Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Rakkaus vanhemmalla iällä

Vierailija
21.04.2014 |

Alla linkki Iltasanomien juttuun toisensa nelikymppisenä löytäneistä jo yksinäisyyden kohtaloon melkein alistuneista nyt onnellisesta miehestä ja naisesta. Tällaiset jutut tuovat toivoa minullekin, ikisinkulle, jonka kohdalle ovat osuneet ne oudoimmat miehet. Aito rakkaus on ehkä vielä mahdollinen. 

 

Oletko löytänyt kumppanisi vanhemmalla iällä? Miten kohtasitte?

 

 

 

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288677278508.html?pos=ok-nln

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
21.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan ihana tarina, sai hymyn huulille ja antoi toivoa.

Vierailija
2/5 |
21.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voiko noin vanhana vielä oikeasti rakastua? Samalla tavalla kuin esim. 20-vuotiaana?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
21.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 18:03"]Voiko noin vanhana vielä oikeasti rakastua? Samalla tavalla kuin esim. 20-vuotiaana?

[/quote]

Hassu kysymys. Miksi ei voisi?

Vierailija
4/5 |
21.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä vanha nelikymppinen on? Otsikon perusteella luulin, että joku haluaa avata keskustelun mummoikäisten seurustelusta ja rakkaudesta. No teinit eivät käsitä, että varhaisessa keski-iässä ihminen alkaa vasta ola parhaimmillaan. Juttu oli herttainen, mutta ei todellakaan kertonut vanhoista ihmisistä. Minä voisin olla noiden kahden äiti enkä vielä ole vanha!

Vierailija
5/5 |
21.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 18:03"]

Voiko noin vanhana vielä oikeasti rakastua? Samalla tavalla kuin esim. 20-vuotiaana?

[/quote]

 

"noin vanhana" :)  
Mä olen rakastunut 21-vuotiaana nykyiseen ex-mieheeni ja nyt avioliiton jälkeen (eri mieheen), yli 40-vuotiaana. 

Ja kyllä, voi rakastua. Tosin omalla kohdallani tunne on syvempi mutta rauhallisempi kuin parikymppisenä, jolloin oli vielä lisäksi kiire saada "kaikki"; työ, parisuhde, lapset. Tai no omalla kohdalla tuo kyllä vei silti aikaa, mutta pohjimmiltaan nuo.

 

Nyt kun ei pariutumista enää kummallakaan meistä ns. määritä biologiset lisääntymisen tarpeet on ollut aikaa tutkia omat arvot ja halut, (tymäkin tutustumismatka omaan itseen tuli eron aikaan) ja jotenkin sitä arvostaa itseä ja toista aivan eri tavalla. Tietysti sitä voi myös olettaa että 20 vuoden aikana pitää olla jonkinlaista henkistäkin kasvua.

 

Ainakin omalla kohdallani tuo rakastumiseni entiseen aviomieheeni on tapahtunut aivan eri syistä kuin mitä nykyiseen mieheeni ja tuntuu vakaammalle mutta kuitenkin silloin tällöin aivan samanlaisina perhosina vatsanpohjassa kuin nuorenakin. Vaikea selittää.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä kaksi