Lue keskustelun säännöt.
En voi ymmärtää naisia, jotka ovat parisuhteessa ilman ystävyyttä
16.03.2014 |
Tarkoitan siis suhdetta, jossa miehen kanssa ei ole mitään yhteistä lapsia lukuunottamatta. Ajatukset eivät mene yksiin, keskustelua ei ole, yhteisiä mielenkiinnonkohteita vielä vähemmän. Miten sellaisessa suhteessa voi elää? Miten voi katsella vierellään ihmistä, jota ei normaalioloissa kelpuuttaisi edes ystäväksi. Miten joku edes päätyy tuollaiseen tilanteeseen? Epätoivo? Biologinen kello? Ts. "Mikä vain kelpaa, kunhan siittiöt on eloisia"?
Kommentit (3)
Voitko sitten ymmärtää miehiä, jotka ovat parisuhteessa naisten kanssa, joiden kanssa heillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset? Vai onko lähtöoletus sellainen, että miehet nyt eivät parisuhteeseen ylipäätään niin halua, se on sellainen naisten juttu, kun naiset on NIIN EPÄTOIVOISIA.
Toisin kuin sinä ap, joka löysit täydellisen sielunkumppanisi, jonka kanssa ette koskaan eroa, teidän liitossanne ei ongelmia ole, yhteistä löytyy vaikka muille esitellä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä miestäni ystävänä katselisi, ystäviksi haluan samanmielisiä ihmisiä. Puolisoksi kuitenkin olen halunnut "haasteen", täysin erilaisen ihmisen. Olemme lähes kaikesta täysin eri mieltä, ja se vasta tarjoaakin mehevän keskustelujen lähteen. Kun toinen ateisti, toinen uskova, toinen oikestolainen ja toinen vasemmistolainen jne. Olemme muutenkin tosi erilaisia ihmisiä ja uskon että uskomaton seksuaalinen vetovoima välillämme johtuu juuri siitä.
En minäkään.