Lue keskustelun säännöt.
Takertuva ja syyllistävä äiti, auttakaa!
31.03.2014 |
Tuosta toisesta takertuvasta anoppi ketjusta tuli mieleen oma äitini. Hän on lellinyt aikuisen veljeni pilalle eikä halua tämän itsenäistyvän, se paistaa läpi kaikesta hänessä vaikkei suoraan sitä sano. Hänen mielestään veljeni ei VOI itsenäistyä koska ei kykene siihen. Hänellä on ikää jo 23, asuu kotona, ei tee mitään ja varmaan äiti on oikeassakin siinä ettei hän osaa mitään, äitihän tekee kaiken. Täysin syrjäytynyt ja avuton siis, mutta mikään hänessä ei estäisi itsenäistymistä periaatteessa paitsi äitini ja veljen saamattomuus. Äidilläni ei ole juurikaan kavereita joten selvästi hän haluaakin että veli pitää hänelle seuraa vanhuuden päivillä. Minun on annettua itsenäistyä onneksi rauhassa, enkä tosiaan ole kateellinen epätasa-arvoisesta kohtelustamme, mikä olikin muistaakseni yksi äitini syytös kun otin asian puheeksi..
Pahinta tässä minun kannaltani on että äitini haluaisi että minä pidän veljestäni huolen äitini kuoleman jälkeen. Sanoin tähän tiukasti ei ja suutuin tästä, sillä veljeni älyssä ei ole mitään vikaa eikä ole reilua sysätä aikuista ihmistä toisen lapsensa vastuulle ilman kunnon syytä! En edes asu lähellä sukuani ja oma perhe on kuitenkin varmaan vuosien päästä. Olen vakaasti sitä mieltä että rohkaisulla veljeni oppisi esimerkiksi käymään kaupassa yksin ja maksamaan laskut. Nyt hän ei tietenkään tee mitään kun äiti tekee kaiken, minun kanssa juttelu ei ole auttanut. Avustavasta nuorisotyöstä äitini vain sanoi ettei se auta jos poika ei itse halua mennä, enkä ole edes jaksanut ottaa asiaa enää puheeksi riitojen takia. Minua ei kuunnella joten pilatkoon oman elämänsä jos haluaa.
Tuon sanottuani äiti alkoi kuitenkin syyllistämään minua siitä kuinka voin jättää veljeni heitteille jos en ota hänestä vastuuta. Siis voitteko kuvitella? Olen todella ahdistunut tilanteesta, minulle sysätään vastuu lapsesta joka äidin olisi pitänyt kasvattaa itsenäiseksi ja itsevarmaksi, ei omaksi kaverikseen kotihiireksi. Minun pitäisi saada jotenkin äitini uskomaan että minä en tule hoitamaan aikuista veljeäni sitten joskus, vaan äidin pitää saada hänet itsenäistymään jo etukäteen. Se on äidin tehtävä. Onko ainoa tapa saada jotain potkua perseen alle jos vakuutan etten missään nimessä ota mitään vastuuta hänestä sitten joskus? Äiti ei tätä varmaan vielä usko, kai muuten olisi tullut hätä saada poika oppimaan asioita? Tälläisiä ne syrjäytyneimmät nuoret sitten on, ei apu ulotu millään. Jos ihan totta puhutaan en haluaisi veljeäni täysin hylätä mutta jos äiti saa tästä vihiä hän vain antaa poikansa jatkaa täysin samaa rataa.
Kommentit (3)
En uskoisi minäkään ellen omin silmin näkisi :D Ehdotukseni menevät ihan kuuroille korville, ja minulla on kyllä tapana sanoa asiat suoraan eikä kaunistella joten siitä ei ole kiinni.
Pitääkö sitä vaan luottaa että jos tilanne ei muutu, veljeni vain itse tajuaa alkaa hoitamaan asioita? Äitini ei tunnu tajuavan että kuolo voi korjata vaikka jo huomenna ja taidot olisi hyvä olla vaikka jopa niihin laskujen maksuihin.
Ns. normaalia sosiaalista miestä veljestäni ei kyllä saa mutta että edes hoitaisi ne omat asiansa, prkl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoh, kuulostaa kyllä ihmeelliseltä. Eikä tuo mielestäni edes ole paapomista, koska tuollainen kohtelu on kauheaa myös veljeäsi kohtaan, joka ei koskaan saa itsenäistyä.
Itsekin asuin kyllä äitini luona vielä tuon ikäisenä pari vuotta sitten mutta sentään opiskelin ja hoidin omat asiani, ja aloin vähitellen asua enemmän poikaystäväni, nykyisen avomieheni luona.
Sano nyt äidillesi suorat sanat, ei huutamalla tietenkään mutta tarpeeksi napakasti! Sano, ettei tuollainen ole yhtään tervettä! Tarvitsisivat molemmat varmaan jotain psykologia... Näytä vaikka tähän aloitukseen tulleita kommentteja, koska niitä varmaan tulee :D Ja tosiaankin sanot, ettet aio huolehtia veljestäsi! Eihän hän mikään lapsi ole eikä hänessä ole mitään vikaa.
Voi herra jumala sentään. Siis en käsitä, että jotkut paapovat lapsiaan noin, ihan järkyttävää :D
Sinuna pistäisin äidillesi luun kurkkuun ja sanoisin kunnolla niinkuin ne asiat ovat, että veljesi on aikuinen ja vastuussa itse itsestään. Veljelle alkaisin ehdottelemaan poismuuttoa omaan kämppään.