Miten ennaltaehkäistä kiusaaminen, kun lapsella pieni poikkeavuus?

En oikeastaan osaa varsinaisesti vastata kysymyksiin, mutta voin kertoa oman kokemukseni.

Minulla on pari varvasta ristissä, eli hyvin näkyvästi erilaiset kuin "normaalisti". Muistan että ala-asteella pukuhuoneessa luokkakaveri kysyi, miksi varpaani ovat sellaiset, ja vastasin että se on sukuvika (koska tädilläni on samanlaiset varpaat). Kaveri laulaa luikautti "se sukuvika on kun suksi ei luista.." laulua, ja se olikin ainoa kerta kun kukaan asiasta huomautti /kysyi. Eli välttämättä kiusaamista ei edes esiinny. Muistan kyllä että esim. uimahallissa halusin altaaseen mahdollisimman nopeaa, jotta saan varpaat "piiloon", eli silti niitä vähän häpesin.

Muista ainakin kertoa, että on paljon muitakin ihmisiä joilla erilaisia epämuodostumia on, kaikkia ei vain edes huomaa arjessa. :)

Keksikää jotain nasevaa, mitä vastata tiedusteluihin, esim. korvassa oleva epämuodostuma on "agenttinappula" tai korva on "aateliskorva". Tärkeintä on se, ettei lapsi itse nolostu eikä häpeä. Älkää millään tavoin peiteltkö jalkaa, ja suhtautukaa normaalisti. Lapsikin oppii suhtautumaan normaalisti. Kiusaaminen toimii vain jos toinen kiusaantuu, nolaantuu, häpeää tms.

Hyviä ajatuksia. Löytyykö lisää? 

ap

Sitten kun lapsi on isompi, voit ehdottaa että hän heittää huumorilla, että jalka jäi leikkuupuimurin alle tms. En usko, että tuosta isompaa kiusaamista tulee, koska kyse on jalasta eikä esim. kasvoista. Oman peruskoulukokemukseni perusteella sanoisin, että jo silmälasit on pahempi asia kuin tuo.

Kiitos.Huumorin heittäinen asiasta on varmaan toimiva juttu. Olisiko aamuvuorolla vielä ideoita?

Peittelemään sitä ei ainakaan kannata alkaa, enkä usko kenenkään kiinnittävän huomiota siihen ennen koulu ikää.

Tarhassa pojan ryhmässä on neekeri ja ryssän pentuja ihan nätisti keskenään.

Tärkeintä on, että kasvatat lapsesta itsevarman ja suhtaudutte itse luonnollisesti lapsen poikkeavuuteen.

Jos sitä ei itse häpeile, niin eivät muutkaan ala ilkkua. Ja jos lapset ovat pienestä saakka tekemisissä niin tuollaisiin asioihin tottuu eikä niitä edes huomaa.

Meillä pojan koululuokalla on, vaikka normiluokka onkin, monenlaista tyttöä ja poikaa. Kenellä mitäkin "vikaa" ja ongelmaa. Mutta loistava luokkahenki, kenet vaan voi kutsua kylään leikkimään eikä lapset kiinnitä mitään huomiota tic-oireisiin, lihavuuteen, hassuun ja erikoiseen nimeen, ujousitkuihin yms. Olen niin iloinen ja ylpeä noista kaikista erilaisuuden hyväksyjistä.

Mahdollisimman avoin linja ehkäisee kiusaamista. Meillä on lapsella näkyvä erilainen juttu, josta on sairaalan kuntoutusohjaaja aina pyytäessämme käynyt uudelle lapsiporukalle kertomassa, eikä ainakaan yläkoulun loppuun mennessä ole asiasta kiusaamista esiintynyt. Sen sijaan piilotellut jutun joku huomaa kuitenkin, ja piilottelu antaa ymmärtää, että tämä juttu olisi hyvä aihe kiusaamiseen.

Eli jos opettais lapsen vaikka sanomaan, että en löytänyt kynsisaksia ja kokeilin oksasaksilla. Se ei kai ollut kauheen hyvä idea... :-D Toimisiko?

ap

Hei, poikkeavuus kuulostaa aika pieneltä.

Minä luulen, että heti kun te vanhemmat olette poikkeavuuden kanssa sujut, niin lapsikin on ja samoin ympäristö.

Jos pelkäätte kiusaamista jo etukäteen, niin silloin ehkä tietämättänne luotte ilmapiiriä, joka saa lapsen tuntemaan itsensä erikoiseksi ja odottamaan asiasta kiusaamista.

Älkää tehkä asiasta mitään numeroa! Koko jalan poikkeavuutta ei tarvitse edes ottaa lapsen kanssa puheeksi sen ihmeemmin. Sitten kun lapsi huomaa erilaisuuden, niin huomaatte miten siihen pitää reagoida.

En opettaisi keksimään mitään nasevaa sanomista, ettei tule sellainen olo, että pitäisi jotenkin puolustautua.

Mitä todennäköisemmin ketään muuta ei kiinnosta tuo jalan erilaisuus. Lapset kyllä suhtautuu asiaan normaalisti. MInusta ainoa mitä voitte tehdä etukäteen, on että te vanhemmat ette millään tavalla häpeä ja pelkää poikkeavuutta. Nythän teillä on tietynlainen asenne jo päällä, kun edes mietitte, että voiko pitää sandaalia. Tietysti voi.

