Polvilumpioni kävi sijoiltaan jo viikkoja sitten viimeksi ja

edelleen polvi on turvonnut, kipeähkö ja lämpimämpi kuin toinen, ei taivu koukkuun asti. Eli nestettä kertyy polveen ja tiedän, että pitäisi mennä lääkäriin, vaan kun en uskalla.

Tuo polvi on ennenkin mennyt sijoiltaan lukuisia kertoja, joskus se jää väärään asentoon jolloin joudun sen kädellä paukauttamaan takaisin, joskus se vain käväisee paikaltaan.

Kipu on jotain sanoin kuvaamatonta, ihan oikeasti voin fyysisesti pahoin vain kun ajattelen sitä kun makaan lattialla, polvi aivan vinossa ja tiedän, ettei minulla ole kuin kaksi vaihtoehtoa: jäädä siihen tuskaan makaamaan tai purra hammasta yhteen ja voimalla paikauttaa kämmensyrjällä polvi paikalleen.

En voi kuvitellakaan meneväni lääkäriin, siellä punkteerataan neste pois ja se neulan työntyminen jo valmiiksi kipeän lumpion sisään tuntuu niin kuvottavalta jo ajatuksena. En halua, että kukaan koskee polveeni.

Mutta elänkö näin rampana loppuelämäni? En voi juosta, en kyykistyä, en olla polvillani lattialla, en kävellä metsässä, en tanssia (ainakaan kännissä), en pelata kesällä sulkapalloa..Aina pitää varoa polvea..=(

Mitä teen? Miten voittaa pelkonsa ja mennä lääkäriin?