Lue keskustelun säännöt.
Mitä ratkaisuasi kadut eniten elämässäsi?
Kommentit (25)
... nyt sitten haluttais täältä joskus pois ja on tosi hankalaa ensin myydä tämä talo ja sitten aloittaa uuden rakentaminen. Oltais vain asuttu siinä rivarissa missä asuttiin ja sitten rakennettu samalla taloa! Arghhh että voi potuttaa!
Älkää ikinä tehkö mitään suuria päätöksiä juuri kun olette saaneet ekan lapsenne!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä muutenhan elämäni olisi ollut aivan erilaista ja kulkenut eri polkuja kuin mitä se nyt on, ja nyt on kaikki hyvin. Minä olen sitä mieltä että Elämälle on meistä jokaiselle ihan oma suunnitelmansa ja vasta ehkä vuosien päästä osaa arvioida ratkaisuja jotka ovat ehkä tuntuneet tekohetkellä jotenkin vaikeilta, mutta sitten on käynytkin niin että loppujen lopuksi asiat ovat menneet juuri oikein...
Tuosta on jo kohta 15 vuotta, ja vieläkin kaiholla muistelen häntä. Onneksi sentään pääsin eroon siitä " vikatikistäkin" .
Noista tapahtumista ja niiden kanssa yksinelämisestä on koitunut se, että ei ollut aikanaan voimia ajatella koulutusta ja omaa hyvinvointia. Elämäni on kasvava lumipallo, ongelmia kerääntyy aina vaan enemmän ja enemmän.
Jos olisin kertonut, olisi asiani ehkä toisin.
niin, etten hakemut sinne, minne olin aikonut - ja erityisesti, etten hakenut sinne, minne hän ehdotti. Hain ihan muualle opiskelemaan - nuo ehdotetut olisivat olleet yhtä vaativia kuin oma valintani, mutta paljon antoisampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun sijasta, matkustin ympäri maailmaa. Olisi pitänyt kaydä ensin
koulu ja sitten matkustaa.
Niin paljon hankalampaa koettaa laihtua 30 kg, kuin olisi ollut silloin heti tehdä asialle jotakin, kun paino nousi ne ekat kilot...
Vaan turhapa tuota nyt on itkeä. Käyhän se näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin on mennyt pieleen, koska olen onneton tässä kodissa. Mutta en silti tiedä, mikä valinta minun olisi pitänyt tehdä toisin. Enkä myös sitä, miten tästä edettäisiin.
Tulin siitä sitten raskaaksi mikä on vaikeuttanut huomattavasti elämääni. Esim. opiskelut ovat nyt jääneet, ei täältä tuppukylästä enää kahden lapsen äitinä mihinkään yliopistoon lähdetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoja ja raskaita päätöksiä oon elämässäni monia tehnyt, mutta mitään niistä en ole katunut jälkeen päin. Muuten elämä ei olisi niin hyvin kun se nyt on.
Mummuni mielestä mun on pitänyt katua viulun soiton lopettamista kymmenen vuoden jälkeen, mutta sitä nyt kyllä vähiten ;)
ja se on ihana huomata. Kaikenlaista, typerääkin, on tullut tehtyä mutta mitään en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kaikki muu oli tehtynä. Naurettavaa! Nyt on hirveä olo, 10 vuotta olen tehnyt alan töitä mutta maisterius jäi. Uskomatonta miten se painaa, ei mikään kompensoi sitä.
yliopistolla oli samassa tilanteessa, ja valmistui vuosi sitten maisteriksi. Miten niin et voi lähteä kahden lapsen kanssa? Haet vain yliopistoon ja sitten muutatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten syntynyt samalla vuosikymmenellä kuin suuri rakkauteni, synnyin liian myöhään, sillä hän edelleen on suurin rakkauteni, joka aikoinaan meni oman ikäisensä naisen kanssa naimisiin eikä jäänyt odottamaan omaa liljankukkaansa. Se kirvelee suunnattomasti
puoliksi luvatun työpaikan samalta paikalta missä mieheni asui. Irtisanoimme asuntomme, vuokrasimme isomman... Lopulta minä olin asunnottomana Helsingissä 2 kk ja mieheni asui toisessa kaupungissa liian isossa ja kalliissa kämpässä. Vieläkään en tiedä miksi sen paikan pomo perui työpaikan aivan yhtäkkiä...
Kadun siis sitä, että typeryyksissäni luotin puolivillaisiin puheisiin. Siitä asti olen vaatinut kaiken AINA paperilla. Sittemmin asiat ovat menneet aivan loistavasti ja varmaan oli ihan hyvä, että asiat kääntyivät aikanaan niin.
Sen jälkeen elämäni luisuikin vahvasti alamäkeä
etten ottanut vastaan huolella kirjoitettua sovintokirjettä rehtorilta. Jatkoin jääräpäisesti omien mielipiteideni latomista ja ylläpidin kiukkua, koska mitään muutoksia asioihin ei ollut luvassa vaikka kaikki oli perseellään. Olisin voinut olla sovinnollinen heti enkä vasta kahden päivän päästä. Näin en olisi turhaan loukannut ketään.
Toisaalta olin nurkkaan ajettu ja itse hyvin loukattu.
Silti joskus mietin että onko välimme täysin poikki. Taitavat olla. No olen valmistunut jo monta vuotta sitten, mutta silti kaivertaa.
aikoinaan. aattelin et en jaksais. Nyt jo ikääkin liikaa (37)?
Vierailija:
aikoinaan. aattelin et en jaksais. Nyt jo ikääkin liikaa (37)?
yhteen nykyisen aviomieheni kanssa...