ja Ap - sulle toivon myöskin rohkeutta ja voimaa päästää irti ja uskoa siihen, että sullekin on vielä onnellisuutta tuloillaan! Olet sen ansainnut! :) Tsemppiä!
Mitä väliä onko adduna myös narsku, mutta MITÄ HITTOA sä vielä olet sen kanssa?????