Millainen on ortopedin ammatti? Onko esim. fyysisesti raskasta?

no sä et kyllä taida itse olla lääkäritasoa ollenkaan :D

Edesmennyt isotätini oli Suomen ensimmäisiä naisortopedeja. Aika ronski, huumorintajuinen tyyppi, jonka hoidossa olisi varmasti ollut hyvissä käsissä. Olen saanut käsityksen, että kyllä siinä työssä ihan voimaa joutuu käyttämään. Ei ole pelkkää piperrystä, vaikka kyllä siinä tarkkuuttakin - tietenkin - tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 15:22"]

no sä et kyllä taida itse olla lääkäritasoa ollenkaan :D

[/quote]

"Lääkäritasoa"? Vain lääkäritkö täällä saavat lääkärin työstä kysellä? Itse et taida olla ns. älykkötasoa.

Se on hiukan kuin puusepän hommaa, eli fyysistä voimaa jossakin määrin tarvitaan. Leikkauksissa joudut myös seisomaan pitkään ja välillä asennot eivät ole ergonomialtaan ideaalisia. Selkävaivaisille en suosita.

On. Erityisesti fyysisesti raskasta. Yleisin taitaa varmaan olla mummoille murtuneisiin lonkkiin laitettavat ruuvaukset/tms.

Yhdessä mulle tehdyssä leikkauksessa pienikokoinen naisortopedi ei saanut leikkausta vietyä loppuun, vaan paikalle tuli avustamaan mieslääkäri. Siinä spinaalipuudutuksessa kun olin, niin kuuntelin kuinka selitti voimiensa loppuneen. Ehkä ei ihan hentoisimpien hommaa, kuitenkaan. Tämäkään leikkaus ei kuitenkaan kestänyt kuin vähän yli 4 tuntia.

En ole ortopedi, enkä ole erikoistumassa ortopediaan, mutta vastaan yhden kesän kirurgian kesäkandikokemuksella.

Ortopedialla on paljon elektiivisiä tekonivelleikkauksia (lähinnä lonkkaa ja polvea), traumoista yleisimpiä leikattavia olivat varmaankin lonkkamurtumat. 

Ainakin ortopedisten leikkausten assarikokemusten perusteella työ vaatii haukkareita, kun painavaa alaraajaa pitää kannatella pitkään. Toki assarin hommat on assarin hommia, ei ole kokemusta, kuinka rankkaa se ydinnaulan naputtaminen reisiluuhun on. Työ on myös melko "miehistä", käytetään talttaa, vasaraa, porakonetta ja sahaa. Monet naisortopedit ovat erikoistuneet käsikirurgiaan, en tiedä, johtuuko työn fyysisistä vai henkisistä vaatimuksista enemmään.

Paljon on myös polityöskentelyä; elektiivisten potilaiden katsomista, traumapolia jne. Mahdollisesti työn raflaavin puoli (omasta mielestäni ainakin) on se, että monivammapotilastilanteissa ortopedi toimii traumajohtajana, joka siis huolehtii vakavasti vammautuneen potilaan hoidon koordinoinnista. Tämä siis oma mielipiteeni, oikean ortopedin mielestä on varmaan siisteintä saada joku vaikea murtuma hienosti levytettyä.. ehkä?

Rankkaa se on, pahimmillaan painavat lyijyessut vielä päällä (kun joudutaan käyttämään röntgeniä). Luiden leikkely ei ole mitään ''kevyttä työtä'' verrattuna esim. verisuonikirurgiaa.

Yhä edelleen hyvin miesvaltainen ala, johtuu varmaan osittain tuosta tarvittavasta voimasta, toisaalta ehkä alan tietynlaisesta maineesta. Ortopedejakin löytyy kuitenkin laidasta laitaan.

Ystäväni on naisortopedi ja on isokokoinen ja hyvässä kunnossa. On tosiaan "puusepän hommaa". Ei voisi ihan hento nainen tai mieskään siinä ammatissa pärjätä.