Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin ja vauvan symbioosi
24.04.2014 |
Tuntuu olevan monelle tosi vaikea ymmärtää, ettei pienen vauvan äiti välttämättä halua tai pysty olemaan erossa vauvastaan. Tuolla lapsettomat häät ketjussa oli laitettu ystävyyssuhteita katki, kun äiti ei ollut valmis jättämään pientä vauvaansa hoitoon. Mitä mieltä sinä olet asiasta; turhaa vouhotusta, vauva pärjää äidittä tuttipullon turvin vai ymmärrettävä juttu, josta ei pidä loukkaantua? Miten syvä symbioosi sinulla ja vauvallasi on ollut?
Itselläni on kolmen kuukauden ikäinen vauva, jonka luolta olen poistunut yhden kerran, kahdeksikymmeneksi minuutiksi, muutoin olen ollut huutomatkan sisäpuolella. Vaikka tiivis yhteys välillä vähän ahdistaakin, menee tämä aika niin nopeasti, etten edes kaipaa omaa aikaa ilman vauvaa. Ja tosiaan, vauva syö vain rintaa, ja usein syökin, joten mahdoton olisikin olla yli tuntia poissa.
Kommentit (15)
Niin, se symbioosi on ihan luonnollinen juttu, mutta ei siitä oikein saisi puhua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tavallaan. Mikä sopii toiselle ei toimi toisella. Vaikka asiat tehdään erilailla niin ei se huonompaa/parempaa äitiä ihmisestä tee.
Olen kaikkien lasteni kanssa ollut tosi tiiviisti vauva-aikana.Nukkuivat vieressä, kuljetin joka paikkaan kantoliinassa (joo, sillä tavalla tulee tosi "vaativia" ja kantoliinaan/syliin haluavia vauvoja, tiedän). Olen antanut itselleni luvan olla läsnä vauvalle ja vähän mennä sinne "äiti kuplaan".
Silti on isäkin hoitanut vauvoja.
Ihan sama, mulla ollut todella vahva symbioosi. Koen että se on mulle ihan biologista. Jostain syystä Suomessa ihannoidaan sitä, että jättää tosi pienen lapsen hoitajalle ja lähtee toteuttamaan itseään ja ottaa omaa aikaa. Mulla ainakin oli n 30vuotta omaa aikaa ennen vauvaa ja omaa aikaa on taas tiedossa kun lapsi kasvaa. Nautin tästä.
Minusta se symbioosi kuuluu asiaan ja sille pitää antaa aika ja tila. Itse olin lasteni kanssa pitkään hyvin tiiviisti ja uskon, että siitä on ollut lapsilleni paljon apua heidän kasvussaan ja kehityksessään. Ainakin sen ekan vuoden äidin pitäisi jaksaa olla vauvansa kanssa. Uskon, että se palkitsee kyllä myöhemmin vaikka voi välillä tuntua liian sitovaltakin.
Vauvani on 9kk ja tunne vain vahvistuu koko ajan. Ennen lapsen syntymää ajattelin, että minusta tulee sitten sellainen äiti, joka osaa kyllä ottaa oman ajan ja jättää lapsen hoitoon isälleen. Mutta niin siinä vain käy, että nyt kun kyse ei ole siitä, etten voisi jättää lasta hoitoon, vaan kun en halua. Ne omat tekemiset kutistuu aika mitättömiksi ja haluaa koko ajan huolehtia ja olla vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on ollut vahva symbioosi. On tuntunut pahalta olla vauvan luolta poissa jos joskus kävin vaikka yksin kaupassa. Siksi mieluummin otin aina vauvan kauppaankin mukaan. Lapsia on kolme ja joka kerta on ollut sama juttu.
Minulla on hieman erilainen kokemus. Meillä mies halusi lasta enemmän kuin minä, itselläni oli vähän hälläväliä-asenne. Kärvistelin vauvan kanssa kotona sen 9kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon. En oikein ole kokenut mitään symbioosia, isä hoiti vauvaa alusta asti paljon enemmän. Tämä sopii meille ja toki välitän lapsesta, mutta minä olen meidän perheessä se "isä" ja mieheni taas "äiti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 10:23"]
Minulla on hieman erilainen kokemus. Meillä mies halusi lasta enemmän kuin minä, itselläni oli vähän hälläväliä-asenne. Kärvistelin vauvan kanssa kotona sen 9kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon. En oikein ole kokenut mitään symbioosia, isä hoiti vauvaa alusta asti paljon enemmän. Tämä sopii meille ja toki välitän lapsesta, mutta minä olen meidän perheessä se "isä" ja mieheni taas "äiti".
