Lue keskustelun säännöt.
Narsismi vai mitä tämä on?
21.04.2014 |
Olen alkanut pelätä, että olen narsisti. Äidistäni huomasin aikuisikään kasvaessani epävakaan ja narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä (olen ollut aina kiinnostunut psykologiasta ja enemmän kuin fyysisiä sairauksia, pelkään psyykkisiä). Nyt olen pikku hiljaa alkanut pääsemään voitolle skitsofrenian pelosta (joka oli ihan todellinen, suvussa skitsofreniaa).
Nyt huomaan muka joka asiassa oireita omasta narsismista, mikä alkaa olla jo aika sairasta ja tajuankin kai jollain tasolla, että jos mulla jokin mt-ongelma on niin ehkä ei se narsismi, vaan joku muu outo persoonallisuushäiriö ehkä(?). Ennen pidin vain turpani kiinni kehuttaessa ja kevyesti vähättelin (itserakkauden pelossa), mutta nyt vähättelen itseäni jo päässänikin alituiseen. Tajuan objektiivisesti ajateltuna olevani ihan ok enkä ainakaan tarkotuksella ketään kohtaan ilkeä tms. Nämä perusasiat siis kunnossa (opiskelen hyvää alaa ja menestyn siinä ok, liikun ja näytän nätiltä, pidän huolta itsestäni ja myös läheisistäni, olen aika kiltti ja kohtelias, saan usein kehuja mm. huumorintajustani, jotka kylläkin vaivaannuttavat todella kurjan olon pitkäksi aikaa). En tiedä, miksen osaa vain sanoa "kiitos". Tajuan olevani ärsyttävä. En oikein itsekään tykkää itsensä vähättelijöistä, koska heihin on vaikea suhtautua. Pitääkö alkaa inttämään, että kyllä sä nyt näytät nätiltä vai antaa olla jne.
Vaikka vähättelen itseäni pelkään näyttäväni kamalalta narsistilta kun en meinaa ihastua sitten millään yhteenkään mieheen, kukaan ei jotenkin "kelpaa". En varsinaisesti etsi heistä vikoja, mutta joku aina tökkii enkä saa sitä wau-oloa. Saan paljon huomiota ja monenlaisilta miehiltä. Nytkin ärsyttää kirjoittaa edes noi muutama sana ("saan paljon huomiota"), koska kuulostaa niin itserakkaalta, mutta se on vaan totta.
Olen ihan ylikiltti välillä (ja ajattelen siitäkin, että kuvittelen vaan olevani ylikiltti, vaikka oikeasti olenkin itsekäs ja itsekeskeinen noissa ajatuksissani, huoh) ja kaverini kokee jotain kummaa alemmuuskompleksia minua kohtaan ja vähättelenkin ihan koko ajan itseäni, koitan aina mm. baarissa ohjata miesten huomion tähän ystävääni ja jättäytyä itse jonnekin nurkkaan. Tiedän ettei toikaan ole reilua, en tuolla saa ystäväni itsetuntoa normaaliksi, mutta tulen vaan hulluksi itteni kanssa kun en tiedä miten pitäisi käyttäytyä ja miten päin olla! Jopa tuon käännän niin, että "ylistämällä alistanko" nyt ystävääni kun koitan keinotekoisesti viedä minusta kiinnostuneiden miesten huomiota häneen. Ja taas on paska olo.
Anteeksi sekava ja outo teksti, mutta en nyt oikein saanut ajatuksia hyvin kasaan! Kiitos kuitenkin jos joku osaa jotain asiallista kommenttia heittää...!
Kommentit (16)
False self veikkaan, taustalla kiltti-tyyppinen temperamentti. Vanhemmat mielenterveysongelmaisia, kiltti selviytyy mukautumalla täysin mt-ongelmaisen vanhemman miellyttämiseen, hän muotoutuu tavallaan vanhemman mielenterveysongelman muotoiseksi. Kilttiä kiukuttaa, kiukku saa vanhemman sekoamaan, kiltti tukahduttaa kiukun. Kun tätä jatketaan tarpeeeksi kauan, kiltti menettää kosketuksen omaan kiukkuunsa kokonaan. Hän mieltää ettei hänessä ole kiukkua tai muuta tunnetta ollenkaan.
