Oikeuteen(ko) elatusmaksusta?

Lapsen isän kanssa olemme yhdessä sopineet elatusmaksun määräksi 300 euroa. Hän on uudessa liitossa ja heille on nyt keväällä syntymässä yhteinen lapsi. Tällä perusteella isä haluaakin muuttaa sopimuksen nyt 170 euroon. Olen kysynyt asiaa lastenvalvojalta, joka sanoi, että minun ei tarvitse uuteen sopimukseen suostua, mutta jos isä vie asian tuomioistuimeen, niin siellä tullaan vahvistamaan oikeusministeriön laskelman mukainen elatussumma. En nyt muista mitä se tiedoillamme on, kuitenkin roima pudotus nykyiseen, aika lailla tuo hänen ehdottamansa. Nykyinen summa on toki lapselle hyvin suosiollinen, mutta huomautan, että isä ostelee tytölle usein vaatteita, jonka vähentää tuosta elarista suoraan. Toki rahan on tarkoituskin mennä lapsen tarpeisiin, mutta käytännössä tuota 300 euroa en kokonaisuudessaan näe juuri ikinä, minä en siis niillä rikastu, ei pelkoa.

Tässä vaiheessa voi huudella rahanahneeksi bitchiksi, mutta mielestäni on kyllä melko kohtuutonta, että hänen uuden lapsensa syntymä tulee näkymään noin suoraan esikoisen elintasossa. Olen käsityksessä, että perusteet olemassa olevan sopimuksen muuttamiseen pitää olla vahvat, eikä yhden lapsen syntymä vielä varsinaisesti romahduta isän elatuskykyä, ts. olisi syy sopimuksen muuttamiseen, jolla tämä elintaso rakkaine harrastuksineen yhdessä sovitusti ollaan hänelle haluttu taata. Tähän saakka.

Ymmärrän myös, ettei isän kuulukaan yksin maksaa koko lapsen elatusta, vaan itse vastaan puolesta (+ lapsilisä).  Ja jos isä jatkaa esim. noiden kalliiden vaatteiden ostelua, niin entistä vähemmän hänen osuudestaan jää käyttöön lapsen muuhun elättämiseen. Totta kai se tulee näkymään, kun käytössä on entistä vähemmän rahaa. Lapsi on kuitenkin minulla valtaosan ajasta (isällä 8 yötä kuussa), jolloin vastaan myös valtaosasta kuluja (kouluretket, synttärikutsut, reissut, harrastustarvikkeet, leirit jne.)

Olen kysynyt nyt asiaa lakimieheltäkin, joka sanoi ihan samaa. Että oikeudessa lasketaan se minimi isän osuudeksi. Oikeustajuni toki ymmärtää, että se on kohtuullista, mutta inhimillistä lie sekin, että haluaisin tarjota tyttärelle saman elämänlaadun kuin tähänkin asti. Miksi tämä uusi syntyvä lapsi tarkoittaakin esikoiselle minimiä. Isä puolestaan tienaa melkein tuplaten oman palkkani, joten resurssia hänellä olisi jatkaa nykyisellään, vaikka heidän perheensä tulot toki pienevätkin uuden lapsen myötä.

Kysymykseni kuuluu, jos nyt puhtaasti lapsen parasta ajatellaan, kannattaisiko minun ottaa riski ja lähteä mahdollisesti vänkäämään hänen puolestaan asiasta oikeuteen? Onko tosiaan niin, että elintason säilyttäminen ei merkitse mitään, ei aiempi sopimus, jolla se haluttiin taata, vaan oikeudenkäynnin tuloksena käteen jää vain about tuo isän ehdottama summa, plus hirveät oikeudenkäyntikulut...? Onko kokemusta oikeudenkäynnistä ko. asiassa?

Mitään pahaa verta välillämme ei ole enkä vänkäämisen ilosta ole tässä vääntämässä. Ajattelen lapsen parasta, no ehkä sen verran omaakin parastani, että helpompaa nykyistä on tarjota, kun on se isän osuus apuna. Tietysti elämänlaadusta (vahva sana) ja harrastuksista voi karsia, mutta kukapa sitä lapselleen haluaisi! (Tai no, isä tällä hetkellä...)