[/quote]
Tässä vähän ihmetyttää tuo sana "välittää", etkö siis voi sanoa rakastavasi lastasi?
ohis, mutta 9! Se miten teidän perheessä toimitaan sopii parhaiten teille :) Mielestäni et ole kenellekkään velvollinen todistelemaan että välität lapsestasi. Tottakai välität. Jokainen perhe on erilainen. -4-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaavi on nyt 9 kk, enkä ole jättänyt lasta isälleen kuin kampaamossa käynnin vuoksi. Muutaman kerran olen käynyt ostoksilla, niin että isä on lähtenyt samalla vauvan kanssa vaunulenkille. Ostoksilla käydään tavallisesti koko perhe yhdessä, jos minulla on tarvetta shoppailla. Kertaakaan en ole lähtenyt tissiväliä pidemmäksi aikaa minnekään. En ymmärrä, miksi näin pientä pitäisi jättää ilman äitiään. En kaipaa omaa aikaa, johan minulla on ollut sitä ennen vauvan syntymää ihan riittävästi. Yhteistä aikaa miehen kanssa on, kun vauva menee yöunille. Ei siihen hotellia ja ravintolailtaa tarvita.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 10:23"]
Minulla on hieman erilainen kokemus. Meillä mies halusi lasta enemmän kuin minä, itselläni oli vähän hälläväliä-asenne. Kärvistelin vauvan kanssa kotona sen 9kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon. En oikein ole kokenut mitään symbioosia, isä hoiti vauvaa alusta asti paljon enemmän. Tämä sopii meille ja toki välitän lapsesta, mutta minä olen meidän perheessä se "isä" ja mieheni taas "äiti".
[/quote]
Meillä myös kutakuinkin näin, mulla oli vielä opiskelut kesken vauva-aikana, joten nekin vei aikaa. Ja tietenkin lastani rakastan/välitän/valitsejokusanatähän, mutta huomaan itsestäni, että olen luontevampi ja parempi vanhemman lapsen äiti kuin vauvan. Vauva-aika oli mielestäni melko tylsää ja kuormittavaa. Isomman lapsen kanssa puuhailu puolestaan ei, vaikka lapsella onkin aika tulinen temperamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin sen, ettei joku halua tai pysty jättämään vauvaansa hoitoon. Myös vauvat ovat erilaisia, jotkut vauvat ovat todella sellaisia ettei niitä voi jättää hoitoon vaikka äiti haluaisikin. Esim oma kuopukseni, nyt 6 kk, pärjää max tunnin ilman äitiä (=tissiä).
Senkin toki ymmärrän ihan yhtä hyvin jos vauvan pystyy ja haluaa jättää hoitoon vaikkapa hiden ajaksi :)
Meillä on nelikuinen vauva ollut äidilläni hoidossa muutaman kerran, pisin aika oli viisi tuntia. Isäkin on vauvan kanssa ollut kaksin samanmoisia aikoja pari kertaa. Pumpattua maitoa tällöin syötetty.
Itse koen asian niin, että kun kuitenkin suurimman osan ajasta olen vauvan kanssa kaksin ja näin ollen olen se selkeästi läheisin aikuinen, ei vauvalleni tee lainkaan pahaa silloin tällöin olla myös muiden läheisten hoidossa. Olen vankka sanonnan "lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä" kannattaja. Ja kun äitini kerran haluaa hoitaa, en näe siinä mitään ongelmaa.
Todella läheinen vauvani kanssa kuitenkin olen, hän nukkuu välissä yöt ja suurimman osan päivää saa olla sylissä.
Noita hoitojuttuja on siis ollut lähinnä siksi, että äitini on halunnut mahdollistaa minulle ja miehelleni kahdenkeskistä aikaa (mies usein illat töissä, joten yhteinen aika tosiaan kortilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän on siitä palveleeko symbioosi lasta vai äitiä. Äidin on pystyttävä erottamaan (ja vieroittamaan) itsensä lapsestaan. Lapselle symbioosi on aluksi turvapaikka ja itsetunnon kehittäjä, mutta luonnollisesti ohimenevä vaihe. Äidin pitää osata antaa lapselle tilaa kasvaa.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ollut hyvin vahva symbioosi pienten lasteni kanssa. En ole todellakaan kaivannut mitään omaa aikaa pois pienten vauvojen luota, päinvastoin, lapset on olleet koko maailmani silloin.
En silti ajattele että sellainen äiti joka kaipaa välillä tuulettumista, on jotenkin huonompi äiti tai tekee vahinkoa lapselleen. Mutta pitäisi ymmärtää myös niitä äitejä, joiden vaistot ohjaa viettämään se lyhyt pikkulapsiaika tiukasti lapsen ja perheen kanssa.