Aikuisena sitten tällainen kuvittelee olevansa itsekin sitä miksi vanhemman mt-ongelma hänet muotoili, hän luulee olevansa yhtä väärän itsensä kanssa. Kuitenkin kun hän sitten saa vaikka kehuja väärästä itsestään tai suorittaa väärän itsensä elämää, hän kokee itsensä aivan käsittämättömän feikiksi koska, kaiken sen väärän itsen kuoren takana mieli tietää ettei feikki itse ole totta. Todellinen itse yrittää koko ajan tunkea esiin ja lapsuudessa syntynyt tukahdutuskoneisto yrittää painaa sen takaisin. Mielessä on menossa jatkuva tasapainottelu näiden kahden välillä ja tasapaino on hauras, voimakkaat tunteet ja tilanteet ja stressi uhkaavat tasapainoa koko ajan. Esim seurustelu ja seksi voivat olla vaikeita juuri tästä näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on läheisriippuvuus ja pakko-oireinenhäiriö joka ilmenee juurikin samallaisina pakkoajatuksina kuten sinulla ylianalysoin muita ja mielessäni pyörii samat asiat päivästä toiseen. Terapialla sain ne kuriin ja todellakin aluksi analysoin terapeuttia, koska kuvittelin tietäväni psykologiasta paljonkin lukeman perusteella (ehkä tiedänkin) mutta se ei ole ollenkaan huono juttu välttämättä kunhan ei liiaksi luota omiin tietoihin vaan antaa mahdollisuuden toiselle.
Eniten minua helpotti kun ymmärsin _ettei kaikkia tarvitse ymmärtää_ jos joku tekee sinulle pahaa ei tarvi antaa anteeksi ja ajatella että hän on vain kokenut lapsuudessaan sellaisen ja tällaisen traumat tai hänen äitinsä oli sellainen ja isä tällainen. Parhaiten pärjää kun antaa itselleen luvan olla myös vihainen ja vaikka joku olisi tullut ja raiskannut sai olla vihainen eikä tarvinut perustella sen ihmisen käytöstä ja näin ollen tukahduttaa omat tunteet ja vähätellä omaa tuskaa mikä raiskauksesta aiheutui.
Usko mua tiedän mistä puhun. Kuvittelin myös olevani jotenkin parempi kun osasin aina antaa ihmisille anteeksi ja ymmärtää loputtomiin. Se vei vain voimat ajoi vääriin suhteisiin, vääriin kaveripiireihin ja annoin kohdella itseäni miten vain, koska oikeutin sen aina jollain heille jotka tekivät pahaa.
Olet jollakin tavalla solmussa itsesi kanssa, mutta narsismia tuo ei millään ole. Miksi et uskalla ihastua? Et voi päästää ketään lähelle? Voitko nähdä toisessa ihmisessä pintaa syvemmälle?
No sen narsismin voit kyllä 100% varmuudella unohtaa...
Sinussa on ehkä neuroottisia piirteitä, mutta ei narsistisia. Sairastumisen pelko lienee aiheuttanut sinulle kohtuuttoman tavan kritisoida kaikkia ajatuksiasi koko ajan. Tavasta on mahdollista opiskella eroon hallitsemalla ajatuskulkujaan tietoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan lukenut läheisriippuvuudesta? Kuulostaa hieman siltä, kun ajattelet niin paljon muiden tunteita ja sitä mitä muut sinusta ajattelevat. Jos olisit narsisti et olisi kirjoittanut tänne tuollaista pohdintaa.
Toivottavasti saat elämääsi selvyyttä ja pystyt ennenkaikkea nauttimaan siitä kuka olet ja mitä olet saanut aikaan.
Kiitos vastauksista. Ehkä toikin jo helpotti, että ei varmaan se narsismi sitten. Mutta kun en tajua, miks kiellän ja ahdistun mistään mukavista kommenteista, jotka liittyvät itseeni. Siis joskus hävettää edes omassa pienessä mielessä olla normaalisti tyytyväinen jostain onnistumisesta, alan heti henkisesti ruoskimaan itteeni, että turpa kiinni toi on ihan tavallinen juttu eikä muutkaan tommosesta haloota tee (joo haloo kun päässäni mietin, tiedän, tyhmää).
Kai se täytyy jonnekin terapiaan mennä. Mutta vähän huonoa kokemusta niistä, koska olen itse niin paljon aiheesta lukenut, että jotenkin en osaa heittäytyä ja analysoin terapeuttia varmaan enemmän ku mua (ollut jo kolme eri, eikä kukaan tuntunut sopivalta <<<--- tonkin käänsin narsismiks. En osaa olla ihminen ihmiselle vaan nostan jotenkin liikaa itteni jopa omien ongelmieni yläpuolelle).
