Terveyteni ei enää kestä uutta raskautta, silti haluaisin vielä lapsen. Mitä mahdollisuuksia minulla on?

Tukiperheenä saat lapsia silloin tällöin lainaan.

Esim. jos terveydentilassasi on normaalistikin ongelmia, saattaa adoptio olla mahdoton.

Kuka tietää enemmän sijaisvanhemmuudesta, kertokaa.

mutta jos haluat OMAN lapsen niin suosittelen adoptiota mikäli kaipaat lapsen/vauvan hoitamista ja arkivanhemmuutta: sijaisvanhemmuus

Sijaisvanhemmista on huutava pula/adoptioon vuosien jono, siis ulkomailta tulisi lapsi teidän tapauksessa, kotimaista ei saa jos perheessä on biolapsi.

Vaihtoehtoja kyllä löytyy!!

Siinä on ihan tarpeeksi työtä kelle tahansa.

sektion tai sektioiden yhteydessä todettu kohdun seinämän ohuus ym. saattavat estää raskauden tai tehdä sen riskialttiiksi ilman, että tilanteeseen liittyy sen kummempaa dramatiikkaa. Adoptiolle eivät ole esteenä tämäntyyppiset sairaudet.

Kuinka " pysyvää" sijaisvanhemmuus yleensä on, onko se siis sellaista, että esim. narkomaanivanhemmille väkisin annetaan lapsi " kokeiltavaksi" aina välillä?

Itselläni on 3 lasta. Tiedän...mitä minä tätä valittamaan. Olen onnellinen lapsistani, silti sydämeni kaipaa yhtä pientä taapertajaa tänne meille; meillä olisi hyvä & turvallinen koti elää ja kasvaa. En ole ihan ikäloppu, mutta uusi raskaus voisi koitua kuolemaksi - siksi en enää omia lapsia aio hankkia. Elämä ja omat lapset sekä mies menevät sen ' riskin' edelle, ehdottomasti.



Näin iltamyöhällä ajattelen tätä asiaa ja mieskin on reissussa....

Lapsilukunne rajaa myös monta ulkomaista kohdetta pois. Lähinnä jäljelle jäävät Etiopia, Kiina ja mahdollisesti Intian FFC, josta tulee erityislapsia. (Saattaa toki olla muitakin.)



Adoptio on pitkä prosessi. Sitä edeltää ainakin vuoden kestävä neuvonta, jonka jälkeen päätetään, saatteko adoptioluvan. Sitten joutunette odottamaan lasta vielä vuoden verran.



2, jolla on sama tilanne kuin sinulla, lapsia tosin vain yksi

mutta varmaahan se ei koskaan ole kauanko lapsi luonanne on.

Tapaamisia voi olla biovanhempien kans tai sitten ei ollenkaan.

Tiedän näitäkin vauvoina sijoitettuja jotka nyt kouluikäisiä eivätkä ikinä ole tavanneet bioja.

Mutta lähtökohta tulisi kyllä olla se että yhteydenpitoon kannustetaan (oli narkkari tai ei) oma tausta ja juuret on lapselle tärkeitä!

siis: jos et hyväksy lapsen taustaa et tavallaan hyväksy häntä.

näin meille ainakin opetettiin, sijaisvanhemmathan saa hyvän koulutuksen, suosittelen! koulutuksen aikana/jälkeen sitten tehdään päätös haluaako/hyväksytäänlö pari sijaisvanhemmiksi vaiko ei.



T:7

Ollaan miehen kanssa mietitty sijaisvanhemmuutta, meillä sama tilanne kuin ap:lla sinänsä, että periaatteessa tekisi mieli taapertajaa kotiin, mutta terveys ei oikein kestä, ja periaatteessa sijaisvanhemmuus olisi varmasti antoisa ja hyvä asia. Mun mielestä sijaisvanhemmuudessa on itsestäänselvyys yhteydenpito ja biovanhempien olemassaolo lapsella, varmasti suurimmalla osalla ihmisistä on jossain vaiheessa hyvin tärkeää tuntea ja tietää omat juurensa. Mutta mun mielestä on repivää ajatella näitä joskus kuulemiani " kauhujuttuja" , joissa lapsi puoliväkisin annetaan hetkeksi kuiville päässeille vanhemmille, ja kohta taas sijoituskoti, uudelleen kuivillepääsy tms. Mulla on sellainen käsitys, että biovanhempien oikeudet ovat kuitenkin hyvin vahvat sijaisvanhemmuudesssa, olenko väärässä? Kuunnellaanko lapsen mielipidettä?

nuoren joutumasta ' heikoille vesille' ja samalla sain hänestä ' ottoveljen' . Olen siis läheltä päässyt seuraamaan tätäkin kuviota ja itse jo asiaa miettinyt; ammattitaustani ja koulutukseni puolesta ei asialle varmaankaan estettä - mieheni vaan hyvin varovainen tässä suhteessa: kun ei tiedä sijoitettujen lasten taustoista ja juuri näiden biologisten vanhempien kohtaamisista. Kaikessa on oma riskinsä...



Itse olísin valmis auttamaan osaltani juuri tuossa sijaiperhekuviossa....mihin minun kannattaisi olla yhteydessä? Oman kuntani sosiaalitoimistoon vaiko eri järjestöihin?

http://www.ampiaisakka.com/ :)

vanhoja jos oikein muistan. Siis ihan pieniä vauvoja todellakin voi adoptoida, mutta täytyy ollal apseton. Tää on se aika jolloin lapsi voidaan luovuttaa adoptoitavaksi. Usein sen 8vko vauva on sijaisperheessä tai laitoksessa, bioäiti hyvästelee vauvan monesti jo sairaalassa.

Isommat adoptiolapset ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia.

lapsia olen aina rakastanut kaikesta sydämestäni ja suurperheen olisin halunut, olen kiitollinen kahdesta ihanasta lapsesta

silti mieltä toisinaan kaihertaa miten ihanaa olisi olla raskaana ja saasa pieni vauva

oman kunnan lastensuojelun työntekijät (jos on), Pe La, perhehoitoliitto näin ensialkuun hyviä tiedonlähteitä.

Ja rohkeutta vaan eteenpäin!

Sijaisvanhemmuus on haastavaa mutta palkitsevaa!



Ja vielä noista lapsen taustoista tms. kyllä niistä saa paljonkin tietoa sos.tt kertoo kyllä. voitte itse päättää haluatteko " ottaa" lapsen.

Siis biovanhemmista, taustoista, erityisongelmista tms. kerrotaan teille ensin (kunhan koulutus on käyty ja teidät hyväksytty) sitten tapaatte biot ja lapsen. Ja sitten tutustutaan lapsen sim. 1kk lastenkodissa lähes päivittäin käyden ja sitten muutto onkin jo mahdollinen. Tietenkin yllätykset on mahdollisia, mutta kyllä soskut yleensä on rehellisiä, sanoovat esim. suoraan esim.että bioisä on vaikea tms. ja päihdeongelmasta, väkivaltaisuudesta tms. kerrotaan tietenkin.





T: 7 ja 14