Tuttava nokkiintui taas

Tuttavani on kuin 4 kirjoittaa. Lisäksi vaikuttaa olevan onnellinen silloin, kun mulla menee joku asia huonosti tai sitten jollain lähipiirissä on vastoinkäymisiä.

Kenelläkään muulla tässä maailmassa tosin asiat eivät ole niin huonosti kuin hänellä.

En jaksa enää toimia kompostina, en vastaa puheluihin.

Välillä yrittää lahjoa jollain tai lähinnä lupaa jotain, mikä ei koskaan toteudu.

Mulla on kokemusta niin, että tuttava on joskus oikein miellyttävä ja lupailee kaikkea. Menee pari päivää ja on ihan alamaissa ja yrittää tappaa itsensä. Lääkkeitä on määrätty, muttei käytä, terapia oli, mutta terapeutti uupui. Nyt valittaa, kun ei saa mistään apua. Miten minäkään voisin auttaa?

Ap, mielestäni teet oikein jos et väsytä enää itseäsi tämän tuttavasi kanssa. Tekstin perusteella väittäisin sinun olevan hänelle likasanko ja hän ei tunnu kunnioittavan sinua pätkääkään.

Jos et jaksa, niin sano kaverillesi suoraan. Ei tuossa tilanteessa voi tehdä mitään oikein, koska kaverisi suuttuu joka tapauksessa.

Mulla sama juttu, paitsi "ystävän" asia koskee aina sitä kuinka helvetin hyvin hänellä menee. En aina jaksa vastata. Toki omen äärimmäisen onnellinen hänen puolestaan, että hyvin menee...mutra itseolen vasta hyvin vakavasti sairastunut ja hän ei edes kysy kuinka voin. Omat asiat vaan kiinnostaa. Enkä minäkään halua vaan valittaa tätä sairauttani. Kuunteken usrin yunnin hänen hrhkuasn kuinka hän sai ylennyksen/paljankorotuksen/uuden miesystävän/koiran pennun/kävi parturissa/laihtui 5kg. Eikä tässä olis mitään ongelmaa, mutta juuri kun saisin sana sijan omille kuulumisille niin hänen täytyykin lopettaa! Kiitos ja kuulemiin!

Mun veli on ihan samanlainen. Hän ottaa yhteyttä vain silloin kun joko tarvitsee jotain tai haluaa valittaa = kaataa likasankkonsa mun niskaan. Keskustelut menee aina samaa rataa, hän valittaa jostain triviaalista asiasta -> yritän keksiä siihen ratkaisuja -> hän tyrmää ne yksi kerrallaan jollain haistapaska syyllä tai ihan vaan "no ei se kuitenkaan auta" -> valitus jatkuu jatkuu jatkuu...

En ole enää jaksanut, vaan ekan valituksen jälkeen vaan sanon että no ehkä se sit kannattaa luovuttaa. Ja sitten  hän vetää herneet nenään kun ei kuulema sitä tarkoittanut. No, en vain tiedä enää mitä sanoa, koska tuollainen toisen paskan vastaanottaminen tekee itsellekin paskan olon. Ei kellään ole velvollisuutta toimia yksisuuntaisen likaputken toisessa päässä.

Velikään ei ole minun asioista yhtään kiinnostunut, saattaa vaan naureskella minun asioille tai heittää jonkun aasinsillan millä pääsee takaisin omiinsa. Surullista, mutta ei aikuista ihmistä voi muuttaa, joten ainoa mahdollisuus on vähentää kanssakäymistä jottei oma elämä rasitu liikaa.