Lue keskustelun säännöt.
Ovatko syömishäiriöt perinnöllisiä?
02.04.2014 |
Vai onko sattumaa, että samassa suvussa on kolmessa polvessa erilaisista syömishäiriöistä kärsiviä?
Kommentit (18)
Meillä on kolmessa polvessa (minä, äiti ja äidin isä) enkä itse ole kertaakaan tietoisesti altistunut ruuasta/kehonkuvasta ahdistumiselle heidän läsnäollessa. Tietty jo pienetkin huomaamatta jäävät eleet ja teot merkkaa mutta itse uskon että myös geenitekijät vaikuttavat (saatoin näin ehkä jostain lukeakin joskus, mutta en muista kuinka suuri osuus kasvatuksella oli).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa kukaan jälkeläisestään syömishäiriöistä tarkoituksella kasvattaa. Syömishäiriöllä yritetetään kontrolloida edes jotain osaa omasta elämästä. Suvussa voi olla ylipäätänsä aika korkeat tavoitteet ja rima korkealla eli sitä paljon puhuttua kunnianhimoa.
Meidän suvusta: isoäidillä nuorena anorereksia, myöhemmin bulimia. Hänen pojallaan nuorena bulimia, nykyään BED. Lapsenlapsella anoreksia ja ikää vasta 13 vuotta... :(
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 22:42"]
Meidän suvusta: isoäidillä nuorena anorereksia, myöhemmin bulimia. Hänen pojallaan nuorena bulimia, nykyään BED. Lapsenlapsella anoreksia ja ikää vasta 13 vuotta... :(
[/quote]
Otan osaa. Mahtaa olla raskasta. Kuinka voitte pitää sukujuhlia vai pidättekö laisinkaan?
Alttius syömishäiriöille on melko voimakkaasti perinnöllistä (ei selity ympäristötekijöillä kuten kasvuympäristöllä), kannattaa lukea:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin bulimiassa on jokin geeni taustalla.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 21:56"]
Tuskin biologisesti, mutta varmasti kasvuympäristö ja asenteet vaikuttanut
[/quote]
Ei ole totta. Nimenomaan ovat biologisesti perinnöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alttius sairastua on osin perinnöllistä. Useat eri geenit, geenien yhteistoiminta, lapsuuden aikaisten tapahtumien vaikutus geenien aktiivisuuteen ym. vaikuttavat. Sinänsä mikään yksittäinen geeni ei aiheuta esim. masennusta tai syömishäiriöitä, vaan nämä ovat monitekijäisesti perityviä ja geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksen tulosta.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 23:45"]
Alttius syömishäiriöille on melko voimakkaasti perinnöllistä (ei selity ympäristötekijöillä kuten kasvuympäristöllä), kannattaa lukea:
[/quote]
Kiitos linkistä!
Tämä on vaiettu aihe josta haluaisin tietää enemmän. Koskee varmasti satojatuhansia muitakin suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon linkin pikaisesti silmäiltyäni (palaan lukemaan sen myöhemmin ajatuksen kanssa) mietin kuinka käy lapselle tapauksessa jossa lapsen äiti on raskausaikana niin vähäenergisellä ruokavaliolla, että siihen kiinnitetään huomiota äitiysneuvolassa ja lapsen isällä on masennuslääkkeillä hoidettava muttei kurissa pysyvä sekamuotoinen syömishäiriö?
Kuinka estää lapsen tai nuoren sairastuminen syömishäiriöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:09"]
Tuon linkin pikaisesti silmäiltyäni (palaan lukemaan sen myöhemmin ajatuksen kanssa) mietin kuinka käy lapselle tapauksessa jossa lapsen äiti on raskausaikana niin vähäenergisellä ruokavaliolla, että siihen kiinnitetään huomiota äitiysneuvolassa ja lapsen isällä on masennuslääkkeillä hoidettava muttei kurissa pysyvä sekamuotoinen syömishäiriö?
[/quote]
Ei sitä voi etukäteen tietää. Kyse on riskeitä eli todennäköisyyksistä. Aihe ei muuten ole mitenkään vaiettu, mutta suurin osa ihmisistä tykkää enemmän uskomuslandiassa elämisestä. Pätee kaikkeen, mm. politiikkaan.
.. Mutta lapsen kehityksen kannalta on suurta hulluutta elää raskausaikana liian pienellä energialla. Aivan ehdoton minimi todella lihavallekin (tarkoittaa käytännössä sadan kilon ylimeneviä lähtöpainoja raskauden alkaessa) on 1600-1800 kcal/vrk. Kehittyvä sikiö tarvitsee ravintoa kipeästi mm. elinten muodostumiseen ja hermoston kehitykseen. On karmeaa että joku pitää tällaista pientä ihmisen taimea tahallaan ruuan puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 22:42"]
Meidän suvusta: isoäidillä nuorena anorereksia, myöhemmin bulimia. Hänen pojallaan nuorena bulimia, nykyään BED. Lapsenlapsella anoreksia ja ikää vasta 13 vuotta... :(
[/quote]
Otan osaa. Mahtaa olla raskasta. Kuinka voitte pitää sukujuhlia vai pidättekö laisinkaan?
[/quote]
Täällä av:lla jauhetaan jatkuvasti kuinka ruoka ja sen tarjoaminen tarkoittaa rakkautta ja ystävyyttä ja syömättömyys rakkaudesta ja ystävyydestä kieltäytymistä. Ei mikään ihme että ihmisille tuleekin syömishäiriöitä jos joutuu syömään sosiaalisten paineiden eikä suinkaan nälän vuoksi.
Syömishäiriöt, masennus ja kakkostyypin alkoholismi ovat ymmärtääkseni samantyyppisen aivojen välittäjäaineiden epätasapainon ilmentymää ja sen on osoitettu olevan perinnöllistä.
Mitä on kakkostyypin alkoholismi?
Nykyajan raskaanaolevien anoreksiasta on kirjoitettu jonkin verran. Halutaan poistua synnytyslaitokselta sen näköisenä kuin ei olisi ollutkaan ikinä raskaana. Julkkikset ja media luovat paineita tavisäideillekin jotka eivät tiedosta, että voivat vahingoittaa sikiöä liiallisella hoikkuuden tavoittelullaan.
Tyypin I alkoholismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tyypin I alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, näyttäisi kuuluvan noin 80 % alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.
Tyypin II alkoholismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[9] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.
Tyypin II alkoholismia on eri asteista. Osa siitä kärsivistä vain tissuttelee jatkuvasti, osa juo kohtuuttomasti jatkuvasti.
Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä japerheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[9][17] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"[18] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.
Tuskin biologisesti, mutta varmasti kasvuympäristö ja asenteet vaikuttanut