Lue keskustelun säännöt.
Onko vahvoilla naisilla aina hyvä isäsuhde?
17.03.2014 |
Siksi ovat itsevarmoja ja pärjääviä kun ovat saaneet vahvan itsetunnon hyvältä isältä? Olen monesti miettinyt tätä. Itse olen puoliorpo, isäni kuoli ollessani hyvin pieni, en edes muista häntä. Olen aika ujo ja epävarma ollut koko ikäni, olen myös etsinyt isähahmoa ja siksi satuttanut itseni, joutunut jopa hyväksikäytetyksi nuorena.
Nyt olen jo nelikymppinen ja pärjään elämässäni kohtuu hyvin, itsevarmuuskin on kasvanut iän myötä. Lapsuuteni oli kuitenkin turvallinen äitini kanssa ja minulla oli myös turvallinen enon perhe, jonka kanssa vietin paljon aikaa ja enoni oli minulle miehenmalli.
Mutta väkisin mietin, kuinka erilainen ja vahvempi olisin jos minulla olisi ollut isä, olisin tehnyt erilaisia valintoja elämässäni ja kouluttautunutkin eri tavalla kenties. Isän puute on kuin suuri aukko elämässä, joku tuntuu puuttuvan. Nyt kun äitinikin on kuollut tulee ajateltua tällaisia asioita.
Mitä mieltä? Tuleeko se naisen vahvuus hyvästä isäsuhteesta?
Kommentit (10)
Ei ole. Olen itse katkaissut välini isääni kokonaan. Hän tyrannisoi perheemme elämää koko lapsuuden, joi, raivosi ja haukkui äitiä ja meitä lapsia. Tämä ei ole estänyt minua rakentamasta hyvää elämää, johon kuuluu oma ihana perhe ja vaativa työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paska koti ja isä harrasti raakaa henkistä väkivaltaa joka epäsuorasti tappoi äidin.
Eli ei. Itseni kasvatin ja siksi vahvuus ja luotto omaan pärjäämiseen.
Itselläni oli masennuksesta ja muistakin mielenterveyden häiriöistä kärsivä isä ja tänä päivänäkin tavallaan koen, että minun pitää ansaita olemassaoloni. Isäni ei ollut paha, mutta hän oli hyvin rikkonainen ihminen oman isänsä takia, joka taas oli traumatisoitunut sodassa. Yritän olla ihmisille mieliksi, jotta kelpaisin, olen liian kiltti enkä uskalla vaatia liikoja, en työssä enkä parisuhteessa.
Päinvastoin ainakin minun kohdallani. Isäni on narsistinen paska.
Toisella siskolla on hyvä, välitön ja lämmin suhde isään. Toisella taas ei.
Kyllä täytyy sanoa, että tällä paremmat välit omaavalla on ollut vähemmän ongelmia elämässä ja hän on tasapainoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin sanoa että mä olen sisaruksista ainoa, jolla oli hyvä isäsuhde, eikä sekään ollut niin kauheen hyvä.
Silti meillä kaikkia on sanottu vahvoiksi naisiksi. Mä väitän, että se vahvuus tulee äidin puolelta; on opittu se, että nainen pärjää ilman miestäkin.
Ei ole. Pidän itseäni hyvin vahvana naisena, ja en ole koskaan edes nähnyt isääni, joka on joku satunnainen narkkari Yhdysvalloista. Äitini tuli raskaaksi siellä elämänvaiheessa jossa eli sekoilevaa päihde-elämää. Lapsuuteni on muutenkin ollut monella tapaa erittäinkin huono, mutta minun luonteeni on jotenkin sellainen, että mikä ei ole tappanut on vain vahvistanut, minusta on tullut kivikova 'ghetto survivor', sellainen jota tuskin mikään inhimillinen järkyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä on niin paljon näitä, joilla on ollut ongelmallinen isäsuhde? Selittää tosin laajan miesvihan palstalla :D
Minulla on aina ollut hyvä isäsuhde. Mutta silti olen ujo ja arka. Eihän isänikään sentään mikään superihminen ole, joka osaa antaa oikean elämisen mallin ja suojan muuta elämää kohtaan, vaan tavallinen ihminen. Ei se, että tajuaa olevansa isänsä silmissä rakas, tee kenestäkään suoraan pärjääjää.
No ei todellakaan! Ihan yhtä hyvin vahvuutta ja hyvää mallia eri elämän tilanteiden hallintaan ja vaikeuksien voittamiseen voi oppia pelkältä, äidiltä, isältä, mummolta, vaarilta tai gay-vanhemmilta. Hyvä esimerkki ja opetukset vanhemmilta/vanhemmalta/huoltajalta ovat se tärkein malli, eikä sukupuoli. Huoh!