Lue keskustelun säännöt.
Milloin tietää, että on aika heittää parisuhteelle hyvästit?
11.04.2014 |
Siinäpä se kysymys otsikossa tulikin. Milloin tietää, ettei ole enää yhteistä tulevaisuutta? Milloin kannattaa lopettaa taistelu "MEIDÄN" puolesta ja alkaa elämään omaa elämää, yksin? Mitkä ovat ne tekijät?
Miten olet itse eronnut, mistä syystä ja milloin tiesit ajan olleen oikea erolle? Olisiko muita vaihtoehtoja vielä ollut - jos, niin miksette katsoneet vielä niitä?
Minä ole hyvin hukassa. Väsymys, ärtyneisyys, epäusko yhteisestä huomisesta, jokin "tunne" ettei asiat vaan suju.. Mutten saa kiinni siitäkään mitä voisi tehdä muuttaakseen tilanteen. Myös usko paremmasta puuttuu, mutta en ole kuitenkaan varma olemmeko kääntäneet kaikki kivet pelastaaksemme MEIDÄT. Mistä sen voi tietää? :( En ole onnellinen näin..
Kommentit (24)
Itse mietin parin vuoden ajan eroa. Jossain vaiheessa sen miehellenikin uskalsin sanoa, mutta aina peruin. Jouduin käymään kaiken läpi siinä ja kokeilimme yhdessäkin tosin löytää ratkaisun. Töihin olisin mielelläni jäänyt koko illaksi, ahdisti mennä kotiin. En jaksanut enää iltaisin olla lasten kanssa, ei kiinnostanut siivota, elin kuin jossain sumussa. ja sitten se varmuus erosta tuli kuin salama, haluan erota. Ja kun kun sen ääneen sanoin, en enää sen jälkeen peruutellut, siitä tiesin että olen aivan varma, kun sanoin erostamme myös sukulaisille.
Ei se helppoa ollut, mutta silti se varmuus asiasta vain tuli yks kaks. Katunut en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 02:29"][quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 02:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 02:10"]Silloin kun nainen painaa yli 60 kiloa .
Mies33
[/quote]
Oletko vilkaissut näiden mission painoja ( miss Suomi)
[/quote]
Kymmenen finalistin joukosta kaksi on tasan 60 kg ja yksi 62 kg. Muut seitsemän kilpailijaa ovat alta tuon 60 kg.
http://www.iltalehti.fi/viihde/201404090131417_vi.shtml
Mies33
[/quote]
Oikeesti mitä hevosennaamoja noi finalistit! Onks tää ny suomen kauneinta kastia :D
Mulla yhteinen lapsi tulossa miehen kanssa (ennestään mulla yksi), suhde on aivan kamala. Ei hellyyttä, ei mitään, emme juurikaan keskustele. Asiat jotka toisessa aluksi kiehtoivat ärsyttävät nykyään suunnattomasti. Emme riitele usein, koska ei vaan jaksa, mutta emme tosiaan aikaakaan vietä yhdessä. Rahan ja tulevan lapsen takia aion tässä kitkutella, jos suhde ei parane, eroan ja elän lapsilleni. Harmittaa joka päivä olla onneton.
Meidän 11 vuotisen avioliiton aikana olen aina ollut sitä mieltä, että suhde on hyvä eikä erota tarvitse. Nyt parin viimeisen vuoden aikana jokin on muuttunut. Muutama raju riita on ollut ja erokin tullut niiden aikana puheeksi. Riidoista on selvitty Ja arkea jatkettu yhdessä. Jokin epävarmuus kuitenkin kalvaa ja sitä miettii, että tätäkö tää on... Aina ja jatkuvasti. Töitä, kotiarkea, ehkä tuurilla yks lomamatka silloin tällöin.
kotia ei oikein huvita laitella ja etenkään pihaan investoida, koska joku pieni ääni sanoo, että Mitäs jos en enää muutaman vuoden päästä olekaan tässä. Mies ilmoitti jo joskus, että jos ero tulee, hän lunastaa talon itselleen. Eli jos tulee ero, niin mun suunnittelema ja investoima piha jää sit miehelle ja hänen uudelle hoidolleen...
Kauheita ajatuksia, tiedän. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, ja haluan jatkaa liittoa, mutta niitä heikkojakin hetkiä, kun unelmoi jostakin aivan muusta, löytyy!
Mies jäi kiinni pettämisestä, sai lähteä vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, hyviä mielipiteitä! Tilanne on varsin epätyydyttävä ollut jo jonkin aikaa, olen yrittänyt keskustell miehen kanssa, mutta hän ottaa asian niin, että minä vain valitan.. Jän ei halua ymmärtää minun pahaa oloa ja suhteen toimimattomuutta. En tiedä miten enää voin sanoa miehelle, että ero on varma jos hän ei edes halua kuunnella minua. Tuntuu etten saa ääntäni kuuluviin enää ja toisekseen, mielipiteilläni ei ole merkitystä. :( Olemme olleet hetken näkemättä toisiamme (4pv) ja en kaipaa miestä ollenkaan. En ole saanut unenpäästäkään kiinni kuin vasta aamuyön tunteina, niin paljon minua stressaa tämä suhteen tilanne. Aamulla asiat eivät näytä valoisammilta.