Mutta unohdan sen narsismin nyt ja koitan kai avoimemmin mielin mennä yrittämään vielä terapiaa. En vaan osaa itelleni keksiä mulle parhaiten sopivaa terapiamuotoa. :( Sit harmittaa sekin, että tuntuu et aiheutan ite omat ongelmani ja muilla sentään "viattomilla" ihmisillä kärsimystä ilman tahtoaan.
Noh kiitos vastauksista kuitenkin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, läheisriippuvuus, ehkä false self -tyyppistä.
Kysyisin vielä sen, että jos on läheisriippuvuus, miksi en halua kenenkään oikein tosissaan tuntevan mua sellaisena kuin oikeesti olen? Oon paljon itekseni enkä ehkä ikinä oikein oma itseni muiden kanssa. Esitän ilosempaa kuin tosissaan olen. Haluan olla "helppoa" seuraa. Pitää ihmiset loitolla jotenkin henkisesti. Silti voiko liittyä läheisriippuvuuteen? Vaikka lähelläkin olevat ihmiset kaikki aika pihalla siitä, kuka oikeasti olen ja näistä ajatuksista mitä mulla päässä. Aina vaan "voi että kun sinä olet niin vaatimaton hehhehehee". Joo, tietäisivät vaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumaleissön et maailmassa on sekapäisiä muikkeja! Mitä jos jonkun tommpsenkin erehtyy raahaamaan kämpille? Pääseekö siitä enää eroon?
Kavereilla nähnykki kaikkia syömishäiriöisiä ym ihan sekoboltseja ja niille on aina tullut ongelmaksi kun ei enää kestä sitä skitsoilua ja haluaa hankkiutua eroon.
ei taida uskaltaa suomesta hankkia muijaa ku tätäkin palstaa lukee :(
Ei olis pitäny tulla tännekään
Läheisriippuvuuden nimi on tosi huono koska ihmiset käsittää sen aina väärin nimen takia. Erakkokin voi olla läheisriippuvainen jos miettii siellä yksinäisyydessään koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin olet neuroottinen. :) En sano pahalla, koska itsessäni on samaa niin paljon, että oikein huvittaa. Mikään narsisti et tosiaankaan ole.
Lue Melodie Beattien kirja irti läheisriippuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin läheisriippuvuus nimitys todella on huono. Kaikki kuvailemasi tuntemukset kuuluvat tähän "häiriöön"
Keskity johonkin konkreettiseen tekemiseen enemmän esim. Liikunta, kukkien hoito, halonhakkuu, neulominen tai joku mikä tuottaa sinulle mielihyvää ja jää vähemmän aikaa liialliselle itsetutkiskelulle ja diagnoosien miettimiselle . Jätä se ammattilaisille, niille maksetaan siitä.
Keskity elämään elämääsi niitä meillä on vain yksi ja et varmaan halua viettää sitä murehtimalla ja analysoimalla vaan elämällä!
Kiitti! Ihan tosissaan, kiitoksia!
Menee aivot solmuun kun huomaan olevani kamalan itsekeskeinen (kun kerran koko ajan mietin mikä MUA vaivaa ja sitten alan miettimään, että miten kehtaan näin paljon keskittyä vain itseeni jne jne ja sitten onkin jo soppa valmis). En halua muille huolta, mielummin vaikka valehtelen olevani onnellinen kuin että myönnän itsetuhoiset ajatukset edes lähipiirille tms. Ja kun tuotakin pidemmälle miettii, niin toihan se jos joku on pidemmällä tähtäimellä muita hajottavaa (vaikka just sitä en halua). Jotenkin koitan vaan pitää kulisseja kasassa ja odotan, että jossain vaiheessa kaikki vaan romahtaa ja sitten olen valmis vaikka lähtemään koko maailmasta. Nolottaa oma kipeä pää.
Kiitti teille vastauksista. Päätin nyt vielä yrittää terapiaa. Ja uskaltaa oikeesti olla rehellinen, en muuten enää jaksa. Ja jotain konkreettista touhuamista, josta ei saa palautetta ja huomio muualla kuin näissä päänsisäisissä jutuissa. Vaikka just tuo kukkien hoito tai muu.
ap
Tuo joka puhui kukkien hoidosta puhui ihan paskaa. Ap, sun psyyke on ihan oikeassa kun se haluaa päästä eroon ongelmistasi ja tyhmintä mitä voi tehdä on yrittää kiinnittää huomio jonnekin muualle. Jatka tosiaan terapiaa ja yritä löytää terapeutti jonka kanssa homma toimii.