Jotkut ihmiset ja varsinkin lapset tulevat kysymään, että miksi jalka on tuollainen. Heitä kiinnostaa asia. Kannattaa suhtautua kysymyksiin niin, että ne on esitetty positiivisesti, aidosta kiinnostuksesta, ei kritiikistä.

Välillä me itse tulkitsemme muiden utelun olevan jotenkin negatiivista, vaikka tosiasiassahan ihmiset ovat vain kiinnostuneita, kun joku on erilainen.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 08:30"]

Eli jos opettais lapsen vaikka sanomaan, että en löytänyt kynsisaksia ja kokeilin oksasaksilla. Se ei kai ollut kauheen hyvä idea... :-D Toimisiko?

ap

[/quote]

Ei.

 Ei kannata tehdä asiasta mitään vitsiä tai muutenkaan keksiä mitään tarinoita.

Lapselle voi kertoa, että hänen jalkansa oli sellainen syntyessään. Joku toinen taas tarvitsee silmälasit, joku pelkää uimista, joku on hiljainen, jollain on vaalea tukka, toisella ruskea jne.

Ehdottomasti opetatte olemaan ylpeitä jalasta. "Ihan jokaisellapa ei ole tällaista ominaisuutta". Mulla on syntymämerkkinä alaselästä toisen jalan nilkkaan ulottuva punainen syntymämerkki. Lapsena oli jopa siisti juttu ja kaverit ihaili ja ihmetteli punaista länttiä. Nykyään oon huomannu, että jopa korostan toista jalkaa pukeutumisessa.

Onhan se tietenkin mahdollista, että joku tietämätön idiootti alkaa siellä nimittelemäänkin, mutta urheasti voi sellaisetkin höpöhöpöt vastaanottaa. Kunhan on sen yläpuolella, että tietää, et kaikki on erilaisia ja ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia. Voittajat on niitä, jotka seisoo urheasti sandaaleissa vaikka epämuodostuneella jalalla :)

Minun kokemukseni mukaan asiasta kannattaa puhua sekä lapsen, että kyselijöiden kanssa mahdollisimman avoimesti. Ei kannata missään nimessä peitellä vikaa ja huumoriakin voi käyttää, mutta kohtuudella. Jos lapsi alusta lähtien tuntee, että tämä asia on vain yksi ominaisuuteni, eikä tee minusta yhtään huonompaa toisten silmissä, hän pärjää. 

Minusta täällä on tullut hyviä kommentteja! Asiaa ei tosiaan kannata peitellä. Lapsi kannattaa jollain tasolla "valmentaa" siihen, että häntä saatetaan kiusata asian suhteen, koska jotkut lapset (kuten ikävä kyllä vielä aikuisetkin...) saattavat olla ajattelemattomia ja "möläyttää" poikkeavuuksista. 

Täällä vielä 15; minusta on hyvä, että vanhempana olet miettinyt asiaa. Juuri tuo lapsen "valmentaminen" (mistä 16 mainitsi) on tärkeää ja valmentamisella tarkoitan asiasta puhumista. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 16:09"]

Eli kaipaisin näkemyksiänne ja kokemuksianne. Lapseni toisessa jalkaterässä on pieni, mutta selvästi erottuva synnynnäinen epämuodostuma. Kyseessä on pieni kauneusvirhe, joka kuitenkin on tottumattoman silmään aika erikoisen näköinen. Pelkään, että päiväkodissa, eskassa tai koulussa saatetaan tuollaisen takia kiusata. Lapsi on vielä pieni, eikä itse tiedosta asiaa, joten ennätämme tehdä paljon asian eteen. Miten siis muovata lapsen itsetuntoa ja pönkittää itsevarmuutta niin, että hän osaisi suhtautua kyselyihin ja ilkkumisiin oikein? Ettei ainakaan omalla käytöksellään lisää kiusaamista. Opetammeko peittelemään vikaa, joka kuitenkin esim. koulun liikuntatunneilla saattaa kuitenkin paljastua? Vai  kannustammeko kulkemaan alusta asti paljain jaloin ja sandaalit jalassa? Miten vastata, jos joku kysyy? Miten reakoida jos joku kiusaa? Miten saada lapselle itsevarmuutta asian suhteen? Kiitos, jos jaksat vastata.

[/quote]

Tämä on helppoa! Sä menet päiväkotiin ja katsot sieltä isoimman ja pomoimman näkösen vekaran. Nappaat sitä rinnuksista kiinni ja nostat seinälle. Sen jälkeen kerrot sille, että tästä edes se vastaa siitä ettei sun vekaraa kiusata. Jos kiusataan, niin se vastaa siitä sulle. Ja kysyt lopuksi tuliko selväksi.

Lapsellani todettiin diabetes eka luokalla. Otettiin heti avoin linja ja kävin koulussa puhumassa aiheesta ja esittelin hoitovälineet. Pistämiset ja mittaukset on aina tehty muualla kuin piilossa, silä avoimuus ehkäisee kiusaamista. Jos piilossa jotain tehdään, aiheuttaa se heti häveliäisyyttä ja kanssaihmisissä uteliaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 08:30"]Eli jos opettais lapsen vaikka sanomaan, että en löytänyt kynsisaksia ja kokeilin oksasaksilla. Se ei kai ollut kauheen hyvä idea... :-D Toimisiko?

ap

[/quote]

Mut täähän ois just hyvä!Sit sanois,että ei,kun oikeesti mulla on tällainen... :)