Turhauttaa niin paljon sillä suhteen eteen on myös tehty töitä ja yhteiset hetket ovat arvokkaita, mutta jokin on nyt vaan muuttunut ja koska en saa mieheen puheyhteyttä, en voi kysyä mikä se jokin on. Kolmansia osapuolia ei ole kuvioissa, siitä voin laittaa pääni pantiksi. Miten voin edetä mihinkään suuntaan, kun käytännössä nämä huolet ovat yksin minun, miehen kiistäessä olevansa erilainen ja etäinen.. Kyllä minä itse haluaisin keskustella jos miestä jokin painaisi, mutta ilmeisesti minun asiat eivät häntä enää kiinnosta :(
Ap
On aika heittää hyvästit kun sinulle tulee rauha ajatuksesta että olisitte erossa. Kun mielestä tulee tyyni ja päätös kirkastuu. Silloin kun ahdistaa ja tunteet seilaa ja on tosi vahvat, on vielä tempoilu vaiheessa. Joten yritä rentoutua ja olla pohtimatta joka hetki, ole rauhassa ja katso tunteita vähän yläpuolelta. Palaa vaikka viikon päästä asiaan, miltä sinusta sitten tuntuu. Jos keskusteluyhteyttä mieheen ei rauhoittumisen jälkeenkään löydy, oma mielikin alkaa todennäköisesti aidosti vahvistua eron kannalle. Jos keskustelu onnistuisi ja olisikin hyödyllistä molemmin puolin, ei tarvitsisi heittää suhdetta hukkaan, jos se hukkaan heittämiseltä sitten tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, 19, järkevästä ja hyvästä kommentista! Olen ohis, mutta kamppailen saman kysymyksen kanssa kuin ap. Kuulostelen nyt itseäni ja suhdettamme vielä jonkun aikaa ja sitten teen päätöksen. Tsemppiä meille kaikille, jotka askaroivat saman asian kanssa!
Minä olen se tässä ketjussa, joka puutarhan laittoa miettii...
Tuo tuntuu tutulta, ettei keskusteluyhtettä tunnu olevan ja mies tuntuu etäiseltä. Toisaalta sitten taas, kun ollaan erossa, tuntuu että kaipaan miehen luokse. Sitten taas tavatessamme tavallaan petyn samoihin vanhoihin asioihin.
Olen nyt ajatellut että yritetään kuitenkin jatkaa, koska kaikki on periaatteessa hyvin. Enhän toki voi tietää, vaikka mieskin jossain vaiheessa haluaisi sitä eroa. Kuitenkin ajattelin, että tarvitsen omaa elämääni uutta sisältöä esim. Uuden harrastuksen kautta, niin että tavallaan täytän tyhjyyden tunnetta. Ehkä tämä vaan on vaihe, jossa lapset on sen verran isoja että omaa aikaa jää enemmän, eikä miehen kanssa enää tarvitse sopia jokaisesta menosta yhtä tarkkaan, kuin pikkulapsivaiheessa.
Olen 38, minkä ikäisiä te muut? Kuuluisko tämä kaikki pohtiminen tiettyyn keski-ikäisyyteen astumiseen?
Nimim. Se puutarhuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutarhuri lisää vielä:
Eli ehkä.tarvii lisää Oman elämän elämistä, vaikka olenkin saman miehen kanssa. En tiedä auttaako se ero , ehkä molemmat voivat elää omaa elämäänsä vaikka sitä myös jaetaankin. Ehkä molemmat ovat niin aikuistuneet, että se kaiken yhdessä tekeminen ei enää ole päämäärä, vaan sitä riittää pienempi annos.
Olenko väärässä, en tiedä. Mutta omistakin sekavista ajatuksista huolimatta en vielä Ole valmis eroon, vaan ehkä kokeilisin ensin ns. Oman elämäni muuttamista avioliitossa.
T. Puutarhuri
Tsemppi ap:lle, enpä oikein muuta voi sanoa. Ehkä tosiaan kannattaa olla miettimättä näitä asioita hetken, ja keskitty muuhun elämään. Sitten jonkin ajan kuluttua voi tarkastella tilannetta uudelleen ja miettiä onko mikään muuttunut vai onko ajatukset kirkastuneet suuntaan tai toiseen.
Minusta tuo oli hyvin sanottu "Kyllä minä itse haluaisin keskustella jos miestä jokin painaisi, mutta ilmeisesti minun asiat eivät häntä enää kiinnosta". Sano miehelle tämä, mitä hän vastaa? Kyllä parisuhteessa pitäisi sen verran ymmärrystä riittää toiselle, että vaikka itse ei olisi asiasta samaa mieltä, kuitenkin kuuntelee toista ja keskustelee asiasta, jos tämä niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heipä hei taas. Ajattelin tulla päivittämään, että eroon päädyin. Päädyimme. Asiat eivät toimineet, minä yritin yksin puhaltaa suhteeseen eloa, miehen lipuessa vaan kauemmas minusta. Lopulta hän vältteli suudelmianikin, joita yritin hälle antaa.. S-elämä oli muisto vain ja miestä ei todella kiinnostanut mitä minulle kuuluu. Konkreettisesti hän ei enää kysynyt _yhtikäs mistään_ minun asioistani.
Niin minä sitten myös luovutin. Mies oli tehnyt sen jo aikoja sitten.. Olen onnellisempi yksin yksin, kuin yksin yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 17:26"]
Heipä hei taas. Ajattelin tulla päivittämään, että eroon päädyin. Päädyimme. Asiat eivät toimineet, minä yritin yksin puhaltaa suhteeseen eloa, miehen lipuessa vaan kauemmas minusta. Lopulta hän vältteli suudelmianikin, joita yritin hälle antaa.. S-elämä oli muisto vain ja miestä ei todella kiinnostanut mitä minulle kuuluu. Konkreettisesti hän ei enää kysynyt _yhtikäs mistään_ minun asioistani.
Niin minä sitten myös luovutin. Mies oli tehnyt sen jo aikoja sitten.. Olen onnellisempi yksin yksin, kuin yksin yhdessä.
[/quote]
Varmasti parempi näin. Onnea tulevaisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikös se ole luovuttamista? Emme ole naimisissa, ei voi sanoa " niin myötä ja blaablaa", mutta kuuluuhan suhteeseen vaikeat ajat ja ylipäätään vaikeudet. Ja myös paha olo joskus, toisinaan. Niin milloin "kuuluu" tulla se viimeinen niitti ja katkaista suhde?
-Ap
Sitten, kun et välitä hänestä? Itse niin välitän miehestä, ja rakastan, vaikka olen tyhmä nainen.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 01:49"]
Mutta eikös se ole luovuttamista? Emme ole naimisissa, ei voi sanoa " niin myötä ja blaablaa", mutta kuuluuhan suhteeseen vaikeat ajat ja ylipäätään vaikeudet. Ja myös paha olo joskus, toisinaan. Niin milloin "kuuluu" tulla se viimeinen niitti ja katkaista suhde?
-Ap
[/quote]
Avio -ja avoliitolla ainoa ero on laki (omaisuuden jakaminen tms.). Rakkaus tms. eivät kuulu siihen mitenkään.
Niin, mistä tietää että lähteä? Hyvä kysymys, jota itsekin mietin. Jos lapsia ei olisi, olisin lähtenyt jo aikoja sitten. Oli sitten avo- tai avioliitto kyseessä.
Ehkä sitten pitää lähteä kun on tarpeeksi kauan tuntunut pahalta?
nimim. olen naimisissa
^Niin, kuka senkin ajan määrittelee. Jokaiseen p*skaan tottuu jossain määrin.. :/ Hyviä asioita on, huonojakin on.. en tiedä oikeasti mikä on se oma tunne tällä hetkellä! Ahdistavaa! Se päätöksen tekeminen on todellakin vaikeaa, kun puntarissa on paljon asioita. En löydä sitä tärkeintä nyt
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 01:49"]
Mutta eikös se ole luovuttamista? Emme ole naimisissa, ei voi sanoa " niin myötä ja blaablaa", mutta kuuluuhan suhteeseen vaikeat ajat ja ylipäätään vaikeudet. Ja myös paha olo joskus, toisinaan. Niin milloin "kuuluu" tulla se viimeinen niitti ja katkaista suhde?
-Ap
[/quote]
Silloin kun sulla on paha olla.
Kuulostaapa tun tilanne ap synkältä. :( Muistan tuon vellomisen omassa pitkässä parisuhteessani, muutama vuosi siinä meni puntaroidessa. Lopullisen ratkaisun sain, kun mietin, haluanko olla tässä vielä 10 vuoden päästä miettimässä samaa asiaa, haluanko edes asioiden enää kääntyvän siihen, että olisimme 10 vuoden päästä yhdessä, onnellisina tai onnettomina, mutta yhdessä. Brrrr, en todellakaan halunnut, en sen ihmisen kanssa. Kaikki kivet oli käännetty eikä mikään ollut muuttunut, joten minä lähdin. Ainoa asia mitä kadun, on se, etten lähtenyt aiemmin! Joitain juttuja voi tekohengittää vaan just niin pitkään...
En toki sano että se olisi sinulle paras ratkaisu. Ehkä ratkaisun aika ei ole sinulla vielä, sitten kun se on, niin ajattele niin, että todennäköisesti tulet katumaan, mitä tahansa päätät. Mieti vain, kumpaa ratkaisua tulisit katumaan vähemmän. Jäämistä vai lähtemistä. Tsemp!