Kihlauksen purkaminen
Olemme olleet kihloissa kohta viisi vuotta. Aina kun olen tuona aikana kysynyt, milloin menemme naimisiin, mies on sanonut, että toivottavasti pian. Nyt kävi niin, että tänä vuonna olisi eräs päivämäärä mennä naimisiin ja olen puhunutkin miehelle siitä moneen otteeseen viimeisen vuoden aikana. Nyt mies iski jarrut päälle ja sanoi, ettei meillä ole rahaa järjestää häitä ja hän haluaisi tehdä asiat kerrankin oikein tässä suhteessa ja viettää kunnon häät. Raha-asiat eivät tosiaankaan ole kovinkaan hyvällä tolalla, mutta ei ole mitään takuita paraneeko rahatilanteemme edes seuraavan viiden vuoden kuluessa. Minulle kelpaisi vaikka maistraattivihkimys,sillä alan olla epätoivoinen. Mies sen sijaan sanoo, että jos mennään naimisiin niin se on tehtävä kerralla kunnolla.
Olen nyt vakavasti ajatellut kihlauksen purkamista, koska vaikuttaa siltä, ettei miestä saa heräteltyä naimisiinmenoon nyt tai lähivuosina. Ajatuksia/kokemuksia/mitä vain?
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:01"]
Mies tietysti suutahti tästä asiasta mutta sanoi lopulta, että voi mennä naimisiin maistraatissa jos se kerran on niin iso juttu minulle. Saapa nyt nähdä, miten tilanne etenee...
[/quote]
No hohhoijaa, totta kai se on iso juttu, miksi suostua kosintaan jos ei mene naimisiin :D ei naimisiinmeno tarvitse mitään megapartyja, joihin uppoaa tuhansia ja taas tuhansia euroja rahaa.
Nyt älä vaan ap kapsahda siihen perinteiseen "no mutku mä haluan et säkin oikeesti haluat etkä vaan sen takia että mä...".
Sanot miehelle että joo mulle tämä on todella tärkeää. Sitten sovitte tarkan päivän maistraatille. Isot pippalot voi halutessaan pitää myöhemmin.
Ei varmaan mitään kalliita häitä olisi vietettykään, jos sitä rahaa edes olisi, kun kuitenkin elämässä on muutakin rahanmenoa kuin häät. Sovittiin, että jos tahdotaan juhlia, niin sitten joskus vuosia myöhemmin otetaan vaikka se avioliiton siunaus, jos kerran jaksetaan hääjuhlat järjestää.
En kyllä ketään kaipailisi tuohon maistraattivihkimykseen, kun todistajatkin saa maistraatin puolesta, mutta mies sanoi, että onhan siitä pakko ilmoittaa lähisukulaisille. Ja sen kun tekee niin tasan varmana tiettyjä ihmisiä kiinnostaa sen verran, että änkeävät väkisin paikan päälle "häihin" ja sitten ihmetellään, kun ei ole pirskeitä eikä kakkua ja kahvia tarjolla.
Musta olis outoa laittaa toinen pakkorakoon, että häät tai ero. Jos saisin ite sellasen ultimaattumin, niin valitsisin eron. Toisaalta miksi haluta naimisiin jonkun kanssa, josta eroaisi sen takia, ettei pääse naimisiin tämän kanssa?!
well, no ap varmaan haluaa ennemmin tietää, rakastaako mies häntä ja kokeeko siksi ainoaksi oikeaksi. Voihan se tarkoittaa jos ei halua naimisiin, juuri tuota ettei ole varma onko toinen oikea. Muitakin syitä ihmisillä on olla menemättä naimisiin kuin epävarmuus tunteista. Tosin toi että haluaa isot häät ja jos ei ole varaa, niin ei menen naimisiin kuullostaa sellaselta, mistä vois vähän tinkiä...
Kihlauksen purku ei ole sama asia kuin eroaminen vaan lähinnä sitä, että puretaan sopimus mennä naimisiin. Ei minusta kyseessä ole enää sopimus mennä naimisiin, kun kerran asiasta jahkaillaan vuositolkulla ja jatkuvasti luvataan, että kohta mennään.
Ja jos toinen ei ole yli kymmenen vuoden jälkeenkään varma siitä, olenko oikea vai en tai muuten epävarma tunteistaan, niin siinä tapauksessa eiköhän se suhde ole tässä. On tässä nimittäin oltu pitempään yhdessä kuin nuo kihlat. Ja meninpä laskuissani sekaisin, olemme nimittäin olleet kihloissa yli viisi vuotta.
No mitä se "suuri hää" meinaa? Tehkää budjetti: Missä juhlat juhlittaisiin -paljonko maksaa ja mitä siihen rahaan kuuluu?
Mikä on häide tunnelma? Pienikin hääjuhla on upea jos siihen kasataan oikeat (teidän mieleiset) asiat.
Me mentiin naimisiin tovi sitten ja siihen meni 10 000, sis. sormukset.
Paikka oli tonnin, musiikki tonnin (bändi), ruoka vähän päälle tonnin, viinat virosta 800, vaatteet 1,500, koristelut (kortit, keppejä, nauhaa) n. 600. Häämatkaan loppu.
Noi on ympäripyöreitä summia mutta tuossa on suurimmat erät. Miten teillä hinta rakentuisi?
Me otettiin pankista lainaa. Muuten oltaisiin vielä avoliitossa mutta liitto on kestänyt kaikenlaisia ja vakaasti ollaan pari niin tykättiin sijoittaa meidän juhlimiseen kuin laittaa tuo raha johonkin remonttiin kotona, niitä meinaan tulee aina.
Minusta oleellisinta juhlissa on vakaa päätös että mennään kimppaan ja sitä juhlitaan: hääpärin tapaan. Jos teillä on rento ja nautinnollinen ilta, suunnitelmat on olleet hyvät ja olette toteuttaneet niitä ajoissa niin päivään voi mennä vaan nauttimaan parista lasista hyvää viiniä ja ruokaa, tanssia musiikin tahdissa ja viettää kiva ilta läheisien ystävien kanssa. Sellainenko on miehestä hyvä juhla? Siihen sitten vaan rakennetaan teille hyvät puitteet. Unohdatte pönötykset ja vaan nautitte juuri siitä suklaakakusta tai kahvikupista.. Sitä se tunnelma on, muut vieraat otetaan huomioon ja annetaan juhlan vaan tapahtua.
Eli minusta siihen tulee rakentaa mielikuva millaiset häät tahdotte, mihin panostatte? Ruoka, juoma, musiikki? Ilta menee siinä nautiskellen eikä siinä paljon ehdi, minun häistä unohtui jotain asioita tehdä mutta saatiin sitten kaikenlaista tilalle.
Jos tahdot oikeasti NYT häät, niin mieti miten se saavutetaan: mikä on budjetti, miten paljon mikäkin maksaa. Jos pelko on että vaatteet on kalliita, niin paljonko maksaa vaikkapa vuokraaminen? Tai löytyykö joltain häämekkoa lainaan?
Jos teillä on lapsia niin isovanhemmat voisi ehkä auttaa lapsenlapsien vaatetuksen maksamisessa? Ja taas tyyli ratkaisee: itse menin ompelijattarelle kankaiden kanssa ja hän teki vaatteet edullisesti.
Ruokaa voi hommata vaikkapa ammattikoulun ruokapuolelta tilattuna. Tarjoilun saa myös koululta. Dj.n valoshown kanssa saa myös edullisesti ja hintaan voi myös pyytää juontamisen.
Iso askel on siis budjetin miettiminen (ei se olekaan niin kamala mörkö kun tietää mitä maksaa mistäkin) ja kevyttä haaveilua minkälaisessa paikassa häät olisi ihana pitää ja minkätyylisestä juhlasta miehesi pitäisi.
PS. ihan vaan vaikkapa hääkortit: niiden hommaaminen netin kautta on suht. helppoa ja niitä saa melko huokeaankin hintaan. Kannattaa tutustua, ehkä kannattaa vähän tutkia asiaa itse, tehdä tarjouspyyntöjä ja vähän rakentaa miehelle mielikuvaa miten päivä kulkisi ja mitä se MAKSAA.
Me otettiin loppupelissä pankkilaina 10 000 euroa ja kaikki meni niiden juhlien järjestämiseen mutta alkuun käytiin justiin keskusteluja millaisessa paikassa saataisiin meille sopiva tunnelma ja mikä meistä on tärkeää.
Paljon saatiin kehuja miten juhlat oli rennot ja kaikilla oli mukavaa, mutta kerron salaisuuden: sitä ei voi syöttää vieraille. Vieraat kun nauttii tilassa jossa juhlitaan niin heillä on mukavaa ja te johdatte sitä rentoa fiilistä. Päivä on teidän: malja nostetaan teille. Eli silloin, sinä päivänä enää nautitaan siitä työstä jonka olette tehneet.
Kiitos vastauksesta, mutta olen sanonut, että häitä ei tule nyt. Enkä ole myöskään puhunut mistään "suurista häistä", vaan "kunnon häistä", jotka toki voi järjestää pienemmälläkin budjetilla, joskaan edes pieniä ei meidän rahoilla järjestetä. Emme rupea mitään lainaa ottamaan häiden takia, koska siihen peruselämisen kanssa pitää nitkutella. Siinä ei paljoa minkäänlaiset budjetit auta, kun kummankin työtilanne on mitä on, eikä säännöllisiä tuloja ole. Rupea siinä sitten puolituttuja sukulaisia sitten kestitsemään, joita on nähnyt viimeksi omissa yo- tai rippijuhlissaan. Mieluummin sen vähän rahan säästää pahan päivän varalle.
Vaikuttaa siltä, että miehesi ei tosiaan ole menossakaan naimisiin. Vetkuttaa sitä ja vetoaa ties mihin. Sinuna sanoisin selvästi, että päätös on tehtävä nyt. Joko naimisiin tai kihlaus purkuun. Sulla on oikeus saada asiaan selvyys. Voit sitten itse päättää elätkö avoliitossa vai meneekö suhdekin katkolle. Mutta siis selvyys siihen millaisessa suhteesa elätte.
Kihloissa en itse olis sellaisen kanssa jolla ei ole aiettakaan mennä naimisiin. Minusta se ei edes ole mikään oikeaa kihloissaoloa. Kihlaus on sopimus avioliiton solmimisesta ja jos siihen ei toisella ole aiettkaan niin eihän sitä kihlaustakaan oikeasti ole olemassakaan.
Voi pyhä jeesus ja aamen. Kuis muuten menee???
Mies tietysti suutahti tästä asiasta mutta sanoi lopulta, että voi mennä naimisiin maistraatissa jos se kerran on niin iso juttu minulle. Saapa nyt nähdä, miten tilanne